Oletetaan jokin primitiivinen kielielementti, jolla yksilö antaa nimen. Ja oletetaan toinenkin primitiivinen kielielementti, jolle yksilö antaa jonkin nimen. Ja sitten yksilö kuvittelee jonkin suhteen näiden välille, jota yksilö ei siis havaitse.
Wittgenstein sanoi että siitä mistä ei voi puhua pitää vaieta. Tarkoittiko Wittgenstein sitä että tuosta kausaalisuhteesta ei voisi puhua, koska sitä ei ole olemassa? Eikö se olisi kuitenkin olemassa tämän yksilön mielessä, vaikka yksilö ei näkisi sitä, vaan pystyisi ajattelulla havainnoimaan sen. Eikö siis tämä suhde olisi olemassa maailmassa, koska eihän ajatusmaailmaa voi sulkea maailmasta poiskaan?
Osaisiko joku selittää miten tämä oikein menee?
Wittgenstein sanoi että siitä mistä ei voi puhua pitää vaieta. Tarkoittiko Wittgenstein sitä että tuosta kausaalisuhteesta ei voisi puhua, koska sitä ei ole olemassa? Eikö se olisi kuitenkin olemassa tämän yksilön mielessä, vaikka yksilö ei näkisi sitä, vaan pystyisi ajattelulla havainnoimaan sen. Eikö siis tämä suhde olisi olemassa maailmassa, koska eihän ajatusmaailmaa voi sulkea maailmasta poiskaan?
Osaisiko joku selittää miten tämä oikein menee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
epäkiitollinen filosofi maallikkotasoisiin tarkasteluihin, että häntä on "helppo lukea mutta vaikea ymmärtää". Hänen ajattelussaan vaikuttaa vahva kokonaisvaltaisuus, "holismi", joka ei ihan helpolla aukea uteliaallekaan tutustujalle, vaan vaatii avautuakseen pitkäaikaista ja kärsivällistä paneutumista. Satunnaista wittgenstein-lukijaa hämää myös se, että Wittgenstein ei juurikaan käytä tavanomaista filosofista terminologiaa eikä muotoile sanottavaansa opillisesti. Silti hänen filosofiassaan elävät kaikki länsimaisen filosofian perinteiset ongelmat.
Esittämäsi kysymykset ovat niin kaukana siltä pohjalta jossa Wittgensteinin ajattelu liikkuu, ettei niihin mielestäni voi ko. filosofille mitä karkeinta vääryyttä tekemättä vastata.
Wittgensteinin ajattelun popularisointi on aika mahdotonta, ja siksi ei ole osoitettavissa mitään sellaisia kommentaareja, joista saattaisi olla kiinnostuneelle maallikolle apua. Minulle tärkeitä aikoinaan olivat muutamat Reijo Wileniuksen esittämät johdatukset W:n ajatteluun, esimerkiksi kirjassa "Kasvatuksen ehdot" on pieni, harvinaisen onnistunut johdatus W:n myöhäisfilosofiaan.
Wittgensteinin luoksepääsemättömyys muodostaa oudon vastakohdan sille että hän kuitenkin on ollut 1900-luvun eniten inspiraatiota antanut ja kommentaareja nostattanut ajattelija. Ei ole mielestäni väärin rinnastaa Wittgensteinin merkitys muihin 1900-luvun suuriin "ajatusvallankumouksellisiin", kuten Einsteiniin ja Freudiin. (Kts. esim. Oikkonen: "Narkissos-esseet".)
Tarkoittiko Wittgenstein että me opimme kielen yhteisössä ja sanat saavat merkityksen yhteisön antamasta merkityksestä sanoille ja kun introspektiossa tarkastelemme mieltämme, niin tarkastelemme mieltämme yhteisön antamilla merkityksillä kielelle ja siten meidän mielemme sisältö ei ole yksityistä, kuten kartesiolainen filosofia ajattelee.
Narkissos-esseet olen kyllä lukenut, sen lukeminen kyllä avarsi ajatteluani tai ehkä enennmminkin todisti ajatteluni yksipuolisuutta.
ihan oikeilla jäljillä. Jos minä olen oikein ymmärtänyt, varsinkin ns. myöhäisfilosofiassaan Wittgenstein korosti kielen intersubjektiivista luonnetta ja määritteli, että "sanan merkitys ON sen käyttö". Kieli on aina elimellinen osa sitä (elämänmuodollista) yhteyttä jossa sitä käytetään.
Ns. yksityisen kielen mahdottomuutta Wittgenstein pohdiskeli pitkäänkin.
Kartesionismi käsitetään tavallisesti sielun ja ruumiin dualismin korostamiseksi, mutta tosiaan on ehkä olennaisempi seikka tuo uudelle ajalle ominainen individualismi (minän ja maailman vastakohtaisuus, jota noissa "Narkissos-esseissäkin" korostetaan). Koko niin sanottu uusi aika on ollut individualismin jatkuvaa vahvistumista, ja tämä taas on ohjannut ajatteluamme harhaiseen suuntaan. Tai ehkä oikeammin on sanoa, että individualismista on seurannut sekä hyvää että pahaa. Toisaalta olemme muuttuneet "tarkkaileviksi subjekteiksi", ja näistä lähtökohdista olemme onnistuneet alistamaan "objektiivisen luonnon" lainalaisuudet hyötykäyttöön, toisaalta taas individualismimme on tehnyt meistä itsekkäitä ja sokeita, emmekä oikein osaa käyttää saavuttamaamme luonnonhallintaa tehdäksemme sillä toisillemme hyvää.
