Toivoisin muilta vanhemmilta kommentteja seuraavaan: Minulla on 2.luokkalainen lapsi, joka heti ekaluokalla tutustui toiseen lapseen, jonka kanssa sitten viettivät paljon aikaa koulussa ja sanoivat toisiaan parhaiksi ystäviksi. Mutta sitten alkoi tapahtua kummia: kesälomalla emme saaneet mitään kontaktia kaverin vanhempiin, heillä oli aina jotain "muuta" ja menoja, kun yritimme kutsua kaveria leikkimään. Sitten kävi ilmi, että he jatkuvasti kutsuivat erästä toista lasta luokseen kylään. Siitä kuulin lapseltani, joka ihmetteli, kun häntä ei koskaan kutsuta. Siis vaikka lapset olivat itse valinneet toisensa kavereiksi, vanhemmat olivat ilmeisesti päättäneet, että parempiakin kavereita löytyy. Tämä aiheuttaa tuskaa lapselleni ja sitä kautta tietysti minulle. Mitä tässä pitäisi tehdä - kysyäkö ihan suoraan, että mikä mättää? Vai saisivatko vanhemmat siitä vain lisää pontta syrjintäänsä? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Lapsen kaverin vanhemmat syrjivät
34
8501
Vastaukset
- Se "syrjijä"
Tyttäreni oli myös tokaluokkalainen, kun parhaaksi kaveriksi löytyi eräs oikein mukava tyttö. Kutsuttakoon häntä vaikka Minnaksi. Kesäloman aikana minulle alkoi selvitä, minkälaisesta perheestä Minna oli. Äiti oli viinaan ja miehiin menevä yh, isosiskon näin kaljakassien kanssa ostarilla tämän ollessa 14-vuotias. Minna oli meillä sen kesän usein syömässä, joskus jopa öitä, kun kotona ei ollut ketään.
Lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa varsin paljon se, millaisessa perheessä hän kasvaa ja millaisia ystäviä hänellä on. En enää ollutkaan vakuuttunut siitä, että tyttäreni ystävyys Minnan kanssa olisi ollut pidemmän päälle hyvä asia. Joten aloin järjestelmällisesti ohjata tytärtäni muiden tyttöjen kaveriksi.
Nyt Minna on 17-vuotias vuoden ikäisen lapsen yksinhuoltaja vailla ammattikoulutusta tai työpaikkaa. Viinakin kuului Minnalle maistuneen murkkuvuosina. Oma tyttäreni on lukiossa, opiskelee tunnollisesti eikä juoksentele öitä kaupungilla.
Minä "valikoin" lasteni ystävät. En suoraan, mutta ohjaan heitä omasta mielestäni sopivien lasten pariin. Kaverin perheen koulutustasolla tai varallisuudella ei ole merkitystä, mutta arvomaailmalla ja kasvatustavoilla on. Kun lapseni ovat kavereineen ulkona, ei koskaan tule kitinää siitä, että kaveritkin saavat olla myöhempään. Ei tule, koska niiden kavereiden vanhemmilla on samanlainen käsitys siitä, mihin aikaan minkäkin ikäisen tulee olla kotona. Suhtautuminen alaikäisen alkoholinkäyttöön on näissä perheissä sama kuin meillä, samoin suhtautuminen koulunkäyntiin, perheiden yhteisiin aterioihin jne.
On varmasti lapselle kurjaa, jos joutuu syrjityksi. Mutta syynä voi olla se, että kaverin vanhemmat eivät pidä omaa lastasi heidän lapsensa ystävyyden arvoisena...esim. edellä mainitsemistani syistä. On tietysti vanhempia, joille maine ja mammona merkitsee paljon ja lapsen kaveriksi ei kelpaa vuokralla asuvan tai työttömän lapsi. Mutta nämä vanhemmat ovatkin sitten puhtaasti typeriä eikä heidän lapsestaan todennäköisesti sen fiksumpaa tule. Jos näin on, ajattele niin päin, että se kaveri ei ole sinun lapsesi ystävyyden arvoinen ja ohjaa omaa lastasi niiden hyvien ystävien joukkoon. Tsemppiä!- tomtom
mitä paskaa kirjoitit.
Entä oletko tullut ajatelleeksi,että Minnakin voisi nyt opiskella lukiossa.Jos siis olisi saanut olla noin verrattomassa seurassa.
Pidät itsestään selvänä,että tyttärelläsi ei ole omaa tahtoa.Siihen olet hänet ohjannut.
Et itsekään jaksa uskoa arvomaailmasi kestävyyteen. - sanja
siis muitakin samalla tavalla toimivia vanhempia sittenkin on! itse toimin myös "valikoiden ohjaillen" lasteni kavereita kohtaan ja aivan samoista syistä,enkä näe siinä mitään väärää etten esimerkiksi hyväksy poikani ystäväksi yksinhuoltajaäidin tupakoivaa ja varastelevaa kymmenvuotiasta.mielestäni on vanhemman velvollisuus toimia tilanteessa kuin tilanteessa lapsensa parhaaksi ja kun kaveripiirin vanhemmat ovat samoilla linjoilla niin ei tule turhia ongelmiakaan eikä pahaa mieltä kenellekään.
- noname
tomtom kirjoitti:
mitä paskaa kirjoitit.
Entä oletko tullut ajatelleeksi,että Minnakin voisi nyt opiskella lukiossa.Jos siis olisi saanut olla noin verrattomassa seurassa.
Pidät itsestään selvänä,että tyttärelläsi ei ole omaa tahtoa.Siihen olet hänet ohjannut.
