Tämä liittyy tieteeseen yleensä, ajatteluun yleensä, oppimiseen, yleistekoälyihin ja älyihin yleensä.
Tarkoitan tässä ajattelevalla koneella tietojärjestelmää, jonka ohjelmointi on yhtä kehittynyttä kuin vahvalla tekoälyllä/superälyllä, mutta jolla ei välttämättä ole ihmismäisen monipuolista oppimishistoriaa, tai voi olla. Eli tämä on yläkäsite ainakin superälylle.
Voidaanko kuvitella ajatteleva kone (mahdollisesti superäly), joka pystyisi ajattelemaan ja oppimaan vain tieteellisiä asioita? Entä erityisesti luonnontieteellisiä ja matemaattisia, mukaanluettuna ohjelmointikielet?
Tai ajatteleva kone, joka ohjaa autoa ja ymmärtää vain ja ainoastaan liikenteeseen liittyviä asioita? En tarkoita kapeaa tekoälyä grand challenge tapaan.
Aihe voidaan muotoilla myös niin, että tarvitseeko superälyn lukea muististaan autoiluasioita silloin kun se ratkoo matemaattista pulmaa, tai onko superälyn autoillessaan luettava kvanttifysiikkaan liittyviä muistin kohtiaan?
Miten pieniin muistinsa osiin siemenäly, superäly, ihminen tai yleisälyt yleensä voivat keskittyä, silloin kun se tekee ajatteluksi tai oppimiseksi kutsuttua tietojenkäsittelyä?
Ei pelkästään ajattelussa, vaan myös hahmontunnistuksessa rajoitetaan muistin lukemista; Jos tietyssä kohtaa pitää olla numeroita, siinä nähdään numeroita, vaikka joku kuvio voisi jossain toisaalla käydä myös kirjaimesta. Jos puhuttu lause ei liity tai ei tunnu liittyvän asiayhteyteen, akustiikka voi yhtäkkiä tuntua huonolta.
Miten suuri se käsiteltävä muistin pala voi suurimmillaan olla? Missä tehtävässä tai pulmassa se on suurin tai kaikenkattava? Miettikää vastauksianne.
Vahvan tekoälyn tehovaatimus riippuu suurelta osalta tästä kyvystä osastoida aiheita.
Minulla on eräs mahdollinen vaihtoehto vastaukseksi:
Tämä on vähän itseviittaavaa, mutta olkoon:
Siemenälyn kehittäminen, tarkemmin sanottuna siihen tarvittavan teorian kehittämispyrkimykset?
Tarkoitan tässä ajattelevalla koneella tietojärjestelmää, jonka ohjelmointi on yhtä kehittynyttä kuin vahvalla tekoälyllä/superälyllä, mutta jolla ei välttämättä ole ihmismäisen monipuolista oppimishistoriaa, tai voi olla. Eli tämä on yläkäsite ainakin superälylle.
Voidaanko kuvitella ajatteleva kone (mahdollisesti superäly), joka pystyisi ajattelemaan ja oppimaan vain tieteellisiä asioita? Entä erityisesti luonnontieteellisiä ja matemaattisia, mukaanluettuna ohjelmointikielet?
Tai ajatteleva kone, joka ohjaa autoa ja ymmärtää vain ja ainoastaan liikenteeseen liittyviä asioita? En tarkoita kapeaa tekoälyä grand challenge tapaan.
Aihe voidaan muotoilla myös niin, että tarvitseeko superälyn lukea muististaan autoiluasioita silloin kun se ratkoo matemaattista pulmaa, tai onko superälyn autoillessaan luettava kvanttifysiikkaan liittyviä muistin kohtiaan?
Miten pieniin muistinsa osiin siemenäly, superäly, ihminen tai yleisälyt yleensä voivat keskittyä, silloin kun se tekee ajatteluksi tai oppimiseksi kutsuttua tietojenkäsittelyä?
Ei pelkästään ajattelussa, vaan myös hahmontunnistuksessa rajoitetaan muistin lukemista; Jos tietyssä kohtaa pitää olla numeroita, siinä nähdään numeroita, vaikka joku kuvio voisi jossain toisaalla käydä myös kirjaimesta. Jos puhuttu lause ei liity tai ei tunnu liittyvän asiayhteyteen, akustiikka voi yhtäkkiä tuntua huonolta.
Miten suuri se käsiteltävä muistin pala voi suurimmillaan olla? Missä tehtävässä tai pulmassa se on suurin tai kaikenkattava? Miettikää vastauksianne.
Vahvan tekoälyn tehovaatimus riippuu suurelta osalta tästä kyvystä osastoida aiheita.
Minulla on eräs mahdollinen vaihtoehto vastaukseksi:
Tämä on vähän itseviittaavaa, mutta olkoon:
Siemenälyn kehittäminen, tarkemmin sanottuna siihen tarvittavan teorian kehittämispyrkimykset?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Voidaanko kuvitella ajatteleva kone (mahdollisesti superäly), joka pystyisi ajattelemaan ja oppimaan vain tieteellisiä asioita? Entä erityisesti luonnontieteellisiä ja matemaattisia, mukaanluettuna ohjelmointikielet? "
"Tai ajatteleva kone, joka ohjaa autoa ja ymmärtää vain ja ainoastaan liikenteeseen liittyviä asioita? "
Kyllä varmaankin. Ehkä vahva tekoäly voi olla "autistista", vahvaa, olematta yleistä.
Ehkä todella kannattaisi selvittää ne fysiologiset, arkkitehtooriset rakenteet ihmisaivoissa, jotka tekevät toisista neroista arkielämässä epäkäytännöllisiä tomppeleita, vaikka silti ovat oman alansa suvereeneja eksperttejä.
Jos tästä tilasta ei voisi murtautua ulos, se olisi turvallisuutta lisäävä ominaisuus superälylle.
Tulee mieleen autistiset ihmiset.