Hei kaikki työnhakijat, mahdolliset kilpailijanikin ;-)
Olen tässä hakenyt noin kolmisen kuukautta uutta työtä (olen siis tällä hetkellä myös työssä). Hakemuksia olen tainnut kirjoitta noin 15. Olen luetuttanut sekä CVni, että hakemukset aina jollakin toisella ihmisellä ja tähän asti niitä on kehuttu. Jostain ihmeen syystä yhtään haastattelukutsua ei ole tullut. Koulutukseltani olen markkinoinnin tradenomi, perheessä 2 lasta ja mies, työkokemusta yhteensä yli 10 vuotta (myynitä, esimiestyötä, jne.) ja ikää reilu 30.
Nyt sitten monen "kiitos siitä ja tästä hakemuksesta" viestin jälkeen on pettymys alkanut hiipiä mieleeni. Olenko liian hätäinen vai missä vika? Kuinka monta hakemusta olette joutuneet tähän mennessä kirjoittamaan, entä kuinka usein käytte haastatteluissa? Pitäneekö tässä alkaa valehtelemaan ja liioittelemaan osaamistaan, että työnantajat kiinnostuisivat? Itse mielestäni haen töitä, jotka oikeasti kykenen hallitsemaan, olen siis rehellinen hakemuksissani ja CV:ssäni. Eikä niissä mielestäni tarvitse valehdella, sillä osaamista on ja eri työtehtäviä laajasti.
Työnhaku alkaa pikkuhiljaa jurppia.
Olen tässä hakenyt noin kolmisen kuukautta uutta työtä (olen siis tällä hetkellä myös työssä). Hakemuksia olen tainnut kirjoitta noin 15. Olen luetuttanut sekä CVni, että hakemukset aina jollakin toisella ihmisellä ja tähän asti niitä on kehuttu. Jostain ihmeen syystä yhtään haastattelukutsua ei ole tullut. Koulutukseltani olen markkinoinnin tradenomi, perheessä 2 lasta ja mies, työkokemusta yhteensä yli 10 vuotta (myynitä, esimiestyötä, jne.) ja ikää reilu 30.
Nyt sitten monen "kiitos siitä ja tästä hakemuksesta" viestin jälkeen on pettymys alkanut hiipiä mieleeni. Olenko liian hätäinen vai missä vika? Kuinka monta hakemusta olette joutuneet tähän mennessä kirjoittamaan, entä kuinka usein käytte haastatteluissa? Pitäneekö tässä alkaa valehtelemaan ja liioittelemaan osaamistaan, että työnantajat kiinnostuisivat? Itse mielestäni haen töitä, jotka oikeasti kykenen hallitsemaan, olen siis rehellinen hakemuksissani ja CV:ssäni. Eikä niissä mielestäni tarvitse valehdella, sillä osaamista on ja eri työtehtäviä laajasti.
Työnhaku alkaa pikkuhiljaa jurppia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sitähän se työnhaku nykyään on.Työnantajilla on nykyään varaa valita-varsinkin sinun alasi tradenomeista on varmasti hirveä ylitarjonta. Ole onnellinen vain siitä,että sinulla on nyt työpaikka alla,ei olisi herkkua joutua nykyään työttömäksi.
Olen elämäni aikana ollu vakituisena vain yhdessä työpaikassa, jossa tosin en viihtynyt. Kaikki muut työsuhteet on ollu vuokrafirmojen kautta. Suoraan en ole onnistunu pääsemään mihinkään, vaan joutunu rahapulassa noihin vuokrafirmoihin pyörii;)
Mä valmistuin viime keväänä merkonomiksi ja olin kesän työttömänä. Pääsin sitten elokuun puolenvälin aikoihin vuokrafirman kautta töihin joka ei vastaa yhtään alaani. Tällä hetkellä tilanne on se, että töitä on silloin kun on. Voi mennä viikko että ei oo töitä, mut seuraava viikko taas ois enemmän töitä ku jaksaa tehä.
Pikkuhiljaa on usko mennyt työhakemuksiin. Tuskin niitä ees kukaan lukee. Ja jos soittaa suoraan työpaikalle siellä sanotaan et soita vaikka huomenna uudestaan eikä sitten tiedetä mitään ku soittaa.
Mulle on tullu tosi paljo stressiä työn takia ja parisuhde on ollut tiukilla koska vain minulla on työpaikka. Mieheni opiskelee, mutta ehtii samalla töitä.
Pitää vaan yrittää toivoa et ihme tapahtuis ja me molemmat sekä kaikki muut jotka ovat samassa tilanteessa saisivat työpaikan. Jos ei vakituista niin edes puoleksi vuodeksi.
On koettu samanlaista jo useampi vuosi.
Ikää on 38 ja kokemusta eri aloilta pari vuosikymmentä. Hiljaista on vastausten kanssa, saatika haastattelukutsujen.
Myyntihommiin halutaan 20-risat ja johtohommiin teennäisiä tutkintoja. Oma tutkinto on yo-merkonomi 1991, jolla ei ole mitään merkitystä nykyisellä työelämäkartalla, vaikka työkokemusta on pirusti.
Itse olen mielipiteissäni ollut rehellinen tähän asti, mutta vaikuttaa siltä, että CV pitää siivota ja stilisoida, kuin myös haastatteluissa puhua p**kaa sen, mitä sylki suuhun tuo.
Tuokin näyttää menevän ameriikan malliseksi, valehdellaan ja suurennellaan asioita.