Et itsekään jaksa uskoa arvomaailmasi kestävyyteen.Jos tekee lapsia,on vastuussa niistä ja sitä vastuuta
ei voi siirtää toislle. Jokainen huolehtikoon omistaan.
Olisi tietysti yhteiskunnan asia steriloida tai
muuten tehokkaasti ja varmasti huolehtia siitä, että
loiset ei tee lapsia rasitteeksi ja kärsimään.
Jostain syystä ne, jotka ei saa itse mitään aikaiseksi
syyttää siitä toisia ja vaatii kaikenmaailman avustuksia
ja etuja.
On hyvin valitettavaa "Minnan" kannalta, että sen vanhemmat
eipysty vanhemmuuteen, mutta ei sillä perusteella
kasvatusvastuuta voi siirtää jollekin muulle. "Minnan"
vanhempien sen sijaan pitäisi joutua vastuuseen. - Se "syrjijä",
tomtom kirjoitti:
mitä paskaa kirjoitit.
Entä oletko tullut ajatelleeksi,että Minnakin voisi nyt opiskella lukiossa.Jos siis olisi saanut olla noin verrattomassa seurassa.
Pidät itsestään selvänä,että tyttärelläsi ei ole omaa tahtoa.Siihen olet hänet ohjannut.
Et itsekään jaksa uskoa arvomaailmasi kestävyyteen.Eikä siitä asiasta mielestäni minun kuulukaan hävetä. Jokainen vanhempi vastaa lastensa kasvatuksesta ja koska Minnalla oli äiti, hän vastasi oman tyttärensä kasvatuksesta. Kuten minä omani. Vaikka olisinkin antanut tyttäreni olla Minnan kaveri, tuskin Minnan äiti ja isosisko olisivat elämäntapojaan muuttaneet. Ja malli omaan elämään tulee kotoa, Minnalla se malli oli mitä oli.
Väitteesi, ettei tyttärelläni ole omaa tahtoa, on täysin väärä. Tyttärelläni on mitä temperamenttisin oma tahto. Jos kiellä lastani varastamasta, tikkomasta toisten tavaroita jne, totteleminen ei tarkoita, ettei lapselle kehittyisi omaa tahtoa. Vanhempien tärkein tehtävä onkin ohjata lastaan oikeaan suuntaan, varjella huonosta seurasta, ohjata hyviin harrastuksiin jne. Siihen, ettei jo kakarana joudu vaikeuksiin. - surullista
On todella surullista lukea, miten ilkeitä aikuiset ihmiset voivat lapsille olla.
Jos lapsella on jo valmiiksi vaikeaa, niin aikuisen mielestä saa olla vielä vaikeampaakin kieltämällä lapselta ystävät, paiskata ovi nenän edestä kiinni "tänne sä et kelpaa, juopon pahatapainen kakara."
Tokaluokkalainen, noin 8-vuotias, täysin syytön vanhempiensa elämäntapaan.
Varmaan ostat hyvänmielen lahjoittamalla euron tai kaksi hyväntekeväisyyteen ja kuvittelet olevasi hyvä ihminen, hyvä malli lapsillesi.
Maailmassa on miljoonia ja taas miljoonia ja miljoonia...lapsia, joita käytetään hyväksi. Lapsia, joilla oli huonot vanhemmat ja joita voi ostaa ja myydä, joita voi siksi raiskata ja tappaa, jotka voidaan pakottaa orjiksi. Sinä olet yksi samanmielinen. Jos asuisit kehitysmaassa ja omaisit aseman, sinulla varmaan olisi lapsiorjia, jollet kylmyyttäsi sysäisi heitä katuojaan kuolemaan! - Se "syrjijä&quot
surullista kirjoitti:
On todella surullista lukea, miten ilkeitä aikuiset ihmiset voivat lapsille olla.
Jos lapsella on jo valmiiksi vaikeaa, niin aikuisen mielestä saa olla vielä vaikeampaakin kieltämällä lapselta ystävät, paiskata ovi nenän edestä kiinni "tänne sä et kelpaa, juopon pahatapainen kakara."
Tokaluokkalainen, noin 8-vuotias, täysin syytön vanhempiensa elämäntapaan.
Varmaan ostat hyvänmielen lahjoittamalla euron tai kaksi hyväntekeväisyyteen ja kuvittelet olevasi hyvä ihminen, hyvä malli lapsillesi.
Maailmassa on miljoonia ja taas miljoonia ja miljoonia...lapsia, joita käytetään hyväksi. Lapsia, joilla oli huonot vanhemmat ja joita voi ostaa ja myydä, joita voi siksi raiskata ja tappaa, jotka voidaan pakottaa orjiksi. Sinä olet yksi samanmielinen. Jos asuisit kehitysmaassa ja omaisit aseman, sinulla varmaan olisi lapsiorjia, jollet kylmyyttäsi sysäisi heitä katuojaan kuolemaan!Valitettavasti. Se, että olisin antanut tyttäreni jatkaa ystävyyttä tämän "Minnan" kanssa ei olisi tehnyt Minnasta kunnon tyttöä vaan todennäköisesti omasta tyttärestäni Minnan kaltaisen. Kukaan muu ei pidä huolta minun lapsistani kuin minä. Ja sen vuoksi olen vastuussa ensisijaisesti omista lapsistani.
Minnan kohtalo on minun mielestäni surullinen, mutta Minnan omaa mielipidettä en ole kysynyt. Voihan olla, että hän on ihan tyytyväinen elämäänsä.
