Kyse ei ole yhtään vähemmästä kuin siitä, mikä on miehestä elämän tarkoitus? Mikäli tarkoitus ei täyty, onko elämä "mennyt piloille"?
Kaikki vastaukset väliltä uskoontuleminen - meno-paluumatka (ilman paluuta) "Thaikkulaan" ovat tervetulleita. Vastauksia saa myös täydentää jälkikäteen, jos jotain merkityksellistä unohtui tai jäi muutoin huomioimatta.
Kaikki vastaukset väliltä uskoontuleminen - meno-paluumatka (ilman paluuta) "Thaikkulaan" ovat tervetulleita. Vastauksia saa myös täydentää jälkikäteen, jos jotain merkityksellistä unohtui tai jäi muutoin huomioimatta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Nauttia, tehdä työtä, jäädä eläkkeelle, kuolla. Ei mene piloille, (sitä paitsi viimeinen kohta täyttyy varmasti).
siinä se on sanottu tyhjentävästi...
on elää. Miten sitten kukin haluaakin elämänsä elää. Ja sitten tietenkin ei pidä unohtaa oppimista. Oppimista virheistä, välttääkseen samat virheet tulevassa. Ja vielä kerran oppimista. Oppia tuntemaan itsensä, voidakseen tuntea ja ymmärtää myös muita. Tai tarkoitus voi olla sekin, ettei tarkoitusta ole. Luodaan itse tarkoituksemme tai jätetään luomatta ja ollaan vaan...
Omasta mielestäni paras tarkoitus elämälle on se, että opitaan rakastamaan itseämme oikealla tavalla. Ei niin kuin opetettu. Sen voi oppia ainoastaan yksin. Se on asia, mitä kukaan ei voi kenellekään opettaa mutta jokainen voi oppia sen itse.
pukea tuota sanoiksi, mutta itse ajattelen samoin.
"Omasta mielestäni paras tarkoitus elämälle on se, että opitaan rakastamaan itseämme oikealla tavalla. Ei niin kuin opetettu. Sen voi oppia ainoastaan yksin. Se on asia, mitä kukaan ei voi kenellekään opettaa mutta jokainen voi oppia sen itse."
Todella oivaltavaa! Osaat sanoa ajatukseni paremmin kuin minä itse!
sen, että tarkoitus olisi kai tulla myös hieman suvaitsevimmiksi sekä omia että muiden pikku puutteita kohtaan. On pakko hyväksyä se tosiasia, että juuri mikään ei ole täydellistä ja että läheskään kaikki asiat eivät aina mene niin kuin itse tahtoisimme.
Mielestäni(m) vain NAINEN on puutteineenkin täydellinen. Tämä voi tuntua joistakin omituiselta mielipiteeltä, mutta olen aina rakastanut naista niin pajon ja saanut häneltä niin paljon, että vähitellen olen tullut vakuuttuneeksi siitä. että niin on asia. T. Eräs mies.
Oho!
Mitä kaikkea löytyykin...
Elämän tarkoitus on taide, kaikkine muotoineen.
Mun mielestä perimmältään elämällä ei ole tarkoitusta eikä tiettyä suuntaa, vaan onnellisten sattumien summana tänne synnytään ja onnellisten sattumien kannattelemina toiset elävät kauemmin kuin toiset.
Sattumien? Mitä ne sellaiset asiat kuin sattumat on?
Ne sattumat tässä tapauksessa ovat kahden eri geeniperimän geenit sattumalta yhdistyvät, mistä seuraa, että sinä synnyt - ja jos olet saanut tähän aikaan sopivat geenit plus osaat elää eli syödä ja hoitaa terveyttäsi oikein, elät pitkän elämän.
Maailmankaikkeus ja se on olemus on liian täydellinen omassa epätäydellisyydessä, jotta voisin uskoa sattumiin. Näen sattumat sellaisina asioina, jotka ovat olemassa, mutta mitä mieleni ei osaa rationaalisesti selittää. Mutta silti ne vaan on...
Maailmankaikkeus on täydellinen ilman epätäydellisyyttä. Tai, miten sen sanoisin... täydellisen havaitsemista, jossa siinä havainto-osassa on virheen mahdollisuus.
Sattumat on Jumalan lahja.
Mutta sattumahan tarkoittaa saama kun todennäköisyys 0 (nolla). Ajattelen kutenkin niin, että satttumia ja sattumia on olemassa, toinen niistä on johonkin muuhun kytkeytyneenä.
