Perheeseemme on lähiviikkoina syntymässä toinen lapsi keisarinleikkauksella. Vaimoni on ulkomaalainen ja meillä on ennestään yksi lapsi. Joudun työni puolesta matkustelemaan paljon ulkomailla, eikä vaimoni tule selviämään leikkaushaavan ja kahden lapsen kanssa yksin kotona pitkään aikaan, koska hän ei saa nostella mitään painavaa.
Mm. edellä mainituista syistä esitimme vaimoni sisarelle kutsun Suomeen, jotta hän voisi tulla auttamaan meitä pariksi kolmeksi kuukaudeksi.
Yllättäen lähetystö hylkäsi viisumihakemuksen ja esitti perusteluiksi seuraavaa:
1) Vaimoni äidin pitkittyneen oleskelun Suomessa vajaa pari vuotta sitten.
2) Sen, että tänne tulevalla sisarella on pieniä lapsia.
Minusta nuo on aika uskomattomia "huuhaa" perusteita.
Ensinnäkin anopin pitkittynyt oleskelu täällä johtui siitä, että hän haki määräaikaista oleskelulupaa täällä ollessaan. UVI hautoi päätöstään 5-6 kuukautta, jonka jälkeen lupaa ei myönnetty (koska hän oli tullut turisti viisumilla) ja hänet käännytettiin. Ei kai UVI:n jonot ja pitkä käsittelyaika ole hakijan vika, saati että siitä rangaistaan jotakin toista henkilöä? Toiseksi se, että anoppi haki täällä oleskelulupaa oli käsittääkseni täysin laillista. Miten henkilöä voidaan muka rangaista toisen henkilön laillisten tekemisten perusteella?
Samoin tuo lasten käyttäminen verukkeena on kummallista. Eikö ole vanhempien vallassa päättää se, miten, missä ja kenen toimesta heidän lapsiaan hoidetaan? Suomen lähetystön viisumivirkailijatko sen päättävät? Sisaren perheellä on siellä koko suku ympärillä jelppaamassa ja lisäksi kokoaikainen lastenhoitaja. Eikö se muka riitä?
Kun soitin lähetystöön kielteisestä päätöksestä, elämäänsä kyllästyneen tuntuinen epäystävällinen virkailija totesi hylkäämisen syistä (hän ei kertonut niitä minulle, joten en tiennyt niitä vielä silloin), että hylkäämisen syyt ovat niin ilmiselvät, että asiaa ei tulla missään tapauksessa käsittelemään uudelleen. Kun kerroin keisarinleikkauksesta, työmatkoistani yms. hän vain totesi että "..joutuvathan suomalaisetkin naiset selviämään samanlaisessa tilanteessa". Niin joutuvat, mutta heillähän on sukulaiset täällä ympärillään. Meillä taas ei ole ketään jos viisumia ei anneta. Aika vaikea asia ymmärtää ilmeisesti....
Haluan vielä korostaa, että kenelläkään meistä ei ole rikostaustaa tai -epäilyjä ja olemme kaikki työssä ja kunnollisia veronmaksajia. Siitä asia ei siis voi johtua.
Tästä episodista tulee mieleen paljon kysymyksiä: Mikä on Suomen edustustojen tehtävä ja viisumipolitiikan päämäärä? Ei toivotuista maista tulevien tänne tulon estäminen? Etninen puhdistus täällä asuvien ulkomaalaisten elämää vaikeuttamalla?
Eikö sukulaisia ole enää suotavaa auttaa? Eivätkö Suomessa asuvat ulkomaalaiset saa hoitaa suhteitaan sukuunsa enää muuta kuin puhelimessa?
Parantaako tälläinen viisumipolitiikka ulkomaalaisten integroitumista tänne? Miten tälläinen muka hyödyttää Suomea tai EU:ta?
Valitus on tietenkin vireillä ja katsotaan miten sen kanssa käy.
Mm. edellä mainituista syistä esitimme vaimoni sisarelle kutsun Suomeen, jotta hän voisi tulla auttamaan meitä pariksi kolmeksi kuukaudeksi.
Yllättäen lähetystö hylkäsi viisumihakemuksen ja esitti perusteluiksi seuraavaa:
1) Vaimoni äidin pitkittyneen oleskelun Suomessa vajaa pari vuotta sitten.
2) Sen, että tänne tulevalla sisarella on pieniä lapsia.
Minusta nuo on aika uskomattomia "huuhaa" perusteita.
Ensinnäkin anopin pitkittynyt oleskelu täällä johtui siitä, että hän haki määräaikaista oleskelulupaa täällä ollessaan. UVI hautoi päätöstään 5-6 kuukautta, jonka jälkeen lupaa ei myönnetty (koska hän oli tullut turisti viisumilla) ja hänet käännytettiin. Ei kai UVI:n jonot ja pitkä käsittelyaika ole hakijan vika, saati että siitä rangaistaan jotakin toista henkilöä? Toiseksi se, että anoppi haki täällä oleskelulupaa oli käsittääkseni täysin laillista. Miten henkilöä voidaan muka rangaista toisen henkilön laillisten tekemisten perusteella?
Samoin tuo lasten käyttäminen verukkeena on kummallista. Eikö ole vanhempien vallassa päättää se, miten, missä ja kenen toimesta heidän lapsiaan hoidetaan? Suomen lähetystön viisumivirkailijatko sen päättävät? Sisaren perheellä on siellä koko suku ympärillä jelppaamassa ja lisäksi kokoaikainen lastenhoitaja. Eikö se muka riitä?
Kun soitin lähetystöön kielteisestä päätöksestä, elämäänsä kyllästyneen tuntuinen epäystävällinen virkailija totesi hylkäämisen syistä (hän ei kertonut niitä minulle, joten en tiennyt niitä vielä silloin), että hylkäämisen syyt ovat niin ilmiselvät, että asiaa ei tulla missään tapauksessa käsittelemään uudelleen. Kun kerroin keisarinleikkauksesta, työmatkoistani yms. hän vain totesi että "..joutuvathan suomalaisetkin naiset selviämään samanlaisessa tilanteessa". Niin joutuvat, mutta heillähän on sukulaiset täällä ympärillään. Meillä taas ei ole ketään jos viisumia ei anneta. Aika vaikea asia ymmärtää ilmeisesti....
Haluan vielä korostaa, että kenelläkään meistä ei ole rikostaustaa tai -epäilyjä ja olemme kaikki työssä ja kunnollisia veronmaksajia. Siitä asia ei siis voi johtua.
Tästä episodista tulee mieleen paljon kysymyksiä: Mikä on Suomen edustustojen tehtävä ja viisumipolitiikan päämäärä? Ei toivotuista maista tulevien tänne tulon estäminen? Etninen puhdistus täällä asuvien ulkomaalaisten elämää vaikeuttamalla?
Eikö sukulaisia ole enää suotavaa auttaa? Eivätkö Suomessa asuvat ulkomaalaiset saa hoitaa suhteitaan sukuunsa enää muuta kuin puhelimessa?
Parantaako tälläinen viisumipolitiikka ulkomaalaisten integroitumista tänne? Miten tälläinen muka hyödyttää Suomea tai EU:ta?
Valitus on tietenkin vireillä ja katsotaan miten sen kanssa käy.
Vastaukset 66
Vanhimmat
mutta älä luovuta.Viisumipäätökset tehdään täällä suomessa tietääkseni joten otas yhteyttä ulkomaalaisvaltuutettuun vai mikäs sen nykynimi onkaa?olikohan se vähemmistövaltuutettu.Sinuna en luovuttaisi vaan kokeile kaikkia keinoja.Se on totta mitä sanot noista virkailijoista.Ovat kyllä tylyjä.Vaikka sanovat ettei voi valittaa niin älä usko koska minullekin valehtelivat eli antoivat väärää infoa.TAISTELE JA VALITA VAIKKA YLIMPÄÄN ASTEESEEN.Kerro sitten miten kävi.PS.NUO SYYT ON KYLLÄ NAURETTAVIA MIKSI EVÄSIVÄT VIISUMIN.
Sinulle..
Käytä hyväksesi perheenyhdistämis pykälää.
Nyt laitat hakuun oleskeluluvat vaimosi äidille ja sisaruksille perheineen...