On kuitenkin aika naiivia kuvitella, että tyttäreni ja Minnan ystävyys olisi Minnan elämää ja elämän valintoja millään tavalla muuttanut. Omia lapsiaan pitää suojata joutumasta huonoon seuraan ja koko Minnan lähipiiri oli sellainen, että Minnasta pystyi jo 8-vuotiaana päättelemään, millaista hänen murrosikänsä tulisi olemaan. - tomtom
Se "syrjijä&quot kirjoitti:
Valitettavasti. Se, että olisin antanut tyttäreni jatkaa ystävyyttä tämän "Minnan" kanssa ei olisi tehnyt Minnasta kunnon tyttöä vaan todennäköisesti omasta tyttärestäni Minnan kaltaisen. Kukaan muu ei pidä huolta minun lapsistani kuin minä. Ja sen vuoksi olen vastuussa ensisijaisesti omista lapsistani.
Minnan kohtalo on minun mielestäni surullinen, mutta Minnan omaa mielipidettä en ole kysynyt. Voihan olla, että hän on ihan tyytyväinen elämäänsä.
On kuitenkin aika naiivia kuvitella, että tyttäreni ja Minnan ystävyys olisi Minnan elämää ja elämän valintoja millään tavalla muuttanut. Omia lapsiaan pitää suojata joutumasta huonoon seuraan ja koko Minnan lähipiiri oli sellainen, että Minnasta pystyi jo 8-vuotiaana päättelemään, millaista hänen murrosikänsä tulisi olemaan.kirjoitat ja kuitenkin olet varma,että tyttärestäsi olisi tullut Minnan kaltainen enempi kuin Minnasta tyttäresi.
Vaikuttaa siltä,että tyttäresi ei viihdy kotona.Lapset huomaavat tekopyhyyden
Vai oletko kaappijuoppo kleptomaani jolle isäntä antaa turpiin lauantaisin? - tuulia
tomtom kirjoitti:
kirjoitat ja kuitenkin olet varma,että tyttärestäsi olisi tullut Minnan kaltainen enempi kuin Minnasta tyttäresi.
Vaikuttaa siltä,että tyttäresi ei viihdy kotona.Lapset huomaavat tekopyhyyden
Vai oletko kaappijuoppo kleptomaani jolle isäntä antaa turpiin lauantaisin?Malli tulee kotoa sekä kaveripiiristä. Mielestäni on toimittu melko oikein. En minäkään saanut aikoinani kaveerata varastelevien ja joka viikko kännissä olevien kanssa. Nyt jälkeenpäin ajatellen:hyvä niin.
- Liinu
tomtom kirjoitti:
kirjoitat ja kuitenkin olet varma,että tyttärestäsi olisi tullut Minnan kaltainen enempi kuin Minnasta tyttäresi.
Vaikuttaa siltä,että tyttäresi ei viihdy kotona.Lapset huomaavat tekopyhyyden
Vai oletko kaappijuoppo kleptomaani jolle isäntä antaa turpiin lauantaisin?Koti antaa pohjan, mutta seura tekee kaltaisekseen yleensä vain pahassa, ei hyvässä, valitettavasti. Hyvän ihmisen on vaikea pysyä hyvänä huonossa ympäristössä, mutta huonossa ympäristössä kasvaneen on vaikea tulla hyväksi. Maailma on niin julma paikka, että omaa lastaan on suojeltava, jos siihen on mahdollisuus.
- kaverinsa itse valinnut
Mielestäni suhtaudut tyttäresi kavereihin vähän liiankin tarkasti. Minä sain valita kaverini itse ja olen vanhemmilleni kiitollinen siitä, että he luottivat omaan arvostelukykyyni.
Ekalla luokalla ystävystyin mukavan tytön kanssa, sanotaan häntä vaikka Hannaksi. Hannan isä oli alkoholisti, ammatiltaan talonmies ja äiti oli siivooja. Vanhempani tiesivät tämän, pienellä paikkakunnalla kun asuttiin. Silti he antoivat minun olla Hannan kaveri ja suhtautuivat tämän vanhempiin ihan asiallisesti.
Olimme samalla luokalla peruskoulun loppuun asti ja parhaita ystäviä. Yhdessä tuli yläasteen aikana juotua viinaakin, mutta ei meistä kummastakaan juoppoa tullut. Hannan isosisko tosin rötösteli nuorena ja sai lapsen 18-vuotiaana, mutta nykyään hänkin on ihan tavallinen työssäkäyvä yksinhuoltajaäiti.
Peruskoulun jälkeen minä jatkoin lukioon ja Hanna mieleiselleen linjalle ammattikouluun, josta hän valmistui linjansa parhaana. Nykyään olemme 27-vuotiaita ja edelleen hyviä ystäviä. Hanna on vakituisessa työpaikassa, naimisissa mukavan miehen kanssa ja elämäänsä tyytyväinen. Olen iloinen, etteivät vanhempani aikanaan pilanneet ennakkoluuloillaan elämäni tähän asti pisintä ystävyyssuhdetta, josta on ollut minulle vuosien varrella paljon iloa ja tukea. - Maisa
Olen törmännyt kailtaisiisi lasten vanhempiin omassa elämässäni. Vaikka annankin lapseni valita kaverinsa itse, toivoisin sydämestäni että hän ei valitsisi kavereitaan sinun laistesi lapsista. Sinähän olet rasisti! Eivät kai lapsesi niiden vanhempien kavereita ole, vaan heidän lastensa. Ei lapsi ole paha, jos hänen vanhempansa ovat kaidalta polulta horjuneet. Mutta sinä olet paha ihminen! Mikä oikein kuvittelet olevasi, jumalasta seuraava vissiin? Toivon sydämestäni että maailmassa ei olisi montaa kaltaistasi ihmistä, mutta tiedän, että valtettavasti maa päällään sinunkin laisiasi ihmisiä kantaa. Mihin on ihmisten hyvyys toisiaan kohtaan kadonnut?
