Jokin argumentti tai teoria on väärä, koska se ei todista jotakin sellaista asiaa, mitä sen ei ole tarkoituskaan todistaa.
Esimerkki:
Jehovan todistajien kirjassa Elämä maan päällä - kehittymisen vai luomisen tulos kommentoidaan luonnonvalintaa seuraavasti: "Vaikka jotkut yksilöt olisivatkin selviytyneet toisia yksilöitä paremmin, se ei osoita, miten ne ilmaantuivat (mitä sen ei ole tarkoituskaan osoittaa - huomautus minun)."
Onko tällaiselle argumentoinnin virheelle olemassa jotakin nimitystä? Tai edes jotakin samankaltaista virhettä?
Esimerkki:
Jehovan todistajien kirjassa Elämä maan päällä - kehittymisen vai luomisen tulos kommentoidaan luonnonvalintaa seuraavasti: "Vaikka jotkut yksilöt olisivatkin selviytyneet toisia yksilöitä paremmin, se ei osoita, miten ne ilmaantuivat (mitä sen ei ole tarkoituskaan osoittaa - huomautus minun)."
Onko tällaiselle argumentoinnin virheelle olemassa jotakin nimitystä? Tai edes jotakin samankaltaista virhettä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tajusinkos minä nyt väärin, mutta eikös siinä väitetä, että kukaan ei tiedä, miten eliöt lisääntyvät? Meinaan, että täytyy lisääntyä, jotta tulisi uusi, geeneiltään parempi eliö...
Tuota kirjaa kannattaa takanedustan sijaan pitää takassa - ja sujauttaa tuli hännän alle, jeah.
Argumentoinnin virheelle sopii nimeksi HIHHULOINTI asioilla, joista ei oikein saa mitään selvää.
on kyse siitä, että elinkelpoisimmat yksilöt säilyvät ja huonommat karsiutuvat pois. Sen ei tietenkään ole tarkoitus selittää, miten kaikkien aikojen ensimmäinen laji tai yksilö on saanut alkunsa, vaan miten luonto suurin piirtein toimii. JT:t ikään kuin väittävät, että mainittua ilmiötä käytetään selittämään elämän saapumista maan päälle. He siis tavallaan laittavat sanoja evolutionistien suuhun. Kyseessä tuntuisi olevan ns. olkinukke.
Kirjassa käytetään samanlaista temppua myös toisessa luonnonvalintaa koskevassa kohdassa. Kaikkihan tietävät koivumittariteorian. Aikaisemmin, kun ilma oli puhdasta, pystyivät valkoiset koivumittarit suojautumaan linnuilta puiden valkoisia runkoja vasten. Mustat koivumittarit eivät värinsä vuoksi pystyneet samaan, minkä vuoksi niiden määrä oli vähäinen. Teollistumisen myötä puiden rungot tummuivat, ja nyt mustat koivumittarit pystyivät suojautumaan, valkoiset eivät. Se on hyvä esimerkki luonnonvalinnan toiminnasta. JT:t laittavat jälleen sanoja suuhun ja toteavat, että se ei edelleenkään todista lajien muuttumista toiseksi. Oikeastaan kirja vetoaa useasti asioihin joiden ei ole tarkoituskaan todistaa lajien muuntumista muiksi (pääasiassa luonnonvalinta).
Sanoisin, että kyse on epäolennaisuuksiin vetoavasta olkinukesta.
Mä oon niin evolutionisti, että uskon näihin aminohappoihin, joista sitten syntyi elämää. Aluksi yksinkertaisia molekyylejä, jotka sitten yhtyivät ja syntyivät ensimmäiset alkueläimet. Aivan alkujaan olemme muodostuneet sammuneista tähdistä sinkoutuneesta hiilestä. Oomme siis "tähtien lapsia".
JT:t saavat puolestani esittää omia omituisuuksiaan ihan niin paljon kuin tykkäävät. En ymmärrä niitä juttuja.
silmänkäännöksi, mikäli tehdään tarkoituksella looginen virhe peitetysti.
Kait sillä jokin akateeminen termikin on.
sillä tavoin perustella älykkään näköisesti. Joskus puhutaan näennäisargumenteista. Tuo kyseinen liike on mestari sillä alalla. He itse esittävät hyväksyvänsä tieteen, eikä se ole heidän oppiensa kanssa ristiriidassa. Sen sijaan tiede joka ei sovi heidän oppeihinsa ei ole "tosi tiedettä". Mm. filosofia on kuulemma "Raamatun, Jumalan Pyhän Sanan, Totuuden syrjäyttämään pyrkivää näennäistiedettä". Ilmeisesti siksi, että siinä ajattelu sekä itsestäänselvien totuuksien kyseenalaistaminen ja uudelleen miettiminen ovat keskeisessä asemassa (tätä ei toki sanota ääneen). Sen kummempia perusteluja filosofian tieteellisen arvon näennäisyydelle ei esitetä.