Aikaa kuluu, mutta sen jälkeen ei tarvitse anella viisumeita..
niin kuin ollaan monta kertaan saatu kokea...kaikki mitä Uvi/ulkomaalaispoliisi tekee on paskaa...ne ei välitä siitä mikä on oikeeta perheelämää tai muutenkaan ihmisoikeuksista...painokoon hiteen koko porukka!!
Sen tiiän et jos mun mies maasta karkoitetaan sen takii et hän on mennyt minun kanssa naimisii niin mä kyllä teen sellaset halloot koko jutusta!!
Mulla on oikeus samaan elämään kun kaikilla muilla mun omassa maassa ja sen ajon kyllä saada!!
Suomella on suvereenina ja itsenäisenä valtiona oikeus päättää, keille se antaa luvan tulla alueelleen (yleinen kansainvälisoikeudellinen periaate). Kielteisen viisumipäätöksen perustelut ilmoitetaan, mutta valitusoikeutta ei ole. Tämä perustuu lakiin.
Kun otetaan huomioon aiempi historia (anopin turistiviisumilla Suomessa ollessaan tekemä olskelulupahakemus ja siihen saatu kielteinen päätös) olisi viisumin myöntäminen tässä tapauksessa ollut pienoinen ihme. =)
LOPULLINEN VIISUMIKIELTO OLE VAAN ILMEISESTI MUUTAMA VUOSI.
yhdistämis pykälään vedota. suomessa tätä sovelletaan vain aviopulisoiden yhdistämiseen.
muut sukulaiset äidit,isät sisaret ja muut ovat ulkopuolisia.
Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut Schengen-sopimuksen. Tässä sopimuksessa määritellään perusteet viisumin myöntämiselle ja hylkäämiselle. Nämä perusteet on yhteisiä kaikille sopimuksen allekirjoittaneille valtioille. Tähän samaan sopimukseen sisältyy lauselma sukulaisten yhdistämisestä..Ja se kattaa kyllä koko perheen Äidit, Isät ja sisarukset... ei pelkästään aviopuolisot ja lapset..
Souomalainen viranomainen saa sanoa mitä haluaa, kun uskoo ettei kukaan vastaan sano. Nyt on aika lopettaa tälläisten ikiaikaisten auktoriteetien kunnioitus. Ja nostaa kissa pöydälle. Suomen viranomaiset ovat velvoitettuja noudattamaan Suomen valtion EU:ssa ratifioimia sopimuksia. Valitusta peliin niin asiat alkaa joskus vielä sujuakkin..
Pariin otteeseen pelkästään oikeustoimilla uhkailu on aiheuttanut sen, että viisumi on järjestynyt hylkäyksen jälkeen parissa päivässä...
Jälkiviisaus on hyvä viisaus, mutta mitäpä se auttaa akuutissa tilanteessa...
Aikanaa anoppisi uutta viisumia/oleskelulupaa hakiessanne odotettiin varmaan että olisitte ottaneet huomioon käsittelyajat ja jättäneet hakemukset TODELLA ajoissa. Moisella syyllä ei pääse muiden ohi ja sehän on ihan oikeutettua muita odottelevia kohtaan, eikö?
Tuo että vaimosi siskolla on lapsia on todellakin vakava syy olla myöntämättä tänne viisumia jos kyseessä on turismia pitempi ajanjakso. Se on mielestäni kirjoitettu UVIn sivuilla että henkilöillä, joilla on lapsia ei ole oikeutta pitempiaikaiseen oloon Suomessa. Kannattaa siis miettiä sukulaisia joilla ei ole perhettä. Sama pätee jos aasialaiset vanhemmat jäisivät yksinään maahansa jos henkilö jolle haette viisumia on ns viimeinen pesueen lapsi ko maassa. Ei reilua ei, mutta laaditut säännötkin on sääntöja ja mitä siitä tulisi jos säännöistä poikettaisiin aina "makavan" hakemuksen osuessa kohdalle???
Eikö itselläsi sitten ole sukulaisia jotka auttaisivat? Lain edessä hekin ovat tulevan lapsenne sukulaisia, vaikkeivät vaimosi verisukulaisia olekkaan.
Olen itse käynyt ko asiat läpi kun hai,,e ,ieheni veljelle työlupaa Suomeen. Ei ois saatu jos hänellä olisi ollut lapsia kotimaassaan tai jos vanhempien seuraksi ei olisi jäänyt enää yhtään heidän lapsiaan vaikka hakijalla ei olisi omia lapsia ollutkaa,
Ikävää, mutta niin se vaan on. Toivottavasti löydätte ratkaisun asiaan. Tsemppiä!
UVIn mielestä olit jälleen tuomassa maahan uutta oleskeluluvan hakijaa. Olisihan muitakin keinoja hoitaa asia. Voisit pitää isyysloman, hankkia au pairin, palkata kodinhoitajan. Sitäpaitsi sectiohaava paranee muutamassa viikossa.
Tämä ei tarkoita, että minä olisin samaa mieltä UVIn kanssa. Onnea valituksen kanssa, ja onnea myös uudelle perheenjäsenelle!
Vaimoni ei ole Suomen kansalainen. Jos hän olisi, viisumi olisi varmaankin helpompi saada.
Ulkomaan edustusto tekee viisumipäätöksen, enkä ole varma konsultoivatko he asiassa UVI:a, vai tekevätkö he päätöksen itsenäisesti.
Pyydettäessä kielteinen päätös kerrotaan ja voidaan antaa hakijalle kirjallisena. Päätöstä ei tarvitse lain mukaan edes perustella vaan se voidaan erilaisten pykälien puolesta salata.
Vaikka valitusoikeutta ei olekaan voidaan edustuston tietoon saattaa uusia myöntämistä tulevia seikkoja ja pyytää aiemman päätöksen peruuttamista ja uuden myönteisen päätöksen antamista.
Asiassa on myös mahdollisuus kääntyä ulkoministeriön puoleen. Tällöin valitus käsitellään hallintokanteluna ja UM tutkii asian. UM ei voi kumota tai muuttaa edustuston tekemään päätöstä, mutta se voi ottaa asiaan kantaa ja edustusto voi sen jälkeen muuttaa aiemman päätöksensä.
Ilmeisesti eduskunnan oikeusasiamiehelle voi kai myöskin valittaa, sillä hän tutkii kaikkien viranomaisten toimintaa ja erityisesti valvoo, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. EU:lla lienee samanlainen instanssi, johon kai voisi viimekädessä valittaa.
Minulle/meillä ei ole Suomessa muita lähisukulaisia kuin isäni, eikä hänestä ole meille juurikaan apua. Tämäkin seikka on kerrottu lähetystölle.
Periaatteessa voisin pitää isyys tms. lomaa, mutta työni on erittäin kriittisessä vaiheessa ja edellyttää matkustelua ulkomailla. Vaimoni ei tule selviämään kotona yksin useiden ensimmäisten viikkojen aikana (tiedämme asian edellisen leikkauksen kokemuksella).
Au-pair, maksettu kodinhoitaja olisi teoriassa mahdollinen, mutta venyttäisi taloutemme äärirajoilleen. Toiseksi ei mahdu päähäni, että miksi meidän pitäisi palkata joku kallis ulkopuolinen kun sukulaiset olisivat valmiita ilmaiseksikin auttamaan.
Jos tuota anopin pitkittynyttä oleskelua ja oleskeluluvan hakua voidaan todella käyttää syynä kielteiseen viisumi päätökseen olisi hauskaa tietää, kaunko perheemme sitten on sen vuoksi "viisumi pannassa"? Anopille ei määrätty maahantulo kieltoa, vaan periaatteessa hänellä on laillinen oikeus hakea viisumia tai oleskelulupaa 6 kk kuluttua käännytyksestä. Jos tuo karenssi aika on 6 kk, niin miten sitten muiden ihmisten viisumeja evätään sillä perusteella, vaikka käännyttämisestä on jo yli vuosi???
On paljon mahdollista, että jossakin ohjeissa määritellään pienet lapset viisumin saannin esteiksi. Olisi mielenkiintoista tietää mihin raja vedetään, eli kuinka nuori lapsi/lapset on liian nuori? Tietääkö joku?
Miksi muuten näitä sääntöjä ja määräyksiä ei voida avoimesti kertoa ja julkistaa? Miksi hakijoiden ja kutsujoiden pitää arvailla niitä?