- Luba
Se "syrjijä", kirjoitti:
Eikä siitä asiasta mielestäni minun kuulukaan hävetä. Jokainen vanhempi vastaa lastensa kasvatuksesta ja koska Minnalla oli äiti, hän vastasi oman tyttärensä kasvatuksesta. Kuten minä omani. Vaikka olisinkin antanut tyttäreni olla Minnan kaveri, tuskin Minnan äiti ja isosisko olisivat elämäntapojaan muuttaneet. Ja malli omaan elämään tulee kotoa, Minnalla se malli oli mitä oli.
Väitteesi, ettei tyttärelläni ole omaa tahtoa, on täysin väärä. Tyttärelläni on mitä temperamenttisin oma tahto. Jos kiellä lastani varastamasta, tikkomasta toisten tavaroita jne, totteleminen ei tarkoita, ettei lapselle kehittyisi omaa tahtoa. Vanhempien tärkein tehtävä onkin ohjata lastaan oikeaan suuntaan, varjella huonosta seurasta, ohjata hyviin harrastuksiin jne. Siihen, ettei jo kakarana joudu vaikeuksiin.Oletko koskaan ajatellut, että jos se Minna olisi saanut olla tyttäresi kaveri, jos se Minna olisi saanut olla teillä, nähdä toisenlaista perhe-elämää, saanut ruokaa, huolenpitoa, mahdolliuuden olla lapsi edes teillä sekä leikkä lapsen kanssa, jolla on noin oivallinen äiti ja hyvä perhe - - hän EI olisi tällä hetkellä "surkimus", kouluttamaton teini-yh? vaan hän olisi saanut sinun kauttasi ponnahduksen parempaan. Hän voisi olla vaikka kohti yliopisto-opintoja tähtäämässä..
Minunkaan äitini ei hyväksynyt muutamia kavereitani siitä syystä, ettei heidän vanhemmat käyneet töissä vaan olivat sosiaalisten tukitoimien varassa ja heidän kotinsa elämä näytti kaaottiselta, viinaa siihen ei käsittääkseni kuitenkaan kuulunut, mutta en tiedä, olin lapsi. En nähnyt sitä mitä aikuinen näkee, vaan kivan kaverin, jolla oli todella erilainen koti kuin minulla, mutta jotenkin kiva ja lämmin äiti... Toinen, luokkakaverini, eristäytyi, ei tullut mukaan joukkoon eikä häntä sitten sinne haettukaan.
Mitä heistä tuli? Kumpikin tyttö on kouluttautunut, perustanut perheen, käyvät töissä jne jne. Ihan tavallisia ihmisiä siis. - "Minnan" kaveri
Luba kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut, että jos se Minna olisi saanut olla tyttäresi kaveri, jos se Minna olisi saanut olla teillä, nähdä toisenlaista perhe-elämää, saanut ruokaa, huolenpitoa, mahdolliuuden olla lapsi edes teillä sekä leikkä lapsen kanssa, jolla on noin oivallinen äiti ja hyvä perhe - - hän EI olisi tällä hetkellä "surkimus", kouluttamaton teini-yh? vaan hän olisi saanut sinun kauttasi ponnahduksen parempaan. Hän voisi olla vaikka kohti yliopisto-opintoja tähtäämässä..
Minunkaan äitini ei hyväksynyt muutamia kavereitani siitä syystä, ettei heidän vanhemmat käyneet töissä vaan olivat sosiaalisten tukitoimien varassa ja heidän kotinsa elämä näytti kaaottiselta, viinaa siihen ei käsittääkseni kuitenkaan kuulunut, mutta en tiedä, olin lapsi. En nähnyt sitä mitä aikuinen näkee, vaan kivan kaverin, jolla oli todella erilainen koti kuin minulla, mutta jotenkin kiva ja lämmin äiti... Toinen, luokkakaverini, eristäytyi, ei tullut mukaan joukkoon eikä häntä sitten sinne haettukaan.
Mitä heistä tuli? Kumpikin tyttö on kouluttautunut, perustanut perheen, käyvät töissä jne jne. Ihan tavallisia ihmisiä siis.Itselläni ala-asteiässä oli useampia kavereita, kuten varmaan monilla. Yksi heistä oli tietääkseni Minnan kaltaisista oloista. En tosin ole aivan varma, eihän sitä kymmenvuotiaana näe kuten aikuisena, sitä paitsi olimme melkein aina ulkona, joten en edes nähnyt hänen vanhempiaan tai kotiaan. Minä siis näin "Minnassa" vain kivan kaverin. Eipä tuo kokemus minua turmellut, olin lähes täysi-ikäinen ensimmäisen kerran juodessani alkoholia eikä senkään jälkeen alkoholin käyttö ole ollut kovin kummoista. Lukion kävin erinomaisesti ja yliopisto-opinnot ovat menossa. Muutenkin elämäni on melkoisen normaalia ja tasapainoista.
Minun ja "Minnan" tiet johtivat erilleen yläasteella eri luokille päädyttyämme. Häntä joskus myöhemmin nähtyäni olen valitettavasti todennut, että elämä ei ole kohdellut häntä aina kovin ruusuisesti, mutta sitkeyttä häneltä ei ole puuttunut ja on yhä pyrkimässä eteenpäin ja en voi nostaa kuin hattua sitkeydelle, uskon että hänkin vielä pärjää.