Näyttelijän lahjat auttavat huomattavasti,
hymy on tärkeintä vaikka pää olis muuten tyhjä!
mieheni haki työtä viime vuoden puolella melkein 8 kk, niin kuin tärppäsi.
hänet oli tätä ennen irtisanottu kolme (!!!!) kertaa koeajalla puolen vuoden sisällä.
koulutusta miehellä on ktm:n paperit, ja työkokemusta vaativista myynnin ja markkinoinnin tehtävistä vuosikaupalla (ikää 30v.). jostain syystä ei vaan irronnut.
sitten hänet löysi iso it-firma, joka nappasi miehen palkkalistoilleen it-projektimyyntiin. palkka on hyvä ja edut kohdallaan.
kyllä työnhaku on pitkälti myös tsägästä kiinni, valitettavasti...
Näinhän se taitaa olla. Osa nykyajan työnantajista tuntuu kadottaneen suuntavaistonsa ja järkensä työntekijöitä valitessaan. Ei tiedetä ketä haetaan ja mihin, valikoima on niin suuri, ettei osata valita ja loppupeleissä ei edes tiedetä oltiinko tyytyväisiä. Jatkan siis tarpomista tässä viidakossa. Alkajaisiksi poistin CV:stä inhimillisen ominaisuuteni, eli perheeni ja kirjasin harrastuksikseni vain ne "trendikkäimmät". Harkitsin kuvan vaihtamista robottiin, mutta ehkä se jo olisi liikaa. ;)
Toisaalta haluaisin löytää työn ihan omana itsenäni, mutta en ole varma onnisuuko se. Niinpä CV:ni on nyt hyvin urakeskeinen. Perheestä kerron, jos kysytään. Katsotaan onko tästä apua. Jatkan harjoituksia. Kiitos kannustuksesta.
Kenellä olet luetuttanut CV:si? Välttämättä läheiset ei osaa lukea sitä ammattilaisen silmin. Onko hakemuksesi liian "täynnä". Kirjoita paperille kaikki osaamisesi rankalaisin viivoin ja tee cv ja hakemus uudestaan. Mahdollisimman selkeä ja lyhyt. Jos esim aloitat hakemuksen: Olen xxx ja xxx ikäinen nainen. Perheeseeni kuuluu xxxx, hakemus varmaan diskataan. Ei herätä tarpeeksi huomiota miksi haet työtä. Käy katsomassa Uranuksen sivuilta hyviä vinkkejä hakemukseen ja cv:n tekoon. Varmasti tärppää..
Moi
Luetutan hakemukseni milloin kenelläkin. Mies, sukulainen, työkaveri. Jälkeenpäin olen kysellyt työnantajilta kommenttia, ja se on ollut ainakin hakemusten osalta että ne ovat olleet selkeitä. En myöskään ole sortunut hakemuksissani fraaseihin tai latteuksiin, enkä myöskään jaaritteluun. En siis usko, että tässä on vika.
Minulla ainakin on se vika , että hyvän koulutuksen lisäksi minulla ei ole kokemusta olemisest työelämän "kovassa paikassa". Niissä tilanteissa, joissa mies/nainen todella punnitaan.
Mä oon ollu sun kanssa melki samassa jamassa, olin kokonaan työtön 2,5 kuukautta, kunnes meni hermot ja hankin siivousta keikkahommana, että oli edes jotakin tekemistä. Siivosin kuukauden melki täysillä tunneilla ja iltasin kirjoittelin hakemuksia.
Välillä töiden välis ravasin haastatteluissa ja postilaatikko tulvi "valitettavasti valintamme ei osunut sinuun" kirjeitä. Alkoi jo kummasti menemään motivaatio koko työn hakemisesta.
Mutta vihdoin ja viimein tärppäsi... 40 hakemusta piti lähettää ja kymmenissä haastatteluissa käydä, 3,5 kuukautta meni, mutta nyt mulla on vakipaikka =)
Tsemppiä vain jatkoon..
No oli sulla rumba. Mä olen sentään ihan hyvissä hommissa tällä hetkellä. Haen vain alalle, jolle on ylitarjontaa, mutta ehkä se tärpää jossain vaiheessa. Kiva kuitenkin kuulla, että toivoa on. Itsetunnon päälle käy vain välillä kun ei hakemukset kiinnosta. Mutta onneksi osaan itse aika hyvin kuitenkin tsempata itseäni.
Olen etsinyt töitä puoli vuotta...työtön tällä hetkellä. Edellisestä työpaikasta irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Amk-koulutus ja työkokemusta sen ja aiemman ammatin aikana n. 10 vuotta. Muutamaan haastatteluun päässyt ja kehuja saanut jälkeenpäin, mutta en työpaikkaa. Eli sinulla ei ole hätää...mulla alkaa jo todella tympiä tämä. Hakemus ja cv koluttu läpi moneen otteeseen eri ihmisten kanssa ja itse haastattelijat ovat kehuneet hakemukseni ja cv:ni persoonallisiksi, mutta silti sieltä löytyy kaikki tarpeelliset asiat.
Minulla on kerta kaikkiaan jo aivan keinot lopussa! Kilpailu jokaiseen työpaikkaan on aivan valtava. Enkä todellakaan pitäisi itseni valintaa mitenkään huonona valintana firmalle kuin firmalle, joten koitan itsetunnosta pitää kuitenkin jotenkin kiinni=)
Silti uskon, että mullekin on joku paikka olemassa=)
Moi
Turhauttavaa voi tosiaan olla tämä työnhaku. Tiedän kyllä, että tilanteeni on hyvä, kun töitä jo on. Kiitos tsempistä kuitenkin.
Itselläni heräsi kysymys sinun tilanteestasi. Oletko kysynyt miksi et loppujen lopuksi ole tullut valituksi, mikäli ovat kuitenkin olleet kiinnostuneet sinusta? Oliko valitutta jotain tiettyä osaamista enemmän vai mitä osin teidän kriteerinen eivät kohdanneet työnantajan kanssa.