Luulisi, että tarkoituksena on pitää terroristit, rosvot, huijarit ja "loiset" ulkona maastamme ja hyvä niin, mutta miksi normaaleja sukulaisuus suhteiden hoitamista ja ihmisten auttamista estetään. Se ei mahdu minun jakeluuni.
Tarkoituksena on myös pitää laittomasti maahan jäävät tai muualle EU-alueelle laittomasti jäämään pyrkivät joita Aasian maista on paljon tullutkin Suomen kautta. UVI vetää sen riskirajansa jonnekin ja ilmeisesti tällaista sukulaisuusuhdetta ei katsota riittävän suureksi perusteeksi pienentämään laittoman oleskelun riskiä. Voi olla että jollekin sukulaiselle koska tahansa tapahtunut mikä tahansa viisumi-"sotku" tai epäselvyys aiheuttanee automaattisesti viisumin hylkäämisen.
Viisumianomuksia hylätään epäillyn laittoman maahanjäämisriskin vuoksi jopa melko mielivaltaisesti. Siihen riittää pienikin epäselvyys, epäselvyyden epäily, tai muuten vaan hakemus tai hakija ei miellytä virkailijaa.
Anopilla oli laillinen oikeus hakea oleskelulupaa ja odottaa täällä sen käsittelyä. Miten jonkun henkilön laillisten oikeuksien käyttämisestä voidaan rangaista ja vielä kolmatta osapuolta? Sitä en ymmärrä. Emme ilmeisesti elä oikeusvaltiossa jos ulkomaalaisista on kyse.
Toiseksi sitouduimme vastaamaan ja vastasimme anopin täällä ollessa kaikista hänen kuluistaan ja saman sitoumuksen olemme nytkin antaneet. Heidän täällä oleminen ei siis maksa valtiolle penniäkään, eikä sosiaaliturvan tms. väärinkäytöstä ole riskiä.
Siskolla on vakinainen työ ja perhe kotimaassaan, joten laittoman maassa olon riski on minusta olematon ja lisäksi sellaisen toteuttaminenhan tyssäisi meiltä viimeisenkin toivon saada tänne myöhemmin sukulaisia käymään.
Tämä on minusta puhdasta mielivaltaa ja kyykyttämistä. Kyllä kai sukulaisten tapaaminen kuuluu normaaliin perhe-elämään ja sen estäminen on loukkaus perus- ja ihmisoikeuksia kohtaan.
Mutta kuten jo aiemmin todettu kun kyseessä on maassamme asuva ulkomaalainen, oikeusvaltion normaalit säännöt eivät enää pädekään. Tällä tavoin sitä maahanmuuttajia "integroidaan" yhteiskuntaamme.
Jos ei tahti muutu, niin meidän perheen kaksi veronmaksajaa kaksi tulevaa veronmaksajaa pakkaavat lähitulevaisuudessa kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtevät maksamaan verojaan sinne, missä sukulaisiaan saa tavata. Syyttäköön valtio asiasta itseään ja miettiköön mistä sitä osaavaa työvoimaa saadaan ja mistä veroja kerätään...
paljon, joita tämä vähintääkin epälooginen viisumipoltiikka ihmetyttää. Taitaa olla aika alkaa miettimään ja ottamaan selvää jonkinasteisesta ryhmäkanteesta. Malli kun näyttää olevan aikasmonessa suurlähetystössä ihan sama.
Meillä ei myöskään mies saanut turistiviisumia kahdenviikon Suomen reissuun, taidan hakea pirruuttani sen oleskeluluvan. Toki siihen menee se vähintään neljä kuukautta, mutta siinä sitten menee. Ketähän sitten palvelee se, että avioitua on pakko ääntäkin nopemmin, kun ainakin Kairon Suomen suurlähetystön kanta, toki epävirallinen,on ettei turisti viisumeita myönnetä lainkaan. Kun vielä Shengen-sopimuksessa tärkeimmäksi maahantulon syyksi määritellään turismi. Sinänsä minä olen ihan tarpeeksi naimisissa mieheni kanssa, omien tarpeitteni mukaan, mutta täytyy virallistaa se tänne Suomeenkin, niin saadaan se oleskelulupa "korvaukseksi" siitä saamatta jääneestä kahdenviikon turistiviisumista. Että voi olla älytöntä ja persedellä puuhun menemistä. Mutta eihän tässä voi kun pelata korteilla mitkä on annettu.
Itse olen samassa tilanteessa nyt vuoden ajan. Naiseni ei saa turistiviisumia Suomeen, koska on edelleen naimisissa, toki eroprosessi päällä, mutta voi kestää täkäläisessä kulttuurissa vähintään puoli vuotta.
Näimme nyt uudelleen jälleen naiseni maassa kahden viikon ajan, ja epätoivo on valtaisa kaiken suhteen. Ei minulla ole loputtomasti varaa matkustela toiselle puolelle maailmaa, ja haluaisin saada hänet edes vähäksi aikaa vierailulle tänne. Periatteessa hänelle olisi työkin jo katsottuna Suomessa tulevaisuudessa, kai sitä nyt täytyy yrittää seuraavaksi työlupaa hänelle.
En tiedä oikeasti mitä tekisin! Ei tämä Suomea palvele, että sitten terve työssäkäyvä mies kohtaa
kaatuu masennuksen vuoksi?
Olisin halukas lähtemään perustamaan jotain yhdistystä, jolla taisteltaisiin ihmistenoikeuksista onneen yhdessä ilman, että kasvottomat päättäjät tuhoavat ihmisten onnen ja tulevaisuuden.
Näyttää siltä, että lainsäädäntö ja Schengen-sopimus toimivat tässä niin, kuin niiden on tarkoituskin toimia, vaikka sitä ei suurin osa tälle palstalle kirjoittavista ymmärrä.
Mikäli viisuminhakijan maahanpyrkimisen todellisista motiiveista on epäselvyyttä, tulee hakemus ilman muuta evätä.
Ongelmana on lähinnä se, että viisumin myöntämisen ja varsinkin hylkäämisen perusteita ei ole määritelty kovin tarkasti ja osittain ne näyttävät perustuvat joihinkin sisäisiin/salaisiin ohjeisiin, joista hakija ja kutsuja ei saa tietoa.
Asiassa on siis jätetty hyvin laaja harkintavalta asiaa käsittelevälle edustustolle ja sen viisumivirkailijoille. Tämä taas mahdollistaa käytännössä täyden mielivallan päätöksiä tehtäessä ja lähes kenen tahansa hakijan motiivit voidaan kyseenalaistaa jollakin perusteella. Koska päätöksen perusteita ei aina tarvitse edes kertoa, vaan ne voidaan erilaisin syin salata, eikä valitus mahdollisuutta ole, ei hakijalla ole mitään oikeusturvaa, vaan hän on viranomisten mielivallan kohde.
Syyksi riittää siis esimerkiksi se, että käsittelijällä on huono päivä, kuukautiset tulossa tai se, että hakijan naama ei nyt vaan miellytä.
Viisumipäätös ei koske kuitenkaan ainoastaan hakijaa, vaan sillä on usein vaikutusta myös Suomessa asuvaan kutsujaan, joka on usein täällä asuva ulkomaalainen. Mielestäni kuuluu ihmisten perusoikeuksiin saada tavata sukulaisiaan, mutta perusoikeudet eivät koske tässä suhteessa täällä pysyvästi asuviakaan ulkomaalaisia.
Herra ilmeisesti sitten luulee tietävänsä kaiken? Kyllä se on ihan selvää, että minulla on suhde tähän naiseen ja aiomme mennä naimisiin ja rakentaa yhteisen tulevaisuuden.
Siis mitä epäselvää tässä silloin on? Entä mitä rikollista?
Toisekseen huomauttaisin herralle yhtä mielivaltaisesti, että yksin asuvana, perheettömänä miehenä, joka painaa illasta aamuun töitä, olen nettomaksaja veroissa, en hyötyjä, joten kuvittelisin sinunkin muksujesi lapslisiä, kouluja tms. kuluja tässä makselevan ihan mukisematta.
Joten siinä mielessä ajatellen mielivaltaisesti täällä ilman taustaasi tuntien elätän sinua tälläkin hetkellä. Kunnes toisin todistat.
mutta tässä herääkin kysymys sen tulkinnasta.