Tsemppiä kaikille isoille ja pienemmille "Minnoille"! - jip
...varmaan ryyppää selkäsi takana ja naureskelee hyväuskoiselle äidilleen. "Eihän meidän tyttö ikinä, mutta ne muut..." Niin minun lukiossani ainakin kiltit, menestyvät oppilaat tekivät, samalla tavalla kuin muutkin.
- jkhk
aivan järkyttävä ajatusmalli
- kokemusta on
Olen valitettavan usein huomannut, että vanhempien sosioekonominen asema ja vanhempien luonne vaikuttaa siihen, tuleeko kaverin vanhempien kanssa toimeen ja minkäänlaiseen juttuun. Itse olemme työttömiä, mutta meillä on nätti ja siisti koti, emme juo, emme polta tupakkaa ja tyttömme on kaikkien mielestä kiltti ja mukava kaveri. Silti on perheitä, jotka eivät halua olla kanssamme missään tekemisissä. Olen huomannut, että sellaisissa perheissä äidit ovat ilkeitä, juoruilijoita, 40-kriisissä eläviä, päällepäsmäreitä, jotka haluavat määrätä lastensa elämää tiukasti vain omaa etuaan ajatellen. Usein perheissä ajatellaankin näin: "Ensin vanhempien menot, sitten vasta lapsen". Niin kuin lapsen etu olisi vähäpätöisempi. Itse ajattelemmme aina ensin lasta ja että lapsi saisi tavata kaveritaan, sitten vasta järjestelemme omat menomme. Asia täytyy sitten kääntää omaksi edukseen: se perhe ei ole siis meidän arvoisemme, miksi surisimme.
- äiti
luokittelua syntyy helposti,on paremmat,ko?perheet ja ne köyhät ja poljetut.Tämä alkaa jo paljolti päiväkodista tai muusta hoitopaikasta,kyllä ns:rikas perhe tai muutoin koulutettu tai menestyvä vastaan "tavallisen perheen penskat saa enemmän.Ikävä kyllä.
Mutta en katkerana,en köyhänä vaan en rikkaanakaan sanoisin kokemuksesta että lasten vanhemmat ovat kovia jyräämään,hiekkalaatikon kaveruus lait on armotonta,niin on kouluystävien perheetkin tosi armotonta,silti moniko miettii lapsen yö-kylään lähtiessä että onko se "hienostoperhe"se turvallisin ja paras vaihtoehto? - kokemusta on
äiti kirjoitti:
luokittelua syntyy helposti,on paremmat,ko?perheet ja ne köyhät ja poljetut.Tämä alkaa jo paljolti päiväkodista tai muusta hoitopaikasta,kyllä ns:rikas perhe tai muutoin koulutettu tai menestyvä vastaan "tavallisen perheen penskat saa enemmän.Ikävä kyllä.
Mutta en katkerana,en köyhänä vaan en rikkaanakaan sanoisin kokemuksesta että lasten vanhemmat ovat kovia jyräämään,hiekkalaatikon kaveruus lait on armotonta,niin on kouluystävien perheetkin tosi armotonta,silti moniko miettii lapsen yö-kylään lähtiessä että onko se "hienostoperhe"se turvallisin ja paras vaihtoehto?Ironisinta on, että työttömilläkin tuntuu olevan tässä asiassa "kastinsa". Meillä mies on ansiosidonnaisella ja minä työmarkkinatuella ja me tullaan sillä hyvin toimeen. Ei käydä sossussa ja vaatteet ja tavarat ostetaan kirpparilta. Mutta eräskin perhe katkeroitui meistä, kun me tullaan hyvin toimeen työttöminäkin. Perheen äiti suuttui, kun minä kerroin, että "tämä ja tämä on kirpparilta ja halvalla"!!!!!!!!!!!!! Itse hän ei kuulemma VOI käydä kirppareilla ainakaan viiteen vuoteen. Perhe lakkasi käymästä, vaikka tytöt tulivat hyvin toimeen keskenään. Eli olimme työttöminä heille liian rikkaita, vaikka vaateostokset tehdään lähes kaikki kirpparilta !!!!!!!!
- Kati
kokemusta on kirjoitti:
Ironisinta on, että työttömilläkin tuntuu olevan tässä asiassa "kastinsa". Meillä mies on ansiosidonnaisella ja minä työmarkkinatuella ja me tullaan sillä hyvin toimeen. Ei käydä sossussa ja vaatteet ja tavarat ostetaan kirpparilta. Mutta eräskin perhe katkeroitui meistä, kun me tullaan hyvin toimeen työttöminäkin. Perheen äiti suuttui, kun minä kerroin, että "tämä ja tämä on kirpparilta ja halvalla"!!!!!!!!!!!!! Itse hän ei kuulemma VOI käydä kirppareilla ainakaan viiteen vuoteen. Perhe lakkasi käymästä, vaikka tytöt tulivat hyvin toimeen keskenään. Eli olimme työttöminä heille liian rikkaita, vaikka vaateostokset tehdään lähes kaikki kirpparilta !!!!!!!!
