eräästä aivojen toiminnasta.
Miksi ihminen ei voi vaikuttaa ajatuksellaan kehon sisäisiin ja ulkoisiin reaktioihin/toimintoihin, vaikka se voisi olla käytännössä jopa hyödyllistä?
Yksinkertaisena esimerkkinä on käden liike. Kun liikutan kättäni, minä liikutan sitä muulla keinolla, kuin ajatellessani. Minä en voi ajatella itsekseni, että nouse käsi. Siihen ei tapahtuisi yhtään mitään. Kuitenkin pystyn nostamaan sen ilmeisesti toisen aivolohkon tavalla.
Tuolloin "näkevä minä" ei ole se joka määrää, vaan se "sisäinen minä." ( En nyt keksi, millä nimikkellä noita kutsuisin, mutta toivottavasti ymmärrätte. ) Tämä sisäinen minä pystyy toimimaa, vaikka näkevä minä ei tiedostaisikaan mitään. Kuitenkin näkevän minän avulla sisäinen voi istua esimerkiksi tuolilla, mutta se ei itse ymmärtäisi sitä, vaan näkevä tietäisi sen.
Nämä asiat ovat yteydessä toisiinsa, jolloin järkevä käyttäytyminen on mahdollista. Järkevää käyttäytymistä ei tiedosta silti sisäinen minä, joten silloinhan minä en edes ole periaatteessa olemassakaan. Minulla ei ole osaa, joka tosiaankin ymmärtäisi kaiken tapahtuvan, mutta luulen niin tapahtuvan.
Ihminen voi näkevän minänsä avulla oppia uusia asioita, jolloin nämä siirtyvät talteen aivoihin automaattisesti sisäisen minän vaikutuksesta. Jos siis tieto kuitenkin kulkee sisäisen minän kautta ja se ei kykene hyödyntämään hyviäkin ideoita elimistön toiminnan kannalta, niin näkevä ja sisäinen minä ovat samoja asioita.
Tietoinen tieto kulkee siis tiedottomassa tilassa, muttei pysty hyödyntämään sitä. Onko kyseessä silloin sähköviestien toiminta tavasta? Niitä liikkuu koko ajan ja niiden kulkemista ei voi muuntaa, vai voiko sittenkin. Jos ne toimivat sisäisen minän aivolohkon kautta, niin ne antavat periaatteessa itselleen yhteyksiä, kuten sydän pumppaa verta pysähtymättä. Tieto voi silti myöskin kulkea eri aivolohkoon, mutta kummassakin tapauksessa tarvittaisiin niin monimutkainen ja pitkä hermosto.
Tällainen kysymys tuli vain mieleen ja pyydän jonkun vaivautuvan valaisemaan minua.
Miksi ihminen ei voi vaikuttaa ajatuksellaan kehon sisäisiin ja ulkoisiin reaktioihin/toimintoihin, vaikka se voisi olla käytännössä jopa hyödyllistä?
Yksinkertaisena esimerkkinä on käden liike. Kun liikutan kättäni, minä liikutan sitä muulla keinolla, kuin ajatellessani. Minä en voi ajatella itsekseni, että nouse käsi. Siihen ei tapahtuisi yhtään mitään. Kuitenkin pystyn nostamaan sen ilmeisesti toisen aivolohkon tavalla.
Tuolloin "näkevä minä" ei ole se joka määrää, vaan se "sisäinen minä." ( En nyt keksi, millä nimikkellä noita kutsuisin, mutta toivottavasti ymmärrätte. ) Tämä sisäinen minä pystyy toimimaa, vaikka näkevä minä ei tiedostaisikaan mitään. Kuitenkin näkevän minän avulla sisäinen voi istua esimerkiksi tuolilla, mutta se ei itse ymmärtäisi sitä, vaan näkevä tietäisi sen.
Nämä asiat ovat yteydessä toisiinsa, jolloin järkevä käyttäytyminen on mahdollista. Järkevää käyttäytymistä ei tiedosta silti sisäinen minä, joten silloinhan minä en edes ole periaatteessa olemassakaan. Minulla ei ole osaa, joka tosiaankin ymmärtäisi kaiken tapahtuvan, mutta luulen niin tapahtuvan.
Ihminen voi näkevän minänsä avulla oppia uusia asioita, jolloin nämä siirtyvät talteen aivoihin automaattisesti sisäisen minän vaikutuksesta. Jos siis tieto kuitenkin kulkee sisäisen minän kautta ja se ei kykene hyödyntämään hyviäkin ideoita elimistön toiminnan kannalta, niin näkevä ja sisäinen minä ovat samoja asioita.