Esim. mitä Kairon suurlähetystö harrastaa, on se että minkäänlaisia kattavavia ohjeita ei anneta. Hyvä ja hyvä esimerkki, toiminnasta Egyptissä oli, kun ensimmäinen turistiviisumi hakemus oli hylätty ilman riittäviä perusteluja maahan tuloon.Hakemuksessa on kolmisen riviä varattu tälle tiedolle, kirjoitimme yhden A4-arkin.
Tiedustelin, onko olemassa sääntöä kuinka pian uutta viisumia voi hakea, oli vastaus että vastaamme vain viisumin hakijalle. Kysyin siis asiaa yli malkaisesti, koska en voinut ymmärtää että tämä "suoja-aika" on naamakohtainen. Mieheni soitti suurlähtystöön ja kysyi. Vastaus oli, että uuden hakemuksen voi jättää, edellisestä hylkäyksestä oli kulunut noin 1,5 kuukautta.
Mies osti lipun ja vakuutuksen. Haki tiliotteen pankista, mikä todisti riittävät varat matkaan. Pyysi työtodistuksen todistaakseen työpaikkansa. Minä tein kutsun ja matkaohjelman. Suomelaiset ystäväni laativat oman osuutensa kutsusta. Minä toimitin todistuksen toimeentulostani Suomessa. Kaikille näille papereille puheluineen ja suurlähetystön matkoineen tuli hintaa noin 1000 euroa. Egyptiläisen opettajan 11,5 kuukauden palkka vertailu arvona. Mieheni ei ole opettaja, mutta selventääkseni paikallista palkkatasoa.
Lähes kolmen viikon odottelun jälkeen 36 tuntia ennen lentoa mieheni kävi hakemassa hylsyn. Kirjallisessa ilmoituksessa vedottiin taas riittämättömiin syihin tulla maahan. Turismi (Olin varannut viikoksi mökin Lapista) ei siis ole riittävä syy. Kun sähköpostitse tiedustelin tarkempaa syytä, jota ei minulle lainkaan ja miehellenikään vain puhelimitse, ei sähköpostitse missään tapauksessa, syy oli liian pikainen hakemus edellisen hylkäyksen jälkeen.
Tässä päästään siihen, että onko eettisesti oikein kerätä 35 euron viisumihakemusmaksuja jos annetaan hakijalle väärää tietoa. Ja kyseisen suurlähetystön toimintaa ja ennakkoluuloa kuvaa sekin hyvin, kun mieheni meni viemään hakemustaan, egyptiläinen tyttö joka otti hakemuksen vastaan sanoi edes lukematta sitä, että hakemus on ajan ja rahan tuhlausta. Turistiviisumeita ei pääsääntöisesti sieltä myönnetä.
Toinen asia minkä olen laittanut merkille, on kun olen useasti tiedustellut milloin mitäkin, niin läpihuutojuttuihin saa vastauksen sähköpostitse, mutta viisumihakemuskysymyksiin saa vastauksen vain puhelimitse, jää vaan mietittymään etteivätkö kaikki vastaukset kestä päivän valoa toditeitten muodossa?
Oli miten oli, tuleen ei voi jäädä makaamaan. Ja ajattelinkin ottaa näistä tai laittaa ammattilaisen ottamaan näistä asioista selvää. Omakohtaisten ja monien muitten kokemusten perusteella en voi välttyä ajatukselta, etteikö suurlähetystöjen toiminnassa olisi mielivaltaa ja linjattomuutta. Mikä taas on omalta osaltaan taas edesauttavaa toimintaa pikaisten avioliittojen ja oleskelulupien lisääntyvää määrää.
Ei minullakaan ole enää muuta mahdollisuutta kuin "nöyrtyä". Mennä siis Egyptiin ja virallistaa liittoni Suomenlain vaatimalla tavalla ja hakea se oleskelulupa miehelleni.
Hulluinta kun tässä on se, että meille olisi riittänyt se kahden viikon turistiviisumi, että mieheni olisi päässyt ennen seuraavaan työprosessiin siirtymistään tutustumaan kotimaahani.
No, aina ei voi voittaa, mutta herää kysymys, kuka tässä sitten on oikeasti se voittaja vai ei kukaan.
MUUTA KUIN HYVÄ KIRJOITUS!
Kansainvälisesti on varmaankin suhteellisen vakiintunut käytäntö, että viisumipäätöksiä ei kovin tarkasti perustella. Katsotaan, että valtiolla on suvereniteettinsa puitteissa aina oikeus valita ne henkilöt, jotka se alueellensa viisumilla päästää. Schengen-sopimuksen osalta tilanne ei olennaisesti eroa tästä. Toimivaltaa on vain jaettu niin, että yksi valtion voi yksin päättää, kenet se koko Schengen alueelle päästää, ja muut jäsenvaltiot pääsääntöisesti hyväksyvät toisen tekemän päätöksen.
Koska päätöksestä ei voi valittaa, voidaan ajatella, että sen tarkempi perustelu ei ole tarpeen. Niukkaa perustelua voidaan perustella myös sillä, että osa kielteisistä päätöksistä perustuu siihen, että henkilö on taustansa tai esim. valtion turvallisuudelle muodostaman uhkansa takia valtiossa ei-toivottu. Näissä tilanteissa voi olla valtion edun mukaista, ettei hakija (esim. rikolliseksi, terroristiksi tai vakoojaksi epäilty) saa tarkkaa tietoa siitä, millä perusteella hänen hakemuksensa on evätty.
Myös hallinnollinen yksinkertaisuus suhteellisen pienessä hallintoasiassa ja kustannusten säästö voivat olla perusteita tarkkojen perustelujen ja valitusoikeuden puuttumiselle. Vielä yleisemmin voidaan ajatella, ettei ulkomaalaisen oikeus päästä maahan lomamatkalle, sukulaisvierailulle tai työmatkalle ole niin perustavanlaatuinen oikeus, että sen oikeusjärjestyksen valossa tulisi nauttia kovinkaan vahvaa oikeussuojaa (mistään perusoikeudestahan ei lainsäädännön valossa ole kysymys).
Mielestäni on järkevää, että päätöksenteko viisumiasioissa perustuu jonkin verran olettamuksiin. Laaja tutkinta olisi hallinnollisesti jumalattoman raskas, ja henkilön maahantulon todellisísta motiiveista on monesti täysin mahdoton saadu tietoa. Ratkaisevaa ei siis ole se, mitä todella tulee tapahtuu, kun henkilö pääsee maahan. Kielteisen päätöksen perusteeksi riittää riski siitä, että tietty tapahtumankulku esim. rikokseen syyllistyminen tai sellainen oleskelulupahakemus, joka olisi pitänyt tehdä kotimaassa, on mahdollinen. Kysymys on ilmeisesti lakiin, sopimukseen ja niiden tulkinta-aineistoon kirjatusta lainsäätäjän tekemestä tietoisesta ratkaisusta. On tämä nyt sitten oikein tai väärin? Voimassa tuntuu sekä lain että käytännön tasolla olevan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Schengen- valtiot ilmeisesti pyrkivät tarkkaan viisumipolitiikkaan. Rajoilla on tarkoitus pitää korkea ulkomuuri, vaikkei sitä julkisesti aina sanota. Tällä varmaankin pyritään hallittuun maahanmuuttopolitiikkaa ja ei-toivottujen henkilöiden tehokkaaseen torjumiseen siten, että mahdolliset riskitkin elimoinoidaan. Tämän kai katsotaan palvelevan yleistä etua?
ennen kuin alkaa. Ota palkatonta tai jotain.
Kuten jo aikaisemmin sanoin en voi tehdä niin töideni vuoksi. Vedän parhaillaan erittäin kiireellistä ja kriittistä projektia, joka ei kerta kaikkiaan mahdollista pitkäaikaista kotona oloani (vaikka toki niin haluaisin). Kyseisen projektin vuoksi joudun myös matkustamaan paljon, eli en voi aina olla edes iltaa tai yötä kotoa.
Joku saattaa sanoa, että priorisoin asiat väärin ja perheen pitäisi tulla tässä tilanteessa etusijalla. Niin pitäisi, mutta yritykseni voi kärsiä suuria tappioita jos en vie aloittamaani hommaa loppuun. Ja voisin siis viedä JOS viisumi myönnettäisiin. Kun otin homman vastaan oletin (väärin), että saisimme tänne apuja.
Jos viisumia ei myönnetä, en voi muuuta kuin jäädä kotiin ja silloin homma pissii ja pahasti. Firma saa pahasti takkiinsa ja asia ei minun uraani paljon edistä.
