unista

ei tarvi mitään fyysisen pahoinpitelyn traumaa olla, että tuollaisia unia näkee. Kun ihmisellä lähtee todellisuuden ja unen raja hämärtyyn on se merkki siitä, että ihmisen oma minuus on päässyt heikkenemään. Eli siis nuo unimielikuvat murhasta tms. vastaa hyvin tositilannetta. Kun minuus on heikkenemässä tai tuhoutumassa niin mieli luo vaikkapa tuollaista unikuvaa joka tarkoittaa just sitä miltä näyttää paitsi se uhka ja tuho ei kohdistu fyysiseen vaan henkiseen puoleen. Jos ihmisellä ei ole omaa minuutta se ei voi olla varma mikä on sen omaa mielikuvitusta ja mikä ulkoista todellisuutta, koska ei ole sitä millä sen eron tekee ulkoiseen todellisuuteen. Tuo on jännä juttu ja aika vaikea aluksi tajuta, mutta tuonkin voi oppia tajuamaan vertailemalla sitä epävarmaa oloa oloon siihen mikä on kun on varmempi ja parempi olla. Olo on aivan täysin erilainen. Minuudella tarkoitan tässä sinua itseäsi. Se mitä pidät itsenäsi ja mitä kuuluu suhun ja mikä on ulkoista todellisuutta. Persoonastakin voisi puhua.

Minun käsittääkseni ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja hyvää vuorovaikutusta ihmisten välillä mm. siihen jotta mieli voi verrata mikä on sitä itseään ja mikä toista ja näin erottaa itsensä muista. Vähän niinkuin mitenkä voi olla hyvää jollei ole tietoutta siitä mikä on pahaa. Ainakaan mä en osaa kuvitella tilannetta jossa olisi vain hyvää. Aina tarvitaan vertailukohta.

Kuulostaa tosi lohduttomalta siis tuo tilanne, mutta jotain positiivista on, että minuuden voi luoda ja rakentaa uudestaan. Silloin kun näin alkaa käymän unessa pitäisi näkyä esim. talon rakentamista tms rakentavaa.

Esimerkiksi sellainen hyvä vuorovaikutus ja aito kiintymys muihin ihmisiin sekä omien rajojen pitäminen pitäisi auttaa tehokkaasti tuohon minuuden rakentamiseen uudestaan ja samalla myös masennukseen. Myös on tärkeä tiedostaa mikä tuntuu pahalta mikä hyvältä ja mikä on häpeää mikä pelkoa ja niin edelleen. Eli erotteleen tunteita.