Hei. Kyllä kuulosti tutulta. Minä olen itse vakityössä, mieheni ei tällähetkellä ole työssä. Silti tulemme toimeen suht hyvin ja lapsemme ( 2) ovat hyvin puettuja ja ravittuja.Vaikka tiukkaa tekee ja vaatteet jne. ostetaan kirpparilta tai saadaan sukulaisilta, tuntuu moni työssäkäyvä kateellisena miettivän, miten on varaa vaatteisiin, harrastuksiin jne. Olen avoimesti sanonut, että suu säkkiä myöten ja kirpparit on keksitty ja sukulaiset avustaa, niin silti kateus lyö läpi. Perheet, jossa molemmat käy työssä keljuilee lapsen vaatteista jne. Luulisi kahdella palkalla pärjäävän paremmin kuin yhden hoitsun palkalla..., mutta kuten sanoin suu säkkiä myöden. Lapsi vain ihmettelee, kun kaverin äiti taas sanoi, että millähän rahalla nuokin on ostettu... EI tarvi lapsille, varsinkaan toisen lapsille pahaa oloaan purkaa, jos on päänsä laittanut liian isoon velkasaaviin. Kaveripiirissä on monia nk. parempien lapsia, jotka rikkovat ja sotkevat toisten leluja, ku sossusta kuulemma meijän rahoillahan ne on ostettu...Mistähän tollasta kuulee??? Joten eiköhän jokainen kasvata lapsosensa sellaiseksi kun itse on...Minä ainakin iloitsen siitä, kun taas tuli sukulaisilta vaatepaketti, josta riittää päällepantavaa taas pitkään, miettikööt kaverit vanhempiensa kanssa rauhassa, että mistäs rahat...
- opiskeleva äiti
Niin olempa minäkin törmännyt tähän syrjintään lasta kohtaan, olen lapsen kanssa yksin asuva ja opiskelija. Se että lapsi jää yksin toisten lasten leikeistä ei satu vain siihen lapseen, se sattuu myös minuun. Lapsellani oli synttärit ja niille ei tullut ketään, vaikka lapseni oli tehnyt hienot kutusukortit kaikille hoitopaikan lapsille. Se lapsen pettymys oli jotain todella kamalaa, se sattui minuun niin paljon että tuntui että sydämeni pakahtuu. Sain kuulla erinäisiä selityksiä vanhemmilta "unohdettiin" "kutsu katosi" "meillä oli vieraita" jne..... lista oli pitkä. Onhan se totta että meidän lapsi on ainut vähä osainen lapsi koko hoitopaikassa, muut on yrittäjiä ja työssä kävijöitä. Lapseni on mielestäni todella kiltti ja ihana lapsi. Eikä todellakaan ole räyhähenki tai muille ikävää seuraa ja koti olotkin on hyvät. Meillä ei polteta tai juoda, vietämme ihan normaalia elämää vaikka ei meillä hienouksia olekkaan mutta niitä emme kaipaakkaan. Muuttuuko tilanne nyt kun valmistus ja jos saan töitä..?? onko se todellakin niin hienoa olla ura putkessa ja antaa lasten kasvaa yksin?? Sitten syytellään kaikkea.. miksi lapsi käyttäytyy niin huonosti ja voi huonosti!
- tuulia
Täytyy sanoa, että en ymmärrä hoitopaikan lasten vanhempien menettelyä. Kuulosti aika ikävältä.
Ymmärrän kyllä, jos murkkuiässä kielletään kaveraamasta varastelevien ja juopottelevien muksujen kanssa, mutta tuo meni jo hieman liian pitkälle. - Inkeri
Minua rupesi itkettämään tuo synttärijuttu. Siis kerta kaikkiaan.. ajatelkaapa ihmiset, miltä teistä aikuisista tuntuisi moinen. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta jos niitä joskus siunaantuu, niin toivon sydämestäni, että osaan olla äiti, joka osaa ottaa huomioon mmyös muut lapset.
Toivotan sinulle, opiskeleva äiti, ja lapsellesi hyvää syksyä ja jaksamista. Eivät kaikki ihmiset ole ystävyyden arvoisia. Toivottavasti lapsesi löytää kuitenkin lojaalin ja uskollisen ystävän/ystäviä. He ovat kullan arvoisia! Kaikkea hyvää!! :-)
- Saimi
Lapseni parhaan kaverin äiti tekee koulun ulkopuoliset tapaamiset mahdotto-
miksi juuri kuvaamallasi tavalla, on muuta menoa ja kiireitä. Aina. Koulussa
ovat luokkakavereita joten siihen ei äiti pääse puuttumaan. Syynä meidän
tapauksessamme on se, että pojat tapaavat toisiaan silloin kun kaveri on
(vuoroviikoin) isänsä luona! Isä pitäisi tämän äidin mielestä olla boikotissa
niin että pojalla ei isän luona ollessa olisi ketään kaveria ja näin ollen ehkä
alkaisi vastustaa isälle menemistä. Tämä toimii nyt päinvastoin kuin äiti
suunnitteli, kun lapset voivat tavata vain isän luona kaveri menee sinne tosi
innoissaan, onhan se ainoa mahdollisuus olla parhaan kaverin kanssa
koulun ulkopuolella. Eli meillä ei tilanne ole kovin paha kun tiedetään mistä
kikastaa, mutta tämän kaverin puolesta kyllä surettaa tämmöinen kaksois-
elämä. Ei ole tosiaankaan lapsen etu mielessä näillä tapaamisrajotteisilla! - Isä
on mutta hiukan toisinpäin kuin mitä sinä koet.
Oli poika sanotaan vaikka Oskari, joka ei saanut olla kavereiden kanssa siitä syystä kun hän teki "tyhmyyksiä" oli jotenkin avuton poikkeava käyttäytymisessään.
Oskari vain kulki ja etsi kavereita mutta ei tullut hyväksytyksi koska moni vanhemmista ei halunnut että heidän lapsensa leikkivät Oskarin kanssa.
Minun poika oli saman ikäinen ja kävivät samaa koulua mutta eri luokassa. Asuimme naapureina Oskari vuokratalossa ja me omakotitalossa. Puhuimme usein että on kauheaa katsella miten Oskari ajelehtii ympäriinsä ilman kaveria. Hän tuli aina joskus tuohon pihaan ja yritti hakea seuraa pojastamme.