Tälläistä tämä työelämä tänä päivänä joskus on... :-(
Etkö voi pyytää omia sukulaisiasi auttamaan? Kai sinulla on vanhemmat, sisaruksia, jne. Lapsihan on yhtä paljon sinun kuin vaimosi, joten yhtä lailla sinun sukulaisesi voivat auttaa. Koska olet suomalainen, sukusi todennäköisesti asuu myös Suomessa, ja heidän pyytämisensä on ylivoimaisesti helpoin ratkaisu.
Kuten jo aikaisemmin totesin minulla ei ole sisaruksia, eikä äitini ja isovanhempani ole enää elossa. Ainoastaan isä siis löytyy, mutta hän on vielä töissä ja aika avuton lastenhoito ja käytännön asioissa.
Jos sukulaisia olisi, ei olisi ongelmaa, mutta kun ei ole. Siksi tämä viisumin saanti on meille niin tärkeä asia.
Anteeksi en huomannut, että mainitsit ettei sinulla ole sukulaisia, jotka voisivat auttaa.
Kun itse kutsuin joskus vuosia sitten puolison sukulaisia käymään Suomessa, ihmettelin tuota kutsulomakkeen tuolloin jyrkkää sanamuotoa (kutsuja on vastuussa vieraastaan jne). Luulin jo, että joudun vastaamaan, jos vieras esim tekee rikoksen. Näinhän se ei sentään ole, mutta tuli kyllä selväksi, että mikäli jotain ongelmia, kuten viisumin umpeutumisia, maahanjääntiyrityksiä (laillisiakin) tm. ilmenee, emme voisi enää kovin helposti saada kutsuttua vieraita Suomeen. En tiedä tapauksen taustoja, mutta olitte ehkä naiveja, kun anoppinne yritti jatkaa oleskeluaan Suomessa tultuaan ensin maahan teidän kutsumananne. Nyt sitten kaikki teidän kutsunne ovat jotenkin epäilyksen alaisia.
Jos ei Suomeen ole helppo saada kutsuttua vieraita, eipä se kyllä ole helppoa muuallakaan. Asumme nykyisin Keski-Euroopassa, eikä tännekään kyllä mitenkään helposti voi sukulaisia kutsua ja viisumien hylkäykset ovat tavallisia sekä käsittelyajat pitkiä. Sukua on myös USA:ssa, ja sinne on sitten vielä vaikempi päästä käymään. Varsinkin työikäisten ja nuorten hakemukset usein hylätään tuon potentiaalisen maahanjääntiriskin takia. Vakituinenkaan työ ei auta, lähinnä kai auttaisi jos kuuluisi omassa maassaan äärimmäisen vauraaseen yläluokkaan.
Olimme tosiaan varmaankin naiveja anopin vierailun yhteydessä. Hän vieraili täällä edellisen lapsemme syntymän jälkeen. Kyseessä oli meille ensimmäinen vaimoni sukulaisen vierailu täällä, eikä meillä tietenkään ollut tietoa näistä kaikista asioista kuten nyt, kun suomut ovat pudonneet silmiltä.
Luin silloin kyllä läpi erilaiset lait ja asetukset asiaan liittyen ja toimimmme niiden mukaan. En ollut tietoinen kaikesta tästä muusta (osin salaisesta) viisumi ohjeistuksesta, konsulikäsikirjoista yms. jotka asiaan myöskin vaikuttavat, koska niistä on vaikeaa tai mahdotonta löytää tietoja. Luulin naivisti, että kun mennään lakien puitteissa asiat on OK.
Jos saamme siitä nyt kärsiä tulevaisuudessa epämääräisen ajan ja olemme jollakin mustalla listalla, niin olisi hauskaa tietää, että mihin asia laillisesti perustuu?
No, eduskunnan oikeusasiamies ja tietosuojavaltuutettu varmaankin omalta osaltaan voivat tutkia asiaa ja ottaa asiaan kantaa. Ainakin tietosuojavaltuutetun pitäisi olla tietoinen, jos on olemassa joku musta lista jossa olemme. Jos tuollaisen listan pitäminen tai sen käyttäminen ei perustu lakiin, silloin oikeusasiamies on varmaankin oikea henkilö puuttumaan asiaan.
En todellakaan meinaa alistua tälläiseen viranomaisten syrjintään ja mielivaltaan vaan katson sitten kortit loppuun asti.
Tuntuu epäreilulta kun pelataan säännöillä, jotka vain toinen pelin osapuoli tietää.
Jos vaimosi ei ole kykenevä huolehtimaan itsestään ja lapsista, niin eikö kunta järjestä apua? Saavathan muutkin kotipalvelun tarpeessa olevat apaua, kuten sairaat, vanhukset jne... Miksei teillä olisi samaa mahdollisuutta, jos vaimollasi on oleskelulupa ja kela-kortti?
Ainakaan Helsingin kunnalta ei saa apua vastaavassa tilanteessa. Kodinhoitajan saavat vähäksi aikaa vain kaksosten ja kolmosten vanhemmat, kotisairaanhoito taas hoitaa vain sairaita ihmisiä. Keisarinleikkaushaava ei estä kevyttä nostelua, max. vauvan paino. Tietysti asiaa voi kysyä, jos saisi poikkeuskohtelua erityisen painavin perusteluin.
Hoitamisessa on vielä isompi homma, jos on jo ennestään isompi sisarus, joka ei hänkään pärää omillaan. Etenkin jos olisi työnantajan todisus, että töistä nyt vain ei kertakaikkiaan johonkin tiettyyn aikaan voi olla pois, esimerkiksi matkan vuoksi.
Kuule, olette huijannut aikaisemmin Suomen valtiota!
Vaimosi äiti oli tullut tänne turistiviisumilla, siis toi viisumi on vain turismia varten. Et voi hakea vaimosi äidille oleskelulupaa, ja sano miksi hait oleskelulupaa hänelle? Viime kesänä eräs perhe yritti samaa, ja sai tuomion, toi on petos.
Voin vain sanoa, että on oma vikasi, kun viisumia ette saa enään vaimosi perheenjäsenille. Ja noin kun yrittää huijata ja moni vielä, niin ei saa kukaan muukaan helposti.
Eli turhaan itket täällä, ei täällä muillekkaan suomi naisille ole mitään siskoa apuna 24 tuntia vuorokaudessa hyysäämässä, vaikka olisi keisarileikattu. Se on sun tehtäväsi, jää kotiin, niin sitä jotkut muutkin joutuu valitsemaan.
Tämä on SUOMALAISTA kulttuuria, ei kukaan hyysää äitiä joka on juuri saanut lapsen normaalisti tai leikaten!!!
Hyi miten ilkeästi kirjoitat. Oman näkemyksensä totuudesta voi sanoa monella tapaa. Kauhean negatiivisen asenteen itsestäsi jätät tänne ja ilmeisesti muuallekin missä liikut. Tällä palstalla saa usein lukea ns. ilkeitä vastauksia mutta kyllä nyt sinun kirjoituksesi on koko asenteeltaan niin negatiivinen että se peittoaa tyyliltään monet muut. Vastaustasi ei voi sanoa edes veemäiseksi, se vaan tyhjentävästi kertoo miten jotkut elää elämäänsä keräten negatiivista auraa ympärilleen.
Niin kyllä sitä olekelulupaa saa hakea Suomestakin käsin ja vielä ihan laillisestikkin kun syynä on perhesiteet.Otappas vähän selvää asioista ennen kuin huutelet.
Ja toisekseen noissa uvin päätöksissä ei monestikkaan ole mitään loogisuuden häivääkään jotenka vaikka viisumi olisi kerran hylätty yhdeltä perheenjäseneltä niin se ei suinkaan tarkoita että se kaikilta hylättäisiin aina ja ikuisesti.
Täällä hienossa SUOMALAISESSA kulttuurissahan on tosiaan se ikävä tapa että tuoretta äitiä ei tosiaankaan ole kukaan kotona auttamassa,ei se silti tarkoita etteikö apua haluaisi ja tarvitsisi.Ja ettei sitä vastaan ottaisi jos sitä olisi tarjolla.
Ei ole ilkeästi kirjoitettu, vaan totuus. Suomalainen perhe on mies, vaimo ja lapset. Muissa maissa se on äidit, isät, mummot, vaarit... Toi homma on käynyt monelle muullekkin, eka haetaan viisumia ja sitten oleskelulupaa, ja se on petos.
