Juu, anteeksi tuo otsikko - se on sekä paradoksaalinen että typerä. Tämän viestin tarkoitus kuitenkaan ei ole provosoida, aiheuttaa muulla tavoin kenellekään lukijalle pahaa mieltä tai syyttää ketään. Olisin kiitollinen asiallisista mielipiteistä / faktatiedoista!
Luin Carol Anne Davisin 2003 julkaistua kirjaa Children who kill – Profiles of pre-teen and teenage killers. Aika vakuuttavaa luettavaa, jos aihe - 10-17-vuotiaana tappajiksi ajautuneet lapset ja nuoret - kiinnostaa ja englanti sujuu. Ihan Helsingin kirjastosta onnistuin tämä teoksen itselleni lainaamaan. Kirjaan on siis koottu reilut 13 tapauskertomusta 1900-luvun loppupuolella pääasiassa Englannissa ja USA:ssa eläneistä nuorista tappajista ja näiden lapsuudesta. Mukaan on faktatietojen lisäksi ripoteltua hieman psykologien näkemyksiä tapauksista. Kaiken kaikkiaan ihan asiallinen ja uskottava opus, esimerkiksi lähdetietoja on mukana kattavasti. Jokaiselle yksittäiselle tapaukselle on varattu noin 20 sivua, joten ihan mukava katsaus aiheeseen tulee, vaikkei tietenkään syvällisin mahdollinen.
Muttamutta. Sivulla 251 on seuraava tekstinpätkä:
“Psychologists say that everyone who attempts suicide has at once wanted to kill someone else – and suicidal children are not exception.” Eli suomeksi jotakuinkin näin (jos käännöksessä on jotain vikaa, niin korjailkaa sitä rauhassa): Psykologit sanovat, että kaikki, jotka yrittävät itsemurhaa ovat joskus halunneet tappaa jonkun muun – eivätkä itsemurha-alttiit lapset ole poikkeus.
Lauseen loppuosa ei siis juuri nyt kiinnosta, vaan tuo alku. Lausetta ei selitetä sen enempää, ja asia jäi nyt vaivaamaan. Eli onko tällainen väite kenellekään mistään yhteydestä tuttu? Haluavatko kaikki itsemurhaa yrittävät jossain vaiheessa oikeasti ja vakavissaan tappaa myös jonkun muun ihmisen, mutta heidän päänsä sitten syystä tai toisesta kääntyykin yritykseksi surmata ”vain” itsensä? Onko tuolla väitteellä tieteellistä pohjaa, onko siitä tehty jotain tutkimusta? Kuulostaako se maalaisjärjellä ajateltuna loogiselta? Onko kellään jonkinlaista omakohtaista kokemusta, tai toisen tai kolmannen käden tietoa? Vai enkö kenties osaa suomentaa tekstiä oikein? Omiin korviini tuo väite nimittäin kuulostaa verrattain rajulta, enkä ole vastaavaan aiemmin törmännyt.
Itsemurhaa ajattelevat immeiset ovat oman kokemukseni mukaan vielä keskivertoa harvemmin väkivaltaisia muita ihmisiä kohtaan tai varsinkaan murhanhimoisia. Tästä tietysti poikkeuksena ovat ns. joukkomurhaajat, jotka tappavat ensin yhdellä rysäyksellä muita ihmisiä ja lopuksi itsensä. Tähän luokkaan niputetaan esimerkiksi useat kouluammuskelijat, jotka tappavat itsensä vietyään ensin mahdollisimman monen muun ihmisen hengen.
Mitäs mieltä olette aiheesta?
Luin Carol Anne Davisin 2003 julkaistua kirjaa Children who kill – Profiles of pre-teen and teenage killers. Aika vakuuttavaa luettavaa, jos aihe - 10-17-vuotiaana tappajiksi ajautuneet lapset ja nuoret - kiinnostaa ja englanti sujuu. Ihan Helsingin kirjastosta onnistuin tämä teoksen itselleni lainaamaan. Kirjaan on siis koottu reilut 13 tapauskertomusta 1900-luvun loppupuolella pääasiassa Englannissa ja USA:ssa eläneistä nuorista tappajista ja näiden lapsuudesta. Mukaan on faktatietojen lisäksi ripoteltua hieman psykologien näkemyksiä tapauksista. Kaiken kaikkiaan ihan asiallinen ja uskottava opus, esimerkiksi lähdetietoja on mukana kattavasti. Jokaiselle yksittäiselle tapaukselle on varattu noin 20 sivua, joten ihan mukava katsaus aiheeseen tulee, vaikkei tietenkään syvällisin mahdollinen.
Muttamutta. Sivulla 251 on seuraava tekstinpätkä:
“Psychologists say that everyone who attempts suicide has at once wanted to kill someone else – and suicidal children are not exception.” Eli suomeksi jotakuinkin näin (jos käännöksessä on jotain vikaa, niin korjailkaa sitä rauhassa): Psykologit sanovat, että kaikki, jotka yrittävät itsemurhaa ovat joskus halunneet tappaa jonkun muun – eivätkä itsemurha-alttiit lapset ole poikkeus.
