Apua. Minulla on suhde mieheen, joka on mielettömän karismaattinen ja ihana kun sille päälle sattuu, mutta en saa häntä. Olemma vain ystäviä, hän ei halua seurustella. Miten viettelen hänet?
Olemme seurustelleet noin kolme kuukautta ja se päättyi johonkin tyhmään kommenttiini, jota mies ei sulattanut. Siitä lähetien meillä on ollut sänkysuhde kautta ystävyyssuhde. Minua huolestuttaa se, kun hän ei vieläkään ole muuttanut pois kotoaan: Mikä häntä siellä pitää? Mies on 26 vuotta, eikä ikinä asunut itsenäisesti. Itse muutin kotoa pois hankalan isäni takia jo 16 vuotiaana. Seurustelin silloin, mutta erosin nuoruudenrakkaudestani ja tämä mies tuli tilalle, en voi elää ilamn häntä.
Eikö hänelle olisi jo normaalia haluta oma koti ja nainen? Miehelle on tärkeää mm. omat kaverit, hienot autot ja työt, joissa hän menestyykin hyvin ja on johtavassa asemassa. Olen kypsä siihen, koska tämä mies on jatkuvasti mielessäni ja lähetän hänelle viestejä joka päivä (hän tykkää niistäö kuitenkin ja vastaa, toisinaan, mikä myös ottaa aivoon) ja haluan häntä enemmän kuin mitään. Hän ei halua seurustella.
Olen ylityöllistetty yliopisto-opiskelija ja hän on opiskelujeni ohella elämäni sisältö. En löydä ketään parempaa enkä halua. Mies ilmeisesti etsii elämänsä naista edelleen? Miten saan hänet? Olenko vain hyväksikäytetty, kun tapaamme kerran pari viikossa, ja on ihanaa ja sen jälkeen jaksan taas koko viikon. En tiedä mitä mies tuntee, koska hän ei ole kertonut muutakuin, että ei halua seurustella. Hänellä ei ole muita seksisuhteista, koska se ei ole hänelle tärkeää, ainakaan niin tärkeää kuin minulla.
Rivien välistä lipsahtaa sellaisia, että sitten kun olemme naimisissa jne., mutta mitään konkreettsita ei tapahdu, edes seurustelua! Olen hänen hurmausvoimansa vanki! Olen ihan rakastunut, mutta välillä tuntuu, että mielenterveys tässä pettää, kun tahtoisin jo jotain vakavuutta, enkä pelkkää huumoria ja hauskapitoa hänen kanssaan. En voi kenellekään sanoa, että seurustelemme, kun emme kerran tee niin. elän kuin kaksoielämää. Toisaalta etis omaa kultaa, joka tahtoisi seurustella, toisaalta en voi löytää parempaa miestä enkä unohtaa onnetontaarakkauttani.
Mies on ylivilkas. Emme voi keskustella vakavasti mistään enkä ikinä tiedä, koska hän esim. tulee käymään. En jaksa myöskään sitä, että harrastan koko ajan vakaumukselleni vastaisesti avioliiton ulkopuolista seksiä hänen kanssaan, koska hän ei seurustele minun kanssa, mutta aina kun näemme, joudumme sänkyyn keskinäisen vetovoimamme ajamina. Olen ihan rikki, millä saan tämän aikamiespojan kotoa pois ja kanssani naimisiin?
Olemme seurustelleet noin kolme kuukautta ja se päättyi johonkin tyhmään kommenttiini, jota mies ei sulattanut. Siitä lähetien meillä on ollut sänkysuhde kautta ystävyyssuhde. Minua huolestuttaa se, kun hän ei vieläkään ole muuttanut pois kotoaan: Mikä häntä siellä pitää? Mies on 26 vuotta, eikä ikinä asunut itsenäisesti. Itse muutin kotoa pois hankalan isäni takia jo 16 vuotiaana. Seurustelin silloin, mutta erosin nuoruudenrakkaudestani ja tämä mies tuli tilalle, en voi elää ilamn häntä.
Eikö hänelle olisi jo normaalia haluta oma koti ja nainen? Miehelle on tärkeää mm. omat kaverit, hienot autot ja työt, joissa hän menestyykin hyvin ja on johtavassa asemassa. Olen kypsä siihen, koska tämä mies on jatkuvasti mielessäni ja lähetän hänelle viestejä joka päivä (hän tykkää niistäö kuitenkin ja vastaa, toisinaan, mikä myös ottaa aivoon) ja haluan häntä enemmän kuin mitään. Hän ei halua seurustella.