Tiedän uvin ihan itse henkilökohtaisesti, tekee päätöksiä miten sattuu ja suurlähetystöt on paskoja.
Itse olen odottanut miestäni kauan, uvin kanssa väännellen ja käännellen.
Älä puhu mitään ikävä ihmis juttuja tänne, vaan jos todella tekee ton virheen, eka viisumi ja sitten haet oleskelulupaa, niin aika läpinäkyvää petosta. Miksi vaimon äidin pitäisi muuttaa tänne? Mikä on syy? Ja samoin jos vaimon siskolla on lapsia ja vielä pieniä, niin eiköhän äidin paikka ole kotona? Koska on se pelko, että sisko tulee tänne niin joko metsästää miehen täältä ja hakee oleskelulupaa. Tätä lähetystö ajattelee.
Jos vaimon äiti olisi lähtenyt täältä kunnialla, niin ei varmaan olisi nyt ongelmia viisumin kanssa.
Ja tämä näkemys on uvin, suurlähetystöjen ja Suomen virkamiesten, eli älä mulle marise ikävästä ihmisestä kun katso totuutta! Et tunne minua, niin pidä pääsi kiinni ja lue enemmän tietoa.
No haloo, jos tulee viisumilla vierailulle, niin miksi pitäisi jäädä tänne heti asumaan? Suomalainen perhekäsite on mies, vaimo ja lapset, muualla maailmassa perhekäsite on paljon laajempi.
Tämä on se ainainen pelko, kun muut hakee viisumia ja tuollaiset ihmiset pilaa sen heti, hakemalla oleskelulupaa kun joku kummin kaima on tänne tulossa, ei ihme ettei viisumeita saa helpommin tuollaisten huijareiden jälkeen.
väärässä.
Mutta kansainvälisen perheiden yhdistämislain mukaan, muistaakseni mukaan lukeutui myöskin toisen puolison äiti ja isä, mutta ei taassen sisarrukset?
Jos näin on, niin en näe mitään rikollista vaan oikeuksiensa kiinni pitämisestä?
Ja muutenkin, missään kohtaan ei mainita, että on rikoshakea oleskelulupaa Suomesta, jos vierailee täällä turistina? Voisitko näyttää lainkohdan, missä näin mainitaan? Ihmetyttää vain, mistä tämän petosnimikkeen repäisit?
kysyisin sinulta, missä kohtaa on tapahtunut petos? Olen kovastikkin tutkaillut noita asioita ja en näe tässä mitään petosta. Heti kunnioittaen vaikenen, kun näytät lakipätkän.
Moraaliset seikat ovat taas eri juttu..
Ai niin, onko petos, jos nainen haluaa tulla Suomeen kuukaudeksi ja katsomaan kuinka eläminen meillä sujuu yhdessä? Ja tämän jälkeen myöhemmin, ehkä menisimme naimisiin ja hän muuttaisi tänne. Onko tämä petos? Sillä ei tullut lupaa koska hän on vielä naimisissa ja eroprosessi voi kestää lyhyimilläänkin puoli vuotta, joten viisumia ei tullut ja nyt sitten vain odotellaan.
Ja entä sitten eron jälkeen, vaivautuako jälleen kyseleen hattu kourassa, että saisiko nyt tulla kuukaudeks asumaan mun luokse ja sitten mietitään yhteistä tulevaisuutta. Vai onko mun nyt kuitenkin mentävä vaan naimisiin heti eron jälkeen kylmästi?
Tätäkö ajatusmaailmaa tukee ulkoministeriön virallinen kanta ja lähetystöjen? Sillä se sotii sitten taas vuorostaan lain henkeä vastaan mitä lukaisin.
Mun vastaus oli kyllä alkuperäiselle aloittajalle. Sanoinhan että Suomen käsite perheestä on vaimo, mies ja lapset.
Kyllä, näiden suomalaisten normien mukaan, on parempi että avioidut tämän naisen kanssa heti kun mahdollista. Juuri tämän takia viisumia on vaikea saada, kun heti joku hakee oleskelulupaa jollekkin mummolle tai vaarille, viisumin yritys on mennyt siihen että heti pitäisi saada lupa myös.
En ole sanonut että on petos jos hakee viisumia vierailun ajaksi, aivan normaalia se on, mutta toiset ihmiset on pilannut koko viisumi homman juuri tuollaisten tempausten takia.
Seurustelukumppani ei ole perheen jäsen vaan vasta kun on avioitunut. Avoliitossa pitäisi asua yhdessä kaksi vuotta, silloin lasketaan perheenjäseneksi. Eli kait sinä voit mennä naimisiin tulevan vaimosi kanssa hänen kotimaassaan ja hakea lupaa täältä käsin. Eli sun täytyy nyt vaan matkustella vaimosi luokse ja säilytä liput tulevaisuuttasi varten jollet saa passiin leimoja, tarvitset niitä uvin hakemukseen myöhemmin. Uskon että saa luvan myöhemmin, koska joudutte nyt seurustelemaan pitkälti ennen kuin voitte avioitua.
ON SELLAINEN SUOMALAINEN MITÄ HÄPEÄN.
:D
Voin sanoa, että tähän mennessä hommaan palanut jo vuodenaikana n. 15 000 euroa, jos riittää...Et matkustellaan vaan, matkustelua avartaa maailmaa..Toisaalta Suomenkansantaloudelle olisi järkevämpää, että tuo neiti olisi päässyt tänne käymään, koska valtaosa lentolippu ym rahoistani olisimme sitten tänne haaskanneet:D Jos joku ymmärtänee tämän ajattelutavan?
Ja muutenkin arvioisin ihan varovaisesti kaikenlaisten tänne kirjoittavien, ehkä juuri juuri saavan kasaan puhtaana tuon summan puolessa vuodessa ennen veroja? Ei tuskin edes kolmasosan, jotenka jos joku epäilee tämän olevan meillä leikkiä, niin??????
Eipä tässä hirveesti ole varaa jatkuvasti matkustella, eikä pmokaan tykkää, jos mies on jatkuvasti poissa paikalta;)
tyylinäsi on ilkeä asiaton kielenkäyttö, kertoo tasostasi kaiken, siis ihan kaiken. Minä en marise mutta kerron vaan totuutena millaisia ajatuksia kirjoitustyylisi herättää. Kielteinen ikävä ihminen, ei voi mitään.
Tiedätkö mitä, minä matkustan mieheni luokse 4 kertaa vuodessa, olen noin kaksi viikkoa joka kerta. Kerran 3 viikkoa. Minulle se maksaa myös matkustelu, mutta enemmin haluan olla mieheni kanssa kun rutista täällä. Olen kertonut pomolle tilanteen, ja töistä olen aina saanut lomaa matkustelua varten.
Niinpä niin...No olet sitten harvinaisen hyvätuloinen nainen;) Itselläni ei olisi ainakaan varaa laittaa 15000 euroa vuodesta toiseen matkusteluun, mutta mä olenkin pienituloinen, toisin kuin valtaosa tänne järkeviä kirjoittelevista todellisuuden ja hämäränrajamailla kirjoittelevista.
Ei tässä ruikutella, kyse on oikeudenmukaisuudesta, ja et ole vielä esittänyt mitään syytä millä naisystäväni ei saisi tulla tänne???? Eipä sitä järkevää syytä tullut ulkoministeriöstä, muuta kuin, että suuresti paheksuu, että naimisissa oleva nainen menee vieraan miehen luokse;) Suomihan on moraalin ja hyvyyden mallikuva maailmassa. Maa joka tunnetaan onnelisista perheistä ilman avioeroja, pettämisiä tai muita maailman hirveyksiä;)
ps. Ihana pomo sulla kuitenkin, kun päästää neljästi vuodessa lomailemaan 2-3 viikoksi? Joissain yrityksissä kuitenkin ajatellaan vähän kannattavuustekijöitäkin, kun henkilökuntaa värvätää, mutta joillain aloilla on ilmeisesti sitten varaa löysäilyyn vielä tänä päivänäkin?
En ole sanonut, ettei tyttöystäväsi saisi tulla tänne, kaikin mokomin, jos multa kysytään. Kerroin vain mitä Suomen viranomaiset ajattelee. En ole yhtään vastaan sinun vaimon valintaasi. Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Toivon todella että satte olla yhdessä pian. Kerroin vain, miten toimisit.