Ei ole sattumia. On vaan asioita, mitä sinä et ymmärrä.
Haluatko ymmärtää asioita, joita et ymmärrä?
Olen samaa mieltä. Maailmankaikkeus on Jumalan kuva ja Jumala on täydellinen. Kaikki on vain täydellistä, tai täydellisyyden osia. Täydellisyyden ykseyden teennäinen jakaminen luo havaintoharhan sattumasta. :)
Hemmetti! Sinähän yllätit nyt minut!
Kippis!
Mut dazu... Oikeesti. Joojoo... Olen pienes huppelissa, mutta silti...
Sori nää mun reilun vuoden takaiset kirpeloinnit palstalla. Kun ne kirpeloinnit palstalla alkoi, en tiennyt sinun ja kirpelan sutinoista. Luulin, että olit korkeintaan vielä vonkausasteella kkirpelan kanssa... Ihan vilpittömästi nyt tämän ainoan kerran kerron sulle, ettei mulla ole kirpelan kanssa ollut muita sutinoita, kuin ne palstakirpeloinnit. En ole vaihtanut hänen kanssa ainuttakaan viestiä missään muualla kuin palstalla...
Samat sanat... :)
Kippis vaan, vaan... mulla oli lasissa Beroccaa. :D Tarkoitus olis katsoo kolmosen elokuva kiss kiss bang bang ja siinä se ilta sitten varmaan pääosin meneekin.
No silloin, kun aloititte juttelunne kirpelan kans palstalla, olin lopettanut sille vastaamisen, koska se huijas mua yhdessä asiassa ja vedin herneet. Mut ei meillä siinä vaiheessa vielä mitään ollutkaan.
Äh... Älä selitä... Löytyy multakin kokemusta naisten kieroudesta ja kataluudesta. Onhan se vittumaista, kun tajuaa yhtäkkiä joutuneensa kusetetuksi ja tajuaa sen, ettei se nainen ole ikinä rakastanut, vaikka toisenlaista on koko ajan vakuutellut... Mutta silti... Ei se lopulta ole mikään häpeä, että haluaa uskoa ja uskookin rakastamastaan ihmisestä hyvää. Ei ole mitään järkeä sellaisessa, että lähtee suhteeseen jonkun kanssa lähtökohtana, että toinen on epäreilu ja kusettaa kaikessa muussa paitsi siinä, että kusettaa...
Täällä on muuten saanut joskus vääntää jonkun naisen tai kenties usean naisen kanssa siitä, ettei mies kykene rakkauteen. Hitto, et olen edelleen siitä eri mieltä...Olen oikeastaan sitä mieltä, että harvempi nainen on kykeneväinen rakkauteen. Neulakin löytyy helpommin heinäsuovasta, kuin sellainen nainen joka rakkauteen kykenee tai valmis siihen on, whatever...
No, joo... Olis pitänyt vaan lopettaa koko juttu jo alkuunsa, mut kai mä halusin lähinnä piristää itseäni, eikä siinä oikein mitään hävittävääkään ollut. Mut, kun juttu alkaa samantapaisilla ongelmilla, ku päättyy 18 kk myöhemmin, niin tietää, että mitään parempaa se ei ainakaan tuonut, että jatkoi.
Sitä mä en tossa tajua, että miksi nähdä sellainen vaiva, että jaksaa vaikka puolikin vuotta esittää niin. Kun sitä aikansa katseli, siihen alkoi uskomaan ja alkoi välillä tuntumaan siltä, että kaikki olikin totta.
Mä olin aika epäluuloinen, mutta kuten sanoit, niin rakastuneena haluaa uskoa toisesta hyvää, tai ainakin sen verran, että rakkaus näyttäisi järkevältä.
Kai mä koitin kirpelan hyväksi selitellä asioita tuossa, kun selittelin. Sitenhän se homma toimi, että mun hetkellinen mielenkiinnottomuus toimi aina perusteena jollekin ihmeellisyydelle, vaikka noin ei pitäisi olla. Mut on siinä perääkin, kun toinen on niin ahdistunut.
Se, kun ei niinkään huomioi toisen tunteita, eikä piittaa siitä, miten toinen reagoi siten, kuin reagoi. Se oikeastaan käskee ja, jos et tee aivan, kuten se haluaa, se ahdistuu ja reagoi hankkimalla uuden, tai uusia vaihtoehtoja mukaan kuvioon. Mun mahdollisuuteni meni tällä tavalla jo aikoja sitten, mut samalla tavalla mä ja sä ne mahdollisuutemme saatiin.
