voiko

No varmasti, jos se lentokone on maassa siinä mäen yllä. Mutta, ai siis hyvin korkealta? Kyllähän siinä pudotessa nopeus kiihtyy hyvin äkkiä (n. 9,81m/s^2), mutta voiko siitä sitten ikään kuin kaltevan tason, joka muuttuu "tasaisesti tasaiseksi", avulla säilyä niin, että mitkään liian suuret törmäykset eivät jollain tavoin runno ihmistä palasiksi?

Kyllä se minun mielestäni teoriassa voi olla mahdollista. Jotenkin jos mäen muutoskulma on sopiva kiihtyvyyden kanssa niin, että se tavallaan lutviutuu ja nopeus hidastuu kitkavoiman ansiosta tarpeeksi tasaisesti.

Potentiaalienergian aiheuttaman liike-energian vain täytyisi muuttua siis tasaisesti vastustusvoimien avulla muiksi energioiksi. Aluksi tärkeintä olisi tietysti päästä tarpeeksi maansuuntaisesti laskemaan, jotta vauhti edes alkaisi hidastua. En kyllä osaa sanoa miten tuo menisi sitten käytännössä. En kyllä voi suositella kokeilemaankaan tuota tieteellistä koetta!

varsinkin hyvin kuivaharjoiteltuna.

Ilmeisesti kysmys on aseteltu siten, että tämä temppu onnistuisi ilman erityisiä apuvälineitä ja siten, että tekijä olisi hyvissä voimissa tempun jälkeen?

Vapaassa pudotuksessa laskuvarjohyppääjä saavuttaa pystysuoran vapaan pudotuksen nopeuden n. 200 km/h varsin pian lentokoneesta irtautumisen jälkeen. Pudotuksen tulee siis olla riittävän lyhyt (käytännössä muutama metri), jotta nopeus EI kerkeä nousemaan liian korkeaksi. Lautailijan poikittainen nopeus on alussa sama kuin koneen nopeus.

Toinen rajoittava tekijä on lentokoneen sakkausnopeus (miniminopeus). On olemassa pieniä motorisoituja kaksipaikkaisia riippuliitimiä, joiden sakkausnopeudet ovat alhaisia (trikes).

http://www.usairnet.com/cgi-bin/ultralight/link.cgi?p=ultralight-trike&lid=3000

Em. linkissä oleva kaksipaikkaisen "trike" BB-02 Sepran miniminopeus on 40 km/h, joka on lautailijalle hyvinkin sopiva nopeus (ei liian korkea).

Se miten lumilautailija siirtyy ko. koneen alapuolelle takapenkiltä riippuvaan asentoon lennon aikana on sinällään oma ongelmansa (ilman, että sotkeutuu takana olevaan työntöpotkuriin) ja vaatinee "kuivaharjoittelua" sekä minkälainen tartuntaan sopivaa tanko koneen alle pitää rakentaa koetta varten.

Kaiken kaikkian: Tällainen "microlight trike" voi lentää aivan laskevaa rinnettä (taikka tasaista) seuraten riittävän pienellä nopeudella lähes maata hipoen (esim. n. 1 metrin korkeudella) ja nyt vain lumilautailija irrottautuu em. tangosta ja pudottautuu rinteeseen. Hänen nopeutens on n. 40 km/h ja jos pudotus ei ole liian korkea, voi hän jatkaa laskettelua aivan normaalisti.

Temppu on siis täysin mahdollinen. Kyseessä on kyllä lähinnä maata hipovasta koneesta irrottautuminen eikä niinkään hyppääminen. Liian korkealta hyppääminen on viimekädessä "tappavaa" ja sitä EI saa tehdä, vaan tässä tapauksessa on pidettävä koneesta kiinni niin kauan kunnes se on jälleen riittävän matalalla. Tätä tapausta varten pitää koneen alla olla jokin järjestely, johon riippuja voi kiinnittää itsensä...

(En kyllä ota sitten mitään vastuuta tästä tempusta... vaarallinen se on kaikissa tapauksissa.)

Huomio lentokoneesta hypätessä on sivuttaisnopeutta. Helikopterissa ei välttämättä, ja olen tv:ssä nähnyt kun hyppäävät kymmenkunta metriä ja alkavat lasketella.

Lentokoneella lennetään kukkulan yli. Lautailija irrottaa otteen koneesta ja jatkaa lähes tulkoon vaakalennossa alkaen kaartua alaspäin, kukkulan rinne tukee lentorataa että vähän kerrassaan lautailijan paino kohdistuu kokonaan jaloille, (Vertaa mäki hyppääjä), jolloin rinne voi alkaa loivenemaan. Olosuhteet pitää osua nappiin, kuten muuten niin ideaalinen mäkihyppy, pieni muutos ja mies jää kummulle tai menee pitkälle ja jysähtää yli kriittisen pisteen. Mäkihyppääjien nopeus vaihtelee 100km kahta puolta siis lentokoneen minimi nopeuksien ylä puolella.

En silti henkilökohtaisesti suosittele kokeilemaan tätä.