Työpaikkani on iso yritys, joten se ei konkurssiin mene, jos olen sieltä poissa.
Olen normaalituloinen, ja luulen että tuleva vaimosi asuu kauempana kuin mieheni. Matkan ajan asun mieheni kotona, joten maksan vain lennot, eikä minulla mene noin isoja summia matkoihin, kuin sinulla.
Jos suomalaisten elämää tutkii tarkemmin, niin ei kait se outoa ole, jos joku nainen on eroamassa ja on jo löytänyt uuden siipan.
En ole todellakaan valintaasi vastaan, mutta yritin vain kertoa mitä viranomaiset ajattelee, ja tarkemmin katsoen, itse viranomaiset ne elelevät varmasti kaksoiselämää tai jopa kolmoiselämää, eli eipä heidän moraaliinsa nyt niin puhdas ole.
Suomalaisessa perheessä kaikki perheenjäsenet ovat kai suomalaisia? Meidän perheemme on monikulttuurinen perhe, koska vaimoni on ulkomaalainen ja lapsemme molempien maiden kansalaisia. Siinä on "pieni" ero. Vaikka elämmekin Suomessa ja noudatamme Suomen lakeja ja asetuksia ei kotielämämme ole tietenkään tyypillisen suomalaista vaan se on kahden kulttuurin yhteenliittymä, jossa otetaan huomioon molemmat osapuolet.
Tuo petos jauhamisesi on huvittavaa ja voisit sen jo lopettaa. Jos kyseessä olisi rikos/petos, turistiviisumilla maahan tulleen henkilön oleskeluluvan anominen olisi kriminalisoitu laissa. Oleskeluluvan jättäminen on täysin laillista, eikä siinä petetä ketään. Tilanteethan saattavat esim. muuttua matkan aikana.
Toiseksi anoppi ei ole ollut koskaan muuttamassa tänne, vaan hän anoi määräaikaista oleskelulupaa. Tuo luvassa anottu aika oli lyhyempi kuin aika, jonka hän lopulta oli maassa odottamassa UVI:n päätöstä joka viipyi ja viipyi. UVI:n hitaus ei liene hakijan vika?
Sisko ei voi "metsästää" täältä miestä ja hakea oleskelulupaa, sillä hän on naimisissa. Sorry!
Jos hakee tänne määräaikaista oleskelulupaa (muun laistahan ei voi edes hakea) jostakin perustellusta syystä, niin ei se todellakaan tarkoita sitä että yrittää jäädä tänne asumaan.
Eivät kaikki tänne tulevat tai täällä käyvät ulkomaalaiset edes halua jäädä tänne asumaan. Kun kirjoituksiasi lukee, ymmärtää hyvin miksi.
Tiedän tunteen, ja ihmettelen kovasti, jos naiseni tänne päästessään haluaa jäädä loppuiäksi tänne asumaan.
Itse pistän jo sukanvarteen rahaa tulevaa taloa ja yritystä varten tuonne Aasian suuntaan, koska sinnehän tämä polku lopulta vie.
lähtevät aina ajatuksesta, että kyseessä on ihmiskauppa tai joku muu mafia meininki.
Pelon ilmapiirin luominen tiedotusvälineillä ym. ihmisille johtaa juuri tuon kaltaiseen paranoidiin ajattelumaailmaan, jossa kaikki on uhkia täynnä ja jatkuvasti eletään hälytystilassa.
Suomi tarvitsee veronmaksajia ja työntekijöitä tähän maahan, jokainen Suomalainen työssäkäyvä mies ja nainen, joka pakotetaan tällä mielivaltaisella viisumipolitiikalla muuttamaan Suomesta pois, on menetys tälle maalle!!! Kansantaloudellisesti erittäin köyhää ajattelutapaa noudattaa tämä viranomaisten ajattelumaailma.
Sen lisäksi, että virkamiehet yrittävät tahallaan vaikeuttaa täällä elämistämme, lisäksi Suomen ilmasto, korkea verotus ja monen ulkomaalaisen työelämässä yms. kohtaama rasismi pitää tosiaan huolen siitä, että moni perhe tulee nostamaan kytkintä.
Kun taas menen vaimoni kotimaahan, tunnen olevani siellä arvostettu ja pidetty. Viisumit, jatkoviisumit yms. järjestyvät helposti ja saisin sieltä työtäkin helposti tai voisin alkaa yrittäjäksi ja molemmissa tapauksissa työni tuloksista jäisi käteen paljon isompi osa kuin täällä.
Jos Suomessa ei oteta ihan oikeasti lusikkaa pian kauniiseen käteen, tänne ei saada tarvittavia maahanmuuttajia ja moni monikulttuurinen (veronmaksaja) perhe suuntaa jonnekin muualle.
Käsittääkseni siihen ei ole varaa, kun veronmaksajien määrä pienenee ja suuret ikäluokat ovat eläkkeelle ja kaipaavat sairaanhoito yms. palveluja.
Täällä hukutaan kohta paskaan, kun kukaan ei ole siivoamassa vessoja, joita me suomalaiset emme halua siivota. Kuka vaihtaa laitoksissa olevien vanhuksien vaipat? Kuka antaa heille ruokaa ja juomaa, kun sairaanhoitajan työt ei enää meikäläisiä kiinnosta ja nekin joita kiinnostaa lähtevät Englantiin tai Norjaan hommiin.
Kun itse katson tulevaisuuteen täällä Suomessa, se ei kovin lupaavalta näytä. Verotus kiristyy, eläkkeet ja palvelut pienenevät. Luulen, että en halua vanheta täällä...
OLET MUUTEN TÄYSIN OIKEASSA JA JOS JOKU KIRJOITTAA TUOLLAISTA ROSKAA NIIN ÄLÄ NOTEERAA.ET OLE YKSIN AJATUKSINESI SILLÄ TÄÄLLÄ ON SAMOIN AJATTELIVIA KUIN SINÄ PALJON.
kaiken kuulleena voin vain sanoa, etta otat nyt vaan jumalan kaesta-taalla on yks, joka rukoilee sun puolesta. Mulla on monta synnytysta ja oman kokemuksen perusteella uskon,etta kaikki menee sulla hyvin.
Minulle tehtiin hätäsektio istukan irtoamisen vuoksi. Leikkauksesta parantuu parhaiten kun nousee jalkeille heti kun on mahdollista. Auttaa verenkiertoa ja parantumista.
Lähdin sairaalasta 2 vrk jälkeen. Vauva jäi vielä lasten osastolle koska oli lievästi keskonen. Kävin hoitamassa n. viikon siellä 25 km matka/suunta.
Selvisimme hyvin kun olin varovainen ja käytin nostelussa annettuja ohjeita ja kyllä tikit muistuttivat jos riuhtoi liikaa.
Tämä vaan siksi että jos ette apua saa niin kyllä sitä jotenkin pärjää.
Minulla haava parantui n.kuudessa viikossa aika hyvin.
Eikö joku nyt voisi tajuta, että uusi äiti tarvitsee apua. Keisarinleikkauksen jälkeen ja piene vauvan kanssa isomman kanssa et käy edes kaupassa muutamaan viikkoon. Ja jos mies on töissä, on se töissä.. ei sitä muidenkaan tarvitse selitellä. Ja aina pitää olla pienten kanssa varuillaan, entä jos toinen sairastuu tai äidin haava tulehtuu, tulee rintatulehdus, kohtutulehdus ym, kaikki on mahdollista. Sitten yhtäkkiä ei olekaan kukaan hoitamassa lapsia tai lasta. Minä olin itse uudella paikkakunnalla , kun lapsemme syntyi..en siis juuri tuntenut ketään. Mies pääsi viisumilla vasta 5 viikkoa synnytyksen jälkeen. Paperit pistettiin ajoissa ja kaikki noin ok, mutta synnytys käynnistyikin etuajassa reilun kuukauden. Kotiin päästyämme olimme yksin, kauppaan ei voinut pakkasella mennä kun ei ollut autoa ja lasta ei vielä voinut viedä ulos. Sairastuin rintatulehdukseen ja kuume oli useita päiviä 40 asteen tienoilla ja kotipalvelusta puhelimitse sanottiin, ettei kotiapua tule kun tarve tuli näin yhtäkkisesti, oisi pitänyt tietää sairastuvansa.