Noin se homma toimii.
joista saattaa olla apua:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm
Olen usein mielessäni ihmetellyt, miksei kukaan koskaan ole korjaillut edes perustavanlaatuisia ajatteluvirheitä tuossa Skepsiksen pinnallisessa kliseelistassa. Siinähän esim. pidetään argumentaatiovirheenä sitä että liitetään todistelu henkilön ominaisuuksiin tai viiteryhmään, mutta ei sitten samaan hengenvetoon todeta, että ominaisuuksien ja muidenkin määreiden hahmottaminen tapahtuu usein kovin subjektiiviselta pohjalta. Eli virheeksi luokitellaan se että joku hyväksyy tai hylkää jonkun esittämän mielipiteen esimerkiksi sillä perusteella että esittäjä on kommunisti, mutta virheenä ei nähdä sitä ettei kukaan voi käyttää yksinoikeudella sellaisia määreitä kuin kommunisti.
Ei ole sitä puolueetonta jumalallista silmää, joka liimaisi ihmisiin "oikeat" ominaisuudet, vaan aina on niin, että yhdenlaisia ominaisuuksia omaava näkee toisenlaisia ominaisuuksia omaavan toisin kuin joku muu. Puhumattakaan siiten siitä että on hirvittävä määrä määreitä, jotka kertovat vain leimaamistarpeesta eivätkä sisällä mitään sisällöllisesti pitävää.
Skepsiksen suosioonsa sulkemaa listaa leimaa vahva usko johonkin ns. "objektiiviseen" totuuteen, jota palvellaan argumentaatiovirheitä välttämällä. Väittelyssä totuuden etsiminen kuitenkin tapahtuu aina suhteessa vastapuolen esittämiin näkemyksiin, ja saattaa olla ihan mahdollista, etteivät kumpikaan osapuoli lähtökohtaisesti ole tai keskustelun seurauksena tule yhtään lähemmäs mitään objektiivista, ts. korrespondenttisen teorian mukaan "todellisempaa" totuutta. Mitä merkitystä on tällöin sillä tapahtuuko argumentointi "oikeiden" päättelysääntöjen mukaan vai tehdäänkö virheitä?
Skepsiksen listaa vaivaa vielä sekin paradoksi, että sen esittämien päättelyvirheiden tunnistaminen edellyttää kykyä hahmottaa ne, joten ohjeet ovat enemmänkin uskonvahvistusta niille jotka jo tietävät kuin valaistusta niille jotka tuollaisia ohjeita tarvitsisivat. Tai, no, tietävät ja tietävät... tarkoitin tietenkin että uskovat "puolueettomaan" tositietoon. Sellaistahan ei oikeasti ole. Tietoa ei missään muodossa voida riisua puhtaaksi sen merkityksistä, jotka aina ulottuvat paljon kauemmas kuin tieteisuskovainen idealismi kuvittelee.
vastata alkuperäiselle?
Odottelen tosi mielenkiinnolla.
voidaan jakaa eri kategorioihin. Esimerkiksi on olemassa ihmisiä, jotka kutsuvat itse itseänsä kommunisteiksi. Toki on olemassa ihmisiä, jotka jakavat maailmaan kaikki ihmiset kuuluviksi joihinkin kategorioihin. Ongelmallista voi olla se, että kategorioita on ehkä vähemmän kuin todellisuudessa olisi vastaavuutta näille ajatuksille. Ihmisten luomia ajatuksia kun on rajallinen määrä. Näitä ajatuksia voidaan kategorisoida ja siten vähentää entisestään tätä ajatuksien määrää ja hallita lähes kaikkia ajatuksia tällä tavoin.
Skeptikoiksi itseään tituleeraavissa on paljon mm. tyhjänpäiväisiä kyynikoita ja muuta huhaajengiä, mutta nuo ohjeet ovat kai parhaat suomeksi nettiin esille laitetut. Niiden tavoitteena on pitää keskustelu asialinjalla etikettiä noudattaen. Tämä on välttämätön, muttei riittävä edellytys "objektiivisen totuuden" löytymiseksi.
