löysin fossiilin...

...Kun kamera ei suostu toimimaan. Voisin koittaa kuvailla: Eli tavallisen kiven pinnassa erottuu melko selvästi 0.5-1.0 paksuinen kerros jotain kivettynyttä harmaata mössöä. Ehkä kulunut joistain kohdista. hmmkääk. jospa koitan piirtää ja sitten lähettäisin sen? Selkeyttäisikö asiaa?

Sen on välttämättä oltava fossiili. Kiven pinnassa ihan ohut pläjäys jotain kivettynyttä, harmi että vain pieni pala. Soratieltä sen löysin en tiedä mistä päin tullut kun tietä ehostettu/rakennettu. Päätin että ensi kesänä menen tutkimaan tietä lisää! en tiedä millainen mahdollisuus on että jotain löytyisi, mutta kuitenkin. Menen vaikka koko tien päästä päähän suurennuslasin kanssa, niin mielenkiintoisesta asiasta kuitenkin kysymys:)

Neitsikkainen kirjoitti:

Sen on välttämättä oltava fossiili. Kiven pinnassa ihan ohut pläjäys jotain kivettynyttä, harmi että vain pieni pala. Soratieltä sen löysin en tiedä mistä päin tullut kun tietä ehostettu/rakennettu. Päätin että ensi kesänä menen tutkimaan tietä lisää! en tiedä millainen mahdollisuus on että jotain löytyisi, mutta kuitenkin. Menen vaikka koko tien päästä päähän suurennuslasin kanssa, niin mielenkiintoisesta asiasta kuitenkin kysymys:)

Lue lisää

Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä Hel. yl. op. geologian laitokseen, Mikael Forteliukseen tai Matti Eroseen.

http://www.helsinki.fi/geologia/henkilokunta/opettajat.html

Suomessa fossiilit ja metamorfoitumattomat sedimenttikivet ovat harvinaisia, mutta eivät ihan olemattomia kuitenkaan. Sedimenttikiviä on säilynyt lähinnä meteoriittikraatereissa, jäännöskerrostumina, sekä irtolohkareina, erityisesti maan länsi/lounaisosissa. Suomen fossiilit ovat pääasiassa kambri- ja ordovikikautisia (n. 542-444 Ma=miljoonaa vuotta vanhaa). Ne voivat olla mikrofossiileja, esim. akritarkkeja (yksisoluisia kasveja ja viherleviä), mutta esim. Ahvenanmaalta voi lohkareista ja Lumparnan meteoriittikraatterissa esiintyvästä kalkkikivestä (maakuntakivi) löytää myös mm. trilobiittejä, raakkuäyriäisiä, lonkerojalkaisia, kotiloita, koralleja, simpukoita, oikosarvia ja sammaleläimiä.

http://english.fossiel.net/locations/location.php?plaats=Aland

Toinen mahdollisuus on sitten löytää subfossiileja, eli ei-fossiloituneita lähinnä kvartäärisiä (viimeiset n. 2,6 milj. v.) eliöjäänteitä, esim. mammutinluita. Suomen kallioperäkartta löytyy täältä (isomman kuvan voi ladata samalta sivulta):

http://www.gsf.fi/info/maps/suomenkp5milj.htm

Huomiota kannattaa siis kiinnittää vaakaviivoitettuihin alueisiin.