Kontrollointi... se on sille tärkeetä. Käskemällä, tai sitten huijaamalla pyrkien vaikuttamaan toisen toimintaan. Jos nuo eivät onnistu, se ahdistaa.
Naisen rakkaudesta sen verran, että jos mieli ei toimi, ei voi suoraan rakastaa, vaan se rakkaus on jotenkin kieroutunutta, mutta ajattele, että rakkautta sekin on omalla tavallaan. Siten, kuin se pystyy.
Oikeastaan ajattelen jopa niin, että mitä sillä on väliä, jos ei pysty sen kummempaan rakkauteen, mut jaksaa silti näytellä rakastunutta. Ja jotain viehättävää löydän jopa kieroudesta ja valehtelusta.
Mut se ei oikein enää toimi, että näyttelee viidelle miehelle samaan aikaan olevansa rakastunut.
Kiitos.
Jos alkais jo meneen perille.
Ketjusta päätellen ei tosin mennyt.
Elämä sellaisenaan on yksi Iso Taideteos ja Taiteilija samassa paketissa. Taiteilijoiksi itseään sanovat vaan imitoivat Taiteilijaa...
Heh... Marilyn Manson... Mitä sekin nilkki olis ilman Trent Reznoria...?
http://www.youtube.com/watch?v=horLLxUj3nM
" Greatest peace of art he made was himself..."
Millä erotatte taiteen ja markkinoinnin?
No siten, ettei taidetta markkinoida. Taide on aina syntymänsä aikana hyvin vaatimaton. Ei tee numeroa itsestään, ei tyrkytä itseään. Ei mitään sellaista, vaan antaa ajan hoitaa tehtävänsä.
Oscar Wildea lainatakseen...
"Joka kerta kun teet vaikutuksen johonkin, saat itselle uuden vihollisen. Korkeintaan keskinkertainen voi olla todella suosittu..."
Ps. Korjatkaa, jos siteerasin väärin...
No, joo. Taide ja tiede syntyy pelkästään löytämällä ja löytäjän mielenkiinnosta. Markkinointi ei ole mielenkiintoa siihen, mitä tekee, vaan paremminkin mielenkiinnon korvaamista.
Mut onko muodin suuntaista musiikkia tekevät myös markkinoinnin uhreja? Ja ja onko muoti oikeastaan musiikin taiteellisuuden tappaja?
Oletko muuten noudattanut tuota lainausta ihmissuhdeasioissa? :) Mut se vihollinen, minkä tuo vaikutuksen aikaansaaminen tekee, voi olla hyväkin, jos se vihollinen tuottaa sen seurauksena myös vaikutuksen... hyvässä lykyssä toimivat toistensa muusina.
Entäs hyvät filosofit? Kierkegaard eli perinnöllä ja Nietzsche sairaseläkkeellä. Dazu elää äidinmaidolla.
Mainos spotti;)
http://www.youtube.com/watch?v=a-cx9nC6nCw
hehe... mä olen ollut tuolla torilla...alkoi näyttää tutulta
Siistii!!!
Mut sori, dazu. Sinä et ole vielä hyvä filosofi ja psykiatrina olet vielä surkeampi...
se on enemmän tai vähemmän pariutua ja lisääntyä. Se on Korkeimman laki. And to live long and prospere. Se on herrojen laki. Kaikki toiminta maanpäällä tähtää siihen ja on tähdännyt.
Sama mitä itselleen muuta yrittää vakuutella.
Teetpä mitä tahansa niin taustalla on aina tiedostamaton ajatus (haaveiluksikin sitä voisi kutsua) menestymisestä ja vastakkaisen sukupuolen houkuttelemisesta.
Kyynistä, sanoi kettu, mutta niinpä minä taidan ollakin.
Tämä ei ole minun vanha aloitus, mutta kun heitti sille muutaman vuoden vanhalle sivulle, bongasin itseni tästä aloituksesta. Olen tällaisiinkin näköjään joskus kommentoinut... Heh... Siksi tän nostinkin...
Mutta tiedätkö mitä? Olen samaa mieltä edelleen elämän tarkoituksesta...Hassua...
Tarkennan... eli tietysti rakkaus johonkin mukavaan tyttöön, jota voisi hoitaa, olisi kivaa, josta pitää huolta. Ja hoitaa kuin vauvaa välillä.
Missä tarkoitksessa?
Rakastaa.