Mielestäni Wittgensteinin eräs anti on se, että hän osoittaa miten kieli luo todellisuuden. Käyttämämme kieli on ainoa todellisuus mikä meillä on.
Ja vaikka luulemme, meillä on illusio siitä, että ajatuksemme olisivat yksityisiä kielellisesti niin näin ei ole vaan ajatuksemme, kielemme on sosiaalinen tai kulttuurinen illuusio, kuvitelma.
Yhteiso ja yksilö on sama asia kielen kannalta.
W. luo kielen kautta avoimia paradokseja , se on kiehtovaa.
Kuuntelisin mielelläni mitä muuta teillä on sanottavaa LW stä lähinnä juuri kielen tasolla ja näistä kielipeleistä.
tyhjentymätön. Sanomista hänestä on riittänyt ja riittää.
Toinen kansainvälisesti kuuluisista filosofeistamme, G H von Wright, on sanonut, että LW:n filosofiassa elävät kaikki länsimaisen filosofian perinteiset ongelmat. Wittgenstein oli kuitenkin hyvin "omaehtoinen" ajattelija. Samalla kuitenkin näyttää siltä kuin eräs filosofinen perinne katkeaisi Wittgensteiniin. Hänen jälkeensä filosofisen areenan valtaisivat juurettomat, hajanaiset ja omiin, usein "hirvittäviltä" vaikuttaviin oppisanastoihinsa sulkeutuneet opit.
Toinen filosofimme, Jaakko Hintikka, kytkee Wittgensteinin loogisen empirismin ja analyyttisen filosofian perinteeseen, jonka kuolemaa kieltäytyy hyväksymästä. Loogikoille riittää pyöriteltävää, mutta heidän ajatustyönsä taitaa olla aika itsetarkoituksellista: sen lähtökohtana eivät ole "elämän ongelmat". Se ei siis ala mistään eikä myöskään ole matkalla mihinkään.
Hintikan kirja, jossa paljon selvitellään hänen suhdettaan Wittgensteinin jälkeiseen tilanteeseen filosofiassa, "Filosofian köyhyys ja rikkaus", taisi olla äskettäisessä kirja-alessa tarjouksessa.
Wittgensteinista kiinnostuneilla ei ole sitä ongelmaa etteikö kommentaareja hänen ajattelustaan olisi tarjolla.
kirja oli loppuunmyyty kiitos vain vinkistä.
Aikoinani tutustuin kaikkiin filosofeihin ja heidän ajatuksiinsa mutta jonkin ajan kuluttua kyllästyin siihen loputtomaan vatvomiseen jota filosofian piirissä harrastetaan.
Filosofia on myös kielipeli joka ei välttämättä johda mihinkään, joskin omiin ajatuksiinsa on helppoa rakastua ja niistä yhtä vaikea luopua.
Wittgenstein osoittaa mielestäni miten itse voi kielen tasolla rakentaa muutosparadigmoja kieleen ja oppia käyttämään kieltä niin että se aikaansaa muutosta käyttäytymisen tasolla. Eli itse teoria pyörittäminen ei ole itsetarkoitus vaan teoria on suoraan siirrettävissä yksilön/yhteisön sosiaaliseen kontekstiin.
Jaa en silti tunne Wittgensteinia riittävästi.
Kaikki metafyysinen pohtiminen lienee turhuutta, jos ajattelussamme ei ole tiettyä universaalilogiikkaa.-Onkohan sitä?
Kenen ajattelussa ? Meidän?
Mitä on tämä meidän ajattelu?
Monet ihmiset ajattelevat
samalla lailla ja monet ei, mutta
kuitenkin kukaan ei ajattele
TÄYSIN samalla lailla.
Tarkoitan sitä käytännössä, että
kannattaa varautua yllätyksiin,
ihmiset nimenomaan kokevat
maailman hyvinkin eritavoin,
näkevät vahvasti eri näkökulmista tms.
Meillä on vain vahva yhtenäiskultruuri
joka ohjaa ajattelua(mme) ((mme tässä tapauksessa)).
Jokaisella on oma "maailmansa" ja
sen lisäksi on tämä yhteinen,
julkinen maailma millä näyttää olevan
omat rajansa.
mitään kausaalisuhdetta ei Wittgensteinillä ole.
Mistä syy/seuraus tai kausaalisuhde on alunpitäen tullut ajatteluun ja kieleen? Osaako joku kertoa?
Ei se Wittgenstein sitä tarkoittanu. Kaikesta, mitä voidaan ajatella, voidaan puhua. (Kielen rajat on ajattelun rajat.) Ei asioiden tarvi olla olemassa, et niistä voidaan puhua. Niin, onhan siinä ajatusmaailma... Ajattelisin ite näin: on aistimaailma ja henkimaailma, ja kieli on yksi henkimaailman jalka. Sillä, mitä aistimaailmassa on ja mitä siinä tapahtuu ei ole merkitystä henkimaailman ideoiden kanssa. (Käytän platonilaista käsitteistöä ihan tahallani, en ole näet platonilainen.)