Tee itse paremmat!!!!
" Siinähän esim. pidetään argumentaatiovirheenä sitä että liitetään todistelu henkilön ominaisuuksiin tai viiteryhmään, mutta ei sitten samaan hengenvetoon todeta, että ominaisuuksien ja muidenkin määreiden hahmottaminen tapahtuu usein kovin subjektiiviselta pohjalta. "
Niin? Henkilön ominaisuuksiin tai viiteryhmään puuttuminen on siirtymistä sivuun itse keskusteltavasta asiasta ja siinä ei ole mitenkään oleellista tehdäänkö kategorisointi subjektiivisesti vai objektiivisesti. Sitä ei yksinkertaisesti tarvitse edes yrittää, koska se ei kuulu asiaan! Koita nyt ymmärtää kohdan ydin!
Olen joskus katsellut Skepsiksen listaa ja voin vain olla samaa mieltä. Koko lista on tehty oikeastaan vain ohjaamaan argumentaatiokyvyttömiä ihmisiä eroittamaan toisistaan mielipide ja fakta, mutta se onnistuu siinäkin vain osittain.
"Skepsiksen suosioonsa sulkemaa listaa leimaa vahva usko johonkin ns. "objektiiviseen" totuuteen, jota palvellaan argumentaatiovirheitä välttämällä."
Tämä minuakin vaivaa. Oikeastaan tästä kaikki uskonsodatkin taitavat lähteä - uskotaan johonkin "ontologiseen totuuteen" ja ollaan varmoja, että just minun tulkintani on lähempänä tätä haavekuvaa.
Totuus on kuitenkin lopulta semanttinen ominaisuus, joka *määritellään*. Totuuden määritelmä on kielen määrittelemä ja koska kieli ei voi ikinä vastata mitään "ontologista totuutta" (koska sellaista ei ole), niin kyseessä on jo itsessään yhden sortin argumentaatiovirhe.
Jos haluaa opetella argumentaatiota, niin mielestäni kannattaisi syventyä joko matemaattisen tai filosofiseen logiikkaan - siellä kerrotaan mitä esim. totuus on ja miten se voidaan haluttaessa määritellä.
Loogisen ajattelun kannalta asia on niin, että jos voidaan muotoilla aukottomasti jokin kysymys, silloin myös vastaus implikoituu tähän kysymyksenasetteluun. Katsomuksellisia aineksia sisältäviin kysymyksiin ei tämän mukaisesti voida vastata argumentoiden. Kuten Wittgenstein sanoo, virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä, ja kysymykset ja vastaukset ilmentävät halua ilmaista jotain jota kielellä ei tosiasiassa saada vangituksi. Käsitys että listaamalla joitakin "argumentaatiovirheitä" ajattelu ja kieli laadullisesti muuttuisivat enemmän totuudellisiksi on tyypillinen huuhaa-skeptikon tiedonfilosofinen harha.
>> Tee itse paremmat!!!!
Loogisen ajattelun kannalta asia on niin, että jos voidaan muotoilla aukottomasti jokin kysymys, silloin myös vastaus implikoituu tähän kysymyksenasetteluun. Katsomuksellisia aineksia sisältäviin kysymyksiin ei tämän mukaisesti voida vastata argumentoiden. Kuten Wittgenstein sanoo, virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä, ja kysymykset ja vastaukset ilmentävät halua ilmaista jotain jota kielellä ei tosiasiassa saada vangituksi. Käsitys että listaamalla joitakin "argumentaatiovirheitä" ajattelu ja kieli laadullisesti muuttuisivat enemmän totuudellisiksi on tyypillinen huuhaa-skeptikon tiedonfilosofinen harha.
>> Henkilön ominaisuuksiin tai viiteryhmään puuttuminen on siirtymistä sivuun itse keskusteltavasta asiasta ja siinä ei ole mitenkään oleellista tehdäänkö kategorisointi subjektiivisesti vai objektiivisesti...
Jos ongelmaa ajatellaan kokonaisuudesta käsin, argumentaatiovirheiden listaaminen sinänsä on merkki siitä ettei käsitteellisten operaatioiden rajallisia mahdollisuuksia ymmärretä. Tälloin on ehdottomasti suositeltavampaa osoittaa ajattelun rajoituksia nimenomaan suoraan yleiskäsitteiden käyttövirheistä. Jos nämä ymmärretään, usko argumentaatiovirheiden korjaamisesta saatavaan hyötyyn romahtaa.