tuolta tieltä

3 jänistä tähän mennessä. Tahattomasti kaikki: ovat juosseet eteen niin yllättäen ja pyytämättä, ettei mitään ole ollut tehtävissä.

Ensimmäisen suolestin ja toin kotiin. Oli syksy. Panin otukkeen ulkovarastoon roikkumaan – havaitakseni parin päivän päästä, että tuo pari päivää oli liikaa (tai syksy oli liian lämmin). Ei syötäväksi.

Toinen tapaus oli vanhoissa kotimaisemissa. Pupuvainaa mukaan ja tuliaisiksi isäukolle. Kun sitten parin päivän päästä taas käväistiin, päästiinkin maukkaalle jänispaistille. Vanha metsämies oli tiennyt, mitä teki! Tämän pupun hinnaksi tuli 1 lisävalo (sumuvalo).

Kolmas mäiskähti auton etupuskurin alle pimeällä. En pysähtynyt. Kotona huomasin, että auton etupuskurin alla oleva muovispoileri oli haljennut pahan kerran. Vakuutusyhtiön tarkastusasemalle siis. Murtumakohdasta löytyi vielä verta ja jänönkarvoja, joten syy oli selvä enkä joutunut maksamaan autovakuutuksen omavastuuosuutta. Jahtivaltion syy: mitäs päästää riistaeläimensä juoksentelemaan vapaasti liikenneväylille!

Kerran olisin saanut yhdellä ainoalla matkalla vajaan sadan kilometrin välein kaksikin jänistä, ellen olisi jarruttanut rajusti.

Kiitos muuten kutsusta ruokapöytääsi! Nyt ei jaksa, tuli lammaksen kyljykkeitä pisteltyä jo ihan riittämiin tänä ehtoona.