Puhumattakaan hormoneista.. jokainen nykypäivänä tietää synnytyksenjälkeisen masennuksen vaarta ja riski kasvaa, kun äiti joutuu tuossa tilanteessa olemaan yksin kotona, eikä pääse mihinkään.
Laittakaa nyt äkkiä valitus tästä viisumipäätöksestä tai ottakaa yhteyttä ulkomaalaisvaltuutettuun. Jokainen viisumi tulee käsitellä erikseen, ja jos siskolla on lapsia on se vaan hyvä vakuutus, että hän menee takaisin. Hakekaa se viisumi sitten heti 3 kuukaudeksi, että riittää. Voihan hän lähteä kotiin aikaisemmin, jos tilanne sallii.
Kyllä viisumipolitiikassakin pitää olla tasapuolisuutta ja ihmisarvoista käsittelyä ilman kyykytystä ja nöyryyttämistä.
Ongelma on vain siinä, että varsinaisesta viisumipäätöksestä ei voi valittaa. Virkamiehen laittomasta toiminnasta voi valittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta epäilen lopputulosta.
Viisumipäätökset eivät kuulu myöskään vähemmistövaltuutetulle, koska hän ajaa täällä Suomessa olevien vähemmistöjen asiaa.
Jos tilanteenne on niin hankala ettei vaimosi pärjää täällä lapsen synnyttyä ja kukaan sukulainen ei viisumia saa niin tulee minulle vain yksi vaihtoehto mieleen.
Kannattaisiko vaimosi lähteä synnyttämään kotimaahansa? Ethän sinä kuitenkaan ole hänen kanssaan silloin kun kerta töissä pitää olla ja vaimollasi jokatapauksessa on jo oleskelulupa Suomeen joten takaisin hän kyllä pääsee. Olisi se alku varmaan uuden perheenjäsenen kanssa helpompaa jos ympärillä oisi niin henkistä turvaa kuin fyysistä apuakin!?
et jos sinäkin vaikka ensikerralla synnyttäessäsi menisit yksin metsään ja synnyttäisit siellä, niin se olisi varmaan hygienisesti yhtä turvallista kuin tälle naiselle kotimaassaan.
Ja sitten pieni huomautus!!! Tämän naisen kohdussa oleva lapsi on Suomen kansalainen, siinä kuin sinä tai minä.
Vaimoni on viimeisillään, eli lentäminen ei onnistu enää. Raja kulkee yleensä jossain 6-7 kuukauden kohdalla lentoyhtiöstä riippuen.
Toinen asia on se, että vaimoni kotimaassa ei lääketieteen ja hygienian taso ole sama kuin täällä. Suomessa synnyttäminen on siksi turvallisempaa.
Jos taas synnytys/leikkaus tapahtuisi siellä jossakin hyvätasoisessa yksityis sairaalassa maksaisi leikkaus ja hoito ns. maltaita. Kun olemme tänne vuosikausia maksaneet isoja veroja katsomme, että meillä on oikeus täällä joitakin palveluitakin käyttää, sen sijaan, että kaikki menisi omasta pussista.
vaimo jaa sairaalaan niin pitkakis aikaa etta pystyy nostelemaan vauvaa ja olemaan kotona ilman valitonta vaaraa - se se sitten on asiallista naiden lahetysto pellepaiden mielesta. vaimosi vain kieltaytyy lahtemasta sairaalasta vedoten huonoon kuntoon.
Eiköhän vartija kantaisi emännän ja käärön oven ulkopuolelle, jos tuota yrittäisi.
Sairaaloissa on sosiaalityöntekijät, joiden velvollisuus on autta tuossa tilanteessa olevia. Jos ei suostu sairaalasta lähteen vaan vaatii sosiaalityöntekijän tapaamista ennen lähtöä niin ei sieltä kukaan vartija ulos kanna.
Luettuani koko ketjun läpi, ei selvinnyt mistä aasian maasta on kyse.
Itse olemme selvitelleen miten Intiasta saa sukua vierailulle ns viisumiaikaa pidemmäksi ajaksi ja selvisihän se kun tarpeeksi selvitteli :) Kaikissa säädöksissä on ne kohdat, joihin vedoten asiat saa onnistumaan.(ainakin yleensä...)
Antaisitko linkkejä sopiviin ohjeisiin tai sähköposti osoitteesi? Kuulisin mielelläni lisää..
En tarkoitusella kertonut maata, sillä vaimoni maalaisia on täällä aika rajallinen joukko, varsinkin samassa tilanteessa, joten henkilöllisyyden paljastuminen olisi liiankin helppoa.
En haluaisi laittaa mailiosoitettani tänne... sen verran epäilyttävää porukkaa tällä palstalla liikkuu. Mutta koitan etsiä netistä osotteita joista me löysimme tietoa asiaan liittyen.
Joten en yhtään ihmettele että sinun tapauksessasi ei viisumia hyväksytty.
Itse aikoinaan asuimme aasialaisen vaimoni kotimaassa kun hänellä oli siellä oma yritys pyöritettävänään.
Koska hän ei ollut koskaan aikaisemmin kotimaansa ulkopuolella käynyt, suunnittelimme että vietämme loman Suomessa jotta hänkin näkisi miehensä kotimaan.
Ei muuta kuin passi hankkimaan ja viisumianomus sisään. Mukaan piti vielä toimittaa avioliittotodistukset ym paperit mutta niin vain tuli hänelle hylkäävä päätös viisumista. Syyksi sanottiin että hänelle ei voida viisumia myöntää koska OLEMME NAIMISISSA!
Kuulemma Suomen kansalaisen aviopuolisolla pitää olla oleskelulupa eikä viisumi, ja tyrkyttivät meille oleskelulupahakemusta käteen vaikka tarkoitus oli vain lomailla kuukauden verran Suomessa!
Soitto UVIin ja sieltä neuvottiin että tulisin itse suomeen ja jättäisin vaimoni oleskelulupa-anomuksen poliisilaitokselle, koska näin käsittely nopeampi. Poliisilaitoshan joutuu paperit edelleen UVIin toimittamaan siitä syystä koska vaimoni ei voi niitä tässä tapauksessa henkilökohtaisesti Suomeen jättää.
No ei muuta kuin tulin yksin suomeen ja paperit täällä sisään ja kolmen viikon päästä oleskelulupa jo kunnossa ja vaimoni pääsi Suomessa käymään.
Eksoottisinta tässä se, että vaikka suullisesti tuollainen syy kerrottiinkin, eivät sitä suostuneet kirjallisena meille antamaan. Kun vaadimme tuon kirjallisena, siihen kirjoitettiin syyksi:
"Ei täytä ulkomaalaislain 23 kohtaa"
Tämä lainkohtahan on:
23 §
Yleiset edellytykset viisumin myöntämiselle
Viisumi voidaan myöntää, jos ulkomaalainen täyttää maahantulon edellytykset ja jos ei ole perusteltua syytä epäillä, että tarkoituksena on maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.
Että tällainen tapaus aikoinaan meillä..
Lähetystölle lähettämini valituskirjelmä, johon liitin työnanantajani todistuksen työtilanteestani ja matkustus tarpeestani, näytti viimein tepsineen, soittelun yms. ohella.
Lähetystö ilmoitti, että jos sisko hakee uutta viisumia ja liittää siihen kirjallisen vakuutuksen siitä, että hän palaa kotiin heti matkan jälkeen ja myös me lähetämme samanlaisen vakuutuksen lähetystölle he käsittelevät uuden hakemuksen ja lähettävät sen ulkoministeriöön uudelle lausunnolle(???). Ymmärsin rivien välistä, että siis tuossa tapauksessa he viimein myöntävät 1-2 kk viisumin eli ovat ymmärtäneet asian ja tulleet järkiinsä.
Hurraa! Tämä on selkeä työvoitto, sillä jos olisimme tyytyneet ekaan päätökseen, ei tätä olisi tapahtunut. Aktiivisuus, valittaminen ja soittelu ja meilailu auttoi ainakin tällä kertaa. Kai ne huomasi, ettei ne pääse minusta eroon muuten ja selviävät tätä kautta vähemmällä :-)
Kyllä sitkeys kannattaa!
Viestisi jäi mulle mieleen ja otin sen uudelleen auki ja sitten kun luin tuon positiivisen päätöksen niin tuli itsellenikin hyvä mieli.Asia koskee myös minuakin koska tulossa on samat viisumi jutut.Lopuksi kaikkea hyvää teille.