Lueskelin tänään Odysseia-oppikirjaa ja törmäsin sen lopulla suppeaan ja ilmeisen puutteelliseen kuvaukseen Emmanuel Levinas'n etiikasta. Jos joku viitsisi selittää sen perusidean perusteluineen olisin kovin kiitollinen.
Kirjan perusteella erityisesti jäi kiinnostamaan, _miksi_ "verrattoman paljon tärkeämpi kuin oma elämämme ja sen päättyminen on Toisen elämä ja hänen kuolevaisuutensa, josta olemme vastuussa", miksi olemme Toisen elämästä vastuussa, mikä on Toisen määritelmä ja miksi Toinen vaatii meiltä rajatonta vastuuta.
Kirjan perusteella erityisesti jäi kiinnostamaan, _miksi_ "verrattoman paljon tärkeämpi kuin oma elämämme ja sen päättyminen on Toisen elämä ja hänen kuolevaisuutensa, josta olemme vastuussa", miksi olemme Toisen elämästä vastuussa, mikä on Toisen määritelmä ja miksi Toinen vaatii meiltä rajatonta vastuuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä "murusia" todella lyhyesti.
Levinasin etiikka tullee ymmärrettäväksi, jos sitä peilaa suhteessa holokaustin-tapahtumaan (Auswitch etc.) ja erilaisiin kärsimyksen oikeutamisiin (Leibnizin uudistama, jo antiikissa esitetty dilemma: "teodikea").
Levinas hylkää kaikki filosofiset ja teologiset
kärsimyksen oikeutukset ja selitykset, koska katsoo etteivät ne tee oikeutta kärsivälle yksilölle ja kärsimyskokemukselle. Tällaiset selitykset ovat Levinaksen mukaan seurausta valistuksen ajattelusta, jossa pyrittiin yleispäteviin, objektiivisiin ja usein varsin optimistisiin maailmanselityksiin.
Levinas katsoo että toisen maailmansodan kuolemanleireillä tällaiset optimistiset ja universaalit maailmanselitykset vedettiin kirjaimellisesti kaasukammioiden savupiippujen
kautta ilmaan. - Tyrmistyttävintä oli havainto
että Saksan sivistyneistö hyväksyi ja jopa osallistui täysin rinnoin juutalaisten hävittämiseen... Hurskas puhe ja opetus etiikasta onkin tässä valossa hylättävä
joutavana. Juutalaisten joukkotuho vei lopullisesti pohjan valistuksen optimistisesta
ihmiskuvasta.
Levinasin, Hanna Arendt ja Hans Jonasin (Eliel Wiesel, Simone Weil etc) kirjoituksiin liittyy myös destruktiivisen pahuuden tarkastelun ohella, voimakas eettisyyden vaatimus...
Uskoisin että em.kommentisi liittyvät
tähän. Muistaakseni Levinasin antiteesi oli
suunnattu Kantin ja Hegelin etiikkaa (äärettömyys) ja samalla antropologiaa vastaan.
Esimerkiksi hakusanoilla "Levinas, Hanna Arendt,
Hans Jonas, holocaust, genoside, teodikea ja filosofia" löytyy varmaan hyviä artikkeleita.
Kiitos kiitos. Vastauksesi ei kohdistunut suoraan kysymiini seikkoihin mutta antoi kuitenkin hieman taustaa Levinas'n ajatuksille. Hakusanat menevät kokeiluun, josko niiden kautta tietämykseni syventyisi.