Harrastukset oli hiukan toiset mutta puhuimme että jos yrität saada Oskarin mukaan joihinkin harrastuksiin, yritys oli hyvä. Oskari oli sitten usein meillä leikkimässä. Aika kului Oskari rupesi tekemään rötöksiä kuten kioskiin murtoja, varasteli ja poikamme yritti puhua ja selittää kaikin tavoin että ei tekisi tuollaisia rötöksiä. Me aikuiset olimme pojallemme tueksi ja Oskari todella respekteerasi meitä. Hän oli usein meillä ja kohtelimme häntä aivan kuin ketä lasta tahansa.
Samoin hänen äitinsä joka sitten jäi yksinhuoltajaksi ja tarvitsi vahvan aikuisen tukea tilanteessa. Olimme hänen pelastuksensa mutta Oskarin kävi toisin, hän oli helppo saalis niille jotka käyttivät häntä hyväkseen. Hän joutui nuorisokotiin koska ei sopeutunut koti ympäristöön.Nyt hän kärsii tuomiota monista rikoksista joita toistuvasi teki.
Näen tämän yrityksen pokamme ja meidän aikuisen taholta että siitä opimme sen mitä ei puhumalla lapselle voi opettaa. Tämän olisi useamman perheen pitänyt tehdä olisi ehkä säästynyt paljolta elämän kaidalla polulla.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö ja meidän pitää kunnioittaa häntä.
Nyt pojat ovat jo 24 vuotiaita elämä heillä on aivan erilainen eikä tässä tapauksessa ainakaan "huono" Oskarin seura tehnyt kaltaisekseen. Koska olimme hyvänä tukena aikuisina, lapsille ja sitten kasvaville nuorille.
Meinaan tällä sitä että lasten kasvatus kyllä kuuluu meille kaikille oli lapset omia tai toisten lapsia. Emme saa heittää hukkaan ihmis elämää.- Se "syrjijä&quot
Jossain kulkee kuitenkin raja, kuinka monen lapsia ehtii ja jaksaa kasvattaa. Oskari ei kuitenkaan ponnisteluistanne huolimatta päätynyt "hyville teille", mutta oman lapsenne saitte pidettyä joutumasta Oskarin myötä "pahoille teille".
Kahden lapsen työssäkäyvänä yksinhuoltajana en silti näin jälkikäteen usko, että olisin kyennyt pitämään oman tyttäreni poissa huonosta seurasta, jos hän olisi jatkanut ystävyyttään "Minnan" kanssa. Jotta näin olisi käynyt, minun olisi pitänyt voida pitää myös Minna poissa ei vain huonosta seurasta vaan myös omasta perheestään. Mahdollisuudet tähän ovat nyky-yhteiskunnassamme lähes olemattomat.
Kirjoituksestasi päättelin, että teidän perheessänne oli kaksi aikuista...Oskarin elämästä tuli silti mitä tuli. Jos kaksi turvallista aikuista ei saanut Oskaria kaidalle tielle, miten saisi yksi?
Ihmiselämää ei saisi heittää hukkaan, sen myönnän itsekin. Mutta yhden aikuisen on melko mahdotonta ponnistella asian eteen...varsinkin, jos tämä aikuinen on vastuussa ensisijaisesti omista lapsistaan ja on tuohon ...miten sen nyt sanoisi...huonoille teille joutuvaan lapseen nähden täysin vieras. - Maisa
Se "syrjijä&quot kirjoitti:
Jossain kulkee kuitenkin raja, kuinka monen lapsia ehtii ja jaksaa kasvattaa. Oskari ei kuitenkaan ponnisteluistanne huolimatta päätynyt "hyville teille", mutta oman lapsenne saitte pidettyä joutumasta Oskarin myötä "pahoille teille".
Kahden lapsen työssäkäyvänä yksinhuoltajana en silti näin jälkikäteen usko, että olisin kyennyt pitämään oman tyttäreni poissa huonosta seurasta, jos hän olisi jatkanut ystävyyttään "Minnan" kanssa. Jotta näin olisi käynyt, minun olisi pitänyt voida pitää myös Minna poissa ei vain huonosta seurasta vaan myös omasta perheestään. Mahdollisuudet tähän ovat nyky-yhteiskunnassamme lähes olemattomat.
Kirjoituksestasi päättelin, että teidän perheessänne oli kaksi aikuista...Oskarin elämästä tuli silti mitä tuli. Jos kaksi turvallista aikuista ei saanut Oskaria kaidalle tielle, miten saisi yksi?
Ihmiselämää ei saisi heittää hukkaan, sen myönnän itsekin. Mutta yhden aikuisen on melko mahdotonta ponnistella asian eteen...varsinkin, jos tämä aikuinen on vastuussa ensisijaisesti omista lapsistaan ja on tuohon ...miten sen nyt sanoisi...huonoille teille joutuvaan lapseen nähden täysin vieras.Jos meistä jokainen ajattelisi kanssaihmisestään hyvää, myös niistä laitapuolen kulkijoista ja heidän lapsistaan maailma olisi toisenlainen. Ei sinun olisi tarvinnut muuta kuin osoittaa ystävyyttä ja hyväksyntää tuota Minnaa kohtaan omasta puolestasi. Antaa lapsesi olla hänelle ystävä. Varmasti tuossa Minnassa oli paljon hyvää kun oli sinun tyttäresi valinnut ystäväkseen. Ei olisi ollut suuren suuri uhraus suoda hyvä ajatus hänestä. Ajatuksista kaikki toiminta lähtee. Kyllä jokainen meistä on aivan yhtä hyvä ihminen, niin sinä kuin minä, ja tuo Minna ja häen vanhempansa. Ja vaikka onkin nyt saanut lapsen nuorena, ei sekään tee hänestä huonoa ihmistä. Ei sinun yksin olisi tarvinnut häntä auttaa, sinä omalta osaltasi olisit auttanut antamalla tyttäresi olla hänen ystävänsa. Jokainen ihminen kun tekisi hyvän teon omasta puolestaan, soisi hyvän ajatuksen, vain omasta puolestaan. Ei tarvitse kantaa huolta muiden ajatuksista, hyvä ajatus tai teko vain omalta itseltään riittää.
