niin erilaista? Aikaisemmin ostamani on ollut lusikoitavaa, mutta tämä viimeinen on niin kovaa, että hunajaa on hankala saada lusikkaan. Hunaja myös
sulaa teeveteen hitaasti ja on muutenkin vaaleampaa
kuin aiemmin ostamani hunajat.Onko hunajaan lisätty sokeria vai mistä kovuus johtuu? Itse olen kuvitellut,ettei sokeria saisi lisätä...
sulaa teeveteen hitaasti ja on muutenkin vaaleampaa
kuin aiemmin ostamani hunajat.Onko hunajaan lisätty sokeria vai mistä kovuus johtuu? Itse olen kuvitellut,ettei sokeria saisi lisätä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siivilöity hunaja on löysenpää, käsittelemätön kovettuu. Samalla valmistajalla on yleensä eri vaihtoehtoja, joten katso ensikerralla mitä ostat.
Ettei vaan olisi vanhaa tai sitten purkin kansi ollut auki jolloin hunaja kuivaa tuommoses vaaleeksi ja kovaksi. Tosin syöntikelvollista se silloinkin on. Otappas mukiin hunajaa ja pikkusen vettä hetkes mikroon ja sit sekoitat näin sinulla on jouksevaa hunajaa jota on helppo käyttää leivonnassa jne... Tee aina vain se annos mitä tarttet.
Toivottavasti vastaus ei tule kaikille liian myöhään... mutta ehkäpä joku tästä hyötyy.
Sokeria ei hunajaan saa lisätä, mutta koska hunaja koostuu luonnostaan erilaisista sokereista kiteytyessään se alkaa myös muistuttaa niitä. Siis kovaa ja karkeaa ja silti joskus notkeaa juoksevaa... Se on meden koostumuksesta tämä homma kiinni.
Hunajan sulattaminen on helppoa, keität vettä ja laitat purkkeineen päivineen vesihauteeseen muutamaksi minuutiksi. Voit sulattaa sen aivan kirkkaaksi ja juoksevaksi mihin menee hieman kauemmin tai sitten sen verran, että pehmiää ja sitten sekoitat.
Hunaja ei sillä tavoin vanhene, ettei sitä voisi käyttää. Entsyymien määrä ajan kuluessa hupenee, mutta ravintoarvot muuten säilyvät kohtuu hyvin. Vanha hunaja on usein myös hyvin kuivaa, joten sen käyttö ei ehkä miellytä sellaisenaan, mutta sen voi ottaa vaikka saunaan mukaan ja käyttää siellä. Iho kiittää.
Hunajasta perillä, niin voitko kertoa mihin mehiläistarhuri tarvitsee satoja kiloja tomusokeria?
on tarkoitettu mehiläisten omaksi ravinnoksi. Kun tarhaaja "verottaa" pesää, pitää se jotenkin korvata ja helpoimmin se tapahtuu halvalla ja mehiläisille soveliaalla sokerilla (mehiläisten on helpompi nauttia tomu- kuin palasokeria).
Pesän hoitaja, eli tarhuri kenties lisää sitä kennoontavalla tai toisella, sillä toukat tarvitsevat ravinnokseen hunajaa, eivät mehiläiset.
Tosin olen lähes varma, että tomusokeri on kätevä tapa lisätä hunajan määrää, joka etenkin sateisen ja kylmän kesän vallitessa usein jää vaatimattomaksi!