Lauseen loppuosa ei siis juuri nyt kiinnosta, vaan tuo alku. Lausetta ei selitetä sen enempää, ja asia jäi nyt vaivaamaan. Eli onko tällainen väite kenellekään mistään yhteydestä tuttu? Haluavatko kaikki itsemurhaa yrittävät jossain vaiheessa oikeasti ja vakavissaan tappaa myös jonkun muun ihmisen, mutta heidän päänsä sitten syystä tai toisesta kääntyykin yritykseksi surmata ”vain” itsensä? Onko tuolla väitteellä tieteellistä pohjaa, onko siitä tehty jotain tutkimusta? Kuulostaako se maalaisjärjellä ajateltuna loogiselta? Onko kellään jonkinlaista omakohtaista kokemusta, tai toisen tai kolmannen käden tietoa? Vai enkö kenties osaa suomentaa tekstiä oikein? Omiin korviini tuo väite nimittäin kuulostaa verrattain rajulta, enkä ole vastaavaan aiemmin törmännyt.
Itsemurhaa ajattelevat immeiset ovat oman kokemukseni mukaan vielä keskivertoa harvemmin väkivaltaisia muita ihmisiä kohtaan tai varsinkaan murhanhimoisia. Tästä tietysti poikkeuksena ovat ns. joukkomurhaajat, jotka tappavat ensin yhdellä rysäyksellä muita ihmisiä ja lopuksi itsensä. Tähän luokkaan niputetaan esimerkiksi useat kouluammuskelijat, jotka tappavat itsensä vietyään ensin mahdollisimman monen muun ihmisen hengen.
Mitäs mieltä olette aiheesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
AS-syndrooman omaavana funtsaan jokaisena päivänä väistämätöntä 'vainajoitumisongelmaa'.
Olen sinnitellyt syrjäytyneen elämääni jo viralliseen eläkeikään.
Tavallaan työstänyt aiheen lähes puhki. Terveysolosuhteeni heiketessä radikaalisti, en epäröisi ottaa ratkaisua omiin käsiini.
Nyt mielelläni jopa autan vaikeuksissa olevia ihmisiä.
On olemassa wanha sääntö: wiikatewilma kaihtaa henkilöitä, jotka eivät sitä pelkää.
Tänään iloitsen että seuraavana vuosikymmenenä heitän 'lusikan nurkkaan'.
Milenkiintoista, mutta omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että en ole pienimmässäkään määrin vaarallinen muille, ainoastaan itselleni. Tein vakavan itsemurhayrityksen ja jouduin kuukaudeksi pakkohoitoon. Olen yhä vieläkin pahoillani etten onnistunut, mutta ei tulisi mieleenikään toivoa henkeä pois keltään muulta. En usko että isäni tai serkkuni, jotka molemmat ovat tehneet itsemurhan, millään lailla halusivat tappaa ketään muuta, ainoastaan itsensä. Itseinho suurimpana syynä itsemurhan teko haluun.
Miksi inhoat itseäsi?
"Miksi inhoat itseäsi?"
Miksi en?
Itse tulkitsen tuon lauseen tarkoittavan, että itsemurhaan taipuvainen ajattelee helposti kuoleman olevan jonkinlainen ratkaisu, pakotie pois kaikesta. Jos se tulisikin jollekin toiselle itsensä sijaan, niin auttaisiko se?
Itsemurhaa hautovat tuntevat erittäin vakavaa ahdistusta, mutta todella suuri osa ahdistukseen vaikuttavista asioista tulee ympäristöstä ja muiden ihmisten odotuksista, kiusaamisesta, syyllistämisestä jne.
Itsemurhaan taipuvainen asettaa riman itselleen liian korkeaksi tässä sosiaalisessa painostuksessa. Olisi hyvä muistaa, että ihmisellä on aivan yhtä arvokas ihmisarvo vikoineen ja puutteineen, vaikka huomaa ettei jaksa ja antaa jostain periksi. Itsemurha voi tuntua ratkaisulta, mutta se on LIIAN lopullinen ratkaisu. Ongelmat voidaan ratkaista ja masennus voidaan hoitaa, mutta se vaatii yleensä muiden ihmisten tukea.
Kannattaa aina ottaa vakavasti, jos joku kertoo harkinneensa itsemurhaa. Kokemuksella :(
En ole mitenkään asiantuntija ihan normaali tavallinen kuolemaakin pohdiskeleva ihminen.
Minulle tuli ensimmäisenä sellainen ajatus, että luulisin, en tietenkään tiedä, että ensinnäkin sellainen ihminen joka haluaa kuolla oman omasta aloitteestaan, on masentunut. Ja etta masentuneella ihmisellä on hyvin paha olla, mistä se johtuu.
Heti seuraavaksi ajattelin, että hänen sisintään on loukattu hyvin pahasti. Toinen ihminen on pahoittanut hänen mielensä. Ja masennus on saannut alkunsa jostakin hyvin henkilökohtaisesta loukkauksesta ja se loukkaus on ollut niin suuri, että kyseinen ihminen oli halunnut ensin tappaa sen pahan mielen aiheuttajan.
Seuraavaksi viha kasvaa ja koska masennus on jo kehittynyt ei hän kykene tappamaan toista, ja niin kääntyy ajtus tappamisesta itseen päin.
asiahan menee niin että joko akuutissa kriisissä jossa toinen on kiusannut mielisairauden partaalle joko tekee itselleen jotain tai sitten toiselle.terveemmät tekee itselleen jotain.mulla oli tallainen tilanne 10 v sitten onneks selvisin. kuolemanrajakokemus oli niin hyvä että vastahakoisesti palasin
kuolemanrajakokemuksestasi?