Tietoinen tieto kulkee siis tiedottomassa tilassa, muttei pysty hyödyntämään sitä. Onko kyseessä silloin sähköviestien toiminta tavasta? Niitä liikkuu koko ajan ja niiden kulkemista ei voi muuntaa, vai voiko sittenkin. Jos ne toimivat sisäisen minän aivolohkon kautta, niin ne antavat periaatteessa itselleen yhteyksiä, kuten sydän pumppaa verta pysähtymättä. Tieto voi silti myöskin kulkea eri aivolohkoon, mutta kummassakin tapauksessa tarvittaisiin niin monimutkainen ja pitkä hermosto.
Tällainen kysymys tuli vain mieleen ja pyydän jonkun vaivautuvan valaisemaan minua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Evoluutio on satojen miljoonien vuosien kuluessa
kokeillut varmaan kaikkia kuviteltavsissa olevia
aivojen ja lihasten yhteistoimintatapoja.
Tämä nykyinen menetelmä mielen ja kehon
yhteistoimintaan on osoittautunut (tähän
mennessä) parhaiten toimivaksi ja taannut
parhaan elossapysymis- ja lisääntymisasteen.
Ei siinä varmaan sen kummempaa.
Onko se tahdosta riippumaton hermosto?
ruumiin toiminnot ovat niin automaattisia ja
tahdosta riippumattomia on varmaan se että niiden on toimittava myös unen ja muun syvän tajuttomuuden aikana.
Ja esim. syvästi masentunut henkilö pystyisi tappamaan itsensä helposti jos pystyisi sydämen toimintaa tahdollaan ohjaamaan.
Tuollainenhan olisi lajille erittäin vaarallista ja tuhoisaa.
"Yksinkertaisena esimerkkinä on käden liike. Kun liikutan kättäni, minä liikutan sitä muulla keinolla, kuin ajatellessani."
Kun liikutat "tietoisesti" kättäsi, et siis esim naputellessasi hermostuneena pöytää miettissäsi hankalaa tilannetta (jolloin et ehkä huomaa naputtelua), niin teet sen (käden liikuttamisen aloittamisen) ajatuksesi voimalla, aloite tulee tietoiselta mieleltäsi. Sillä ei ole mitään väliä, että tietoinen mielesi ei tunne yksityiskohtaisesti mekanismia, joka seuraa käden liikuttamisen päätöksestä ensin motorisen aivokuoren ylimpien hierargioiden aktivoitumiseen
(http://en.wikipedia.org/wiki/Motor_cortex), jotka vuorostaan aktivoivat tarkempia osatehtäviä suorittavat alemmat hierarkiat ja lopulta alimpina aktivoidaan (oikella ajoituksella ja intensiteetillä) suoraan lihassyille johtavat motoneuroonit. Tietoisesta päätöksestä seuraa pitkä ketju tietojenvaihtoa, joka on pääasiassa tiedostamatonta. Mutta minä pidän sitäkin "ajatteluna".
"Minä en voi ajatella itsekseni, että nouse käsi. Siihen ei tapahtuisi yhtään mitään. Kuitenkin pystyn nostamaan sen ilmeisesti toisen aivolohkon tavalla."
Jos verbaalisesti komennat kättäsi, et oikeastaan komenna kättäsi ollenkaan.
Brocan alueelta
(http://en.wikipedia.org/wiki/Broca's_area)
joka huolehtii kielellisestä ajattelusta, menee motoriselle kuorelle vain niitä ohjauksia, jotka ohjaavat kynää tai näppäimistöä käyttävää kättä tai suuta ja äänihuulia puhueesasi. Mutta ne eivät ymmärrä verbaalisia komentojasi. Brocan alue (tai ehkä välissä on muita lohkoja, en ole varma) osaa komentaa niitä esim kirjoittamaan "e" kirjaimen muodon paperille, siirtämän vasemman käden keskisormen e-näppäimen yläpuolelle ja painamaan tai jännittämään kitalakesi, kielesi, hammasrakosi oikeaan asentoon ja äänihuulesi generoimaan oikean raakataajuuden. Mutta nämä operaatiot tapahtuvat tietoisuuden alapuolella.
Siinä vaiheessa, kun esim taitoluistelija harjoittelee uutta hyppyä tai askelkuviota, hän aluksi tekee vaiheita tietoisesti, mutta lopulta, ihan tarkoituksella, ne automatisoituvat tietoisuuden alapuolisiksi tehtäväsarjoiksi. Mutta nekin käynnistetään aina tietoisella ajattelulla.
Toinen esimerkki on lapsen opetellessa kirjoittamaan ala-asteen ekalla luokalla. Aluksi kirjainten jokainen viiva ja mutka tehdään tietoisesti, mutta pian ne automatisoituvat.
Jos olet kiinnostunut, näistä asioista löytyy netistä paljon tietoa, lähinnä englanniksi. Kysy kuukkelilta.