Joka tapauksessa "kivettynyttä harmaata mössöä" voisi viitata savikiveen. Sieltä Satakunnasta tosiaan löytyy sellainen selkämereltä kuivalle maalle ulottuva kieleke n. 1540-1270 Ma jotunista hiekkakiveä, joka on myös Satakunnan maakuntakivi. Se on aikoinaan kerrostunut enimmillään jopa 2 km paksuksi patjaksi 100 km pitkään ja 20-30 km leveään laaksoon (hautavajoama), pääasiassa etelästä ja kaakosta virranneiden jokien suistoihin, jotka ovat kuljettaneet ympäröivän svekofennisen poimuvuoriston rapautumistuotteita. Fennoskandia sijaitsi tähän aikaan osana Baltica nimistä mannerta päiväntasaajan seudulla. Mitään vehreää tropiikkia se ei kuitenkaan vielä ollut koska maakasveja ei ollut silloin edes olemassa. Ulvila sijaitsee juuri siellä kyseisen muodostuman pohjoisella reuna-alueella, mutta toisaalta kyseinen kivi on myös saattanut tulla sinne jostain aivan muualta, esim. tiesorakuorman tai vaikka mannerjäätiköiden mukana. Hiekkakiveä on paljastuneena esim. Harjavallan voimalaitoksen purkauskanavalla Lammaistenkoskella. Samankaltainen jotuninen mannerjäätiköiden kulutukselta säästynyt kieleke löytyy myös Muhoksen seudulta, sen työntyessä perämereltä päin, sillä erotuksella että tämä on pääasiassa koostumukseltaan hienojakoisempaa siltti- ja savikiveä, kun taas Satakunnan kerrostumat ovat siis muodostuneet valtaosaltaan hiekasta, ja vähäisemmässä määrin savesta.

http://www.gsf.fi/info/suomen_kivet/satakunta.html

Hailuodolta, Oulun edustalta, ja perämereltä löytyy kuitenkin myös nuorempia sedimenttikiviä (vendi- ja kambrikautisia, n. 630-488 Ma), samoin kuin selkämereltä (vendistä ordovikiin, n. 630-444 Ma), sekä Ahvenanmaalta mahdollisia siluurisia (n. 444-416 Ma) lohkareita. Toinen paikka Satakunnassa on Lauhavuoren vendi/ediacarakautinen (n. 630-542 Ma) hiekkakivi, josta on löydetty todennäköisesti nivelmatojen ryömimisjälkiä. Mutta jos oikeasti haluaa fossiileja metsästää, helpointa on suunnata Viroon, esim. Tallinnasta länteenpäin Paldiskin vanhan laivastotukikohdan ja tuulivoimaloiden katveessa olevien kalkkikivirantojen keski-ordovikisille (n. 472-461 Ma) kivikoille ja kallioseinämille. Itse löysin sieltä tunnissa parissa pienen trilobiitin, kotilon, pienten simpukoiden tai lonkerojalkaisten jäänteitä (nämä kaikki samassa lohkareessa), sekä graptoliittejä (näitä viimeisiä oli runsaasti ohuiksi levyiksi herkästi rikkoontuvissa saviliuskeissa). Niin, ja jäihän sinne pätkä oikosarvea tai endoceeraa (jonka irrottaminen emäkivestä osoittautui sekä liian vaikeaksi että riskialttiiksi sen säilymisen kannalta), jota kompensoi kuitenkin mukaan lähtenyt savilevy jonka pinnassa oli vyöhykkeellisiltä ääriviivoiltaan pulloa muistuttava jonkinverran levyn sisällä kolmiulotteisuuttakin omaava rakenne, jonka aiemmasta elävyydestä tai identiteetistä en osaa sanoa.

http://english.fossiel.net/locations/location.php?plaats=Paldiski

Kannattaa kuitenkin muistaa että tiettyjen lajien vieminen pois virosta on kiellettyä. Suomeen verrattuna Viro on kuitenkin jo paleontologinen paratiisi, ja siellä voidaankin pohjoisesta etelään kuljettaessa matkata samalla vendistä aina devoniin saakka, yhteensä noin 300 miljoonaa vuotta luonnonhistoriaa. Mutta aivan ensin kannattaa aina oppia varomaan vahingoittamasta niin itseään, muita ihmisiä, kuin fossiilejakaan, varsinkin jos innostuu heiluttamaan (geologin) vasaraa. Safety first! Tai järjellä ja vasaralla, kuten sanoi vanha geologi.

Heikki