Olen ylityöllistetty yliopisto-opiskelija ja hän on opiskelujeni ohella elämäni sisältö. En löydä ketään parempaa enkä halua. Mies ilmeisesti etsii elämänsä naista edelleen? Miten saan hänet? Olenko vain hyväksikäytetty, kun tapaamme kerran pari viikossa, ja on ihanaa ja sen jälkeen jaksan taas koko viikon. En tiedä mitä mies tuntee, koska hän ei ole kertonut muutakuin, että ei halua seurustella. Hänellä ei ole muita seksisuhteista, koska se ei ole hänelle tärkeää, ainakaan niin tärkeää kuin minulla.
Rivien välistä lipsahtaa sellaisia, että sitten kun olemme naimisissa jne., mutta mitään konkreettsita ei tapahdu, edes seurustelua! Olen hänen hurmausvoimansa vanki! Olen ihan rakastunut, mutta välillä tuntuu, että mielenterveys tässä pettää, kun tahtoisin jo jotain vakavuutta, enkä pelkkää huumoria ja hauskapitoa hänen kanssaan. En voi kenellekään sanoa, että seurustelemme, kun emme kerran tee niin. elän kuin kaksoielämää. Toisaalta etis omaa kultaa, joka tahtoisi seurustella, toisaalta en voi löytää parempaa miestä enkä unohtaa onnetontaarakkauttani.
Mies on ylivilkas. Emme voi keskustella vakavasti mistään enkä ikinä tiedä, koska hän esim. tulee käymään. En jaksa myöskään sitä, että harrastan koko ajan vakaumukselleni vastaisesti avioliiton ulkopuolista seksiä hänen kanssaan, koska hän ei seurustele minun kanssa, mutta aina kun näemme, joudumme sänkyyn keskinäisen vetovoimamme ajamina. Olen ihan rikki, millä saan tämän aikamiespojan kotoa pois ja kanssani naimisiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Etpä taida yrityksistäsi huolimatta häntä omaksesi saada, lienee liiaksi kiintynyt omiin kuvioihinsa. Toivon Sinulle kuitenkin kaikkea hyvää jatkossakin.
...se mies. Se puhuu noista naimisissa olo jutuista, koska on haistanut, että sillä saa pidettyä sut vakipanona. Älä viitsi mennä lankaan. Jos se ois susta kiinnostunut, niin kait se sitten haluis nähdä ja olisi kiinnostunut myös sinun elämästäsi ja aikatauluistasi.
Tollaset aikuiset lapset on vielä hankalampia kuin lapset. Jos on ongelmia miehen kanssa tossa vaiheessa, niin vuoden päästä ongelmat on potensiin 15. Että ota kunnollinen mies,joka ymmärtää arvosi.
Millä pääsen siitä miehestä irti? Eilen sain kuulla, että hän oli ollut sängyssä ex tyttöystävänsä kanssa sillä aikaa, kun itse olin opiskelemassa ulkomailla. Sinne hän ei vaivautunut pitämään minuun paljoa yhteyttä, ehkä silloin kun itse muisti. Olin aina se, joka ensin kirjoitti tai viesteili. No, sain hänet kiinni valheesta siis eilen. Hän suoraan silmieni edessä viritteli tarinaansa ja sain lopulta pumpattua totuuden esiim. Ihme, jos kehtaa enää mulle tulle esittelmään teorioitaan. Pahinta on ollut, että en ole itse sosiaalisesti mikään kovin viksu, vaan olen lähtenyt pienstä maalaiskylästä kotoisin olevana siltä pohjalta, että kaikkiin voi luottaa. Tuli nyt vain sellainen olo, että miten olen voinut luottaa sellaiseen kusipäähän? Se mies tiesi, että välitin siitä ja lujaa ja olisin suunnilleen ollut valmis naimisiin, mutta kas, mun tunteilla ei ollut hänelle mitää merkitystä! On vain oma napa jota pitää tuijottaa. Ehkä suhde päättyi nyt viimein siihen, koska luulen, että hän katoaa kuvioista ihan itse, kun tajuaa, että onpa tullut kusetettua minua sitten ihan olan takaa. Sillä tyhmä se mies ei ole, mutta itsekäs ja lapsellinen.
>Sillä tyhmä se mies ei ole, mutta itsekäs ja >lapsellinen.
Niin mitä? Eikös tuo just tarkoita että se on typerys,ääliö,tyhmä ja kaikkea muutakin negatiivista?
Tuhoa kaikki häntä muistuttava kämpästäsi. Sisusta uudelleen. Tuo elämääsi uutta väriä niin vanhat muistot häipyvät pois...!!
Ps. Eipä kestä:)