- Isä
Maisa kirjoitti:
Jos meistä jokainen ajattelisi kanssaihmisestään hyvää, myös niistä laitapuolen kulkijoista ja heidän lapsistaan maailma olisi toisenlainen. Ei sinun olisi tarvinnut muuta kuin osoittaa ystävyyttä ja hyväksyntää tuota Minnaa kohtaan omasta puolestasi. Antaa lapsesi olla hänelle ystävä. Varmasti tuossa Minnassa oli paljon hyvää kun oli sinun tyttäresi valinnut ystäväkseen. Ei olisi ollut suuren suuri uhraus suoda hyvä ajatus hänestä. Ajatuksista kaikki toiminta lähtee. Kyllä jokainen meistä on aivan yhtä hyvä ihminen, niin sinä kuin minä, ja tuo Minna ja häen vanhempansa. Ja vaikka onkin nyt saanut lapsen nuorena, ei sekään tee hänestä huonoa ihmistä. Ei sinun yksin olisi tarvinnut häntä auttaa, sinä omalta osaltasi olisit auttanut antamalla tyttäresi olla hänen ystävänsa. Jokainen ihminen kun tekisi hyvän teon omasta puolestaan, soisi hyvän ajatuksen, vain omasta puolestaan. Ei tarvitse kantaa huolta muiden ajatuksista, hyvä ajatus tai teko vain omalta itseltään riittää.
esimerkkiä elämän hankalauuksia kohdatessamme. Kirjoitit hyvin juuri siitä mitä minäkin halusin tuoda esiin tuossa ylempänä.
Meinaan myös että ei me eletä yksin tässä maailmassa vaan jos otamme huomioon toiset niin saamme usein moninkertaisesti takaisin hyvyyttä. Itse olen lasten puolesta taisteleva kyllä tässä on pinna kireällä kun sähäkkää on edessä ja takana. Mutta se hyvä ajatus ja teko riittää niin pitkälle, sitä aina kylvää sellaisen pienen siemenen lapsen ajatusmaailmaan että siitä voi vuorostaan niin moni hyvin.
Meissä kaikissa on hyvää kun vaan saamme siihen mahdollisuuden, eikä tuomita heti ensi kättelyssä.
- Musta lammas
Niin,mutta tässä on sekin vaara,että syrjii täysin syyttä.
Oman silloisen ystäväni äiti ei esimerkiksi lainkaan hyväksynyt minua.Kielsi aina lastaan tekemästä kanssani mitään,ei koskaan tervehtinyt ja oli muutoinkin todella töykeä.Olin joskus koulussa hieman tempperamenttisempi ja äiti kait luuli,että vien hänenkin tyttärensä jonnekkin hämärälle tielle.Miten?En kirjoillut paljoa,juonut,tupakoinut tai hölmöillyt muutenkaan.Vanhempani melko normaaleja jne.
Että vanhemmat ennenkuin syrjitte(ja saatatte todella pahoittaa kasvavan lapsen mielen)niin vaivautukaa edes juttelemaan tämän lapsen kanssa ja mahdollisesti myös hänen vanhempiensa.Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!
-Teini-- mammy
Totta kirjoitit, teini. Oma tyttäreni oli sellainen äärettömän vilkas toheltaja, ja luokkakaverinsa synttäreillä hän mokasi aika pahasti. Tuohon aikaan hän halusi pukeutua raflaavasti, ja siihen päälle se koheltava käytös... kaverin vanhemmat olivat sanoneet tytölleen, että tuon kanssa ette saa olla. Tytär myönsi oman typerän käytöksensä, kaverilla oli selittäminen vanhemmilleen... En tiedä, miten olisi käynyt jos olisin tuolloin ollut yksinhuoltajana ja asunut vuokrakerrostalossa. Olin kuitenkin avioliitossa (olimme uusperhe) ja asuimme suht hyvällä alueella tilavassa omistuskämpässä, olimme töissä - sama sosioekonominen asema kuin tyttäreni kaverin perheellä. Emme siis voineet olla ihan kamalia - näinhän ihmiset ajattelevat, mittaavat toisen heidän tulojensa, asuinpaikkansa, koulutuksen, taloudell, tilanteen perusteella´, vaikka se todellisuudessa mittaa ihmisestä aika vähän... Aikaa myöten he hyväksyivät tyttäreni, tarjosivat jopa koulukyytejäkin.
ettää semmonen juttu. - tomtom
mammy kirjoitti:
Totta kirjoitit, teini. Oma tyttäreni oli sellainen äärettömän vilkas toheltaja, ja luokkakaverinsa synttäreillä hän mokasi aika pahasti. Tuohon aikaan hän halusi pukeutua raflaavasti, ja siihen päälle se koheltava käytös... kaverin vanhemmat olivat sanoneet tytölleen, että tuon kanssa ette saa olla. Tytär myönsi oman typerän käytöksensä, kaverilla oli selittäminen vanhemmilleen... En tiedä, miten olisi käynyt jos olisin tuolloin ollut yksinhuoltajana ja asunut vuokrakerrostalossa. Olin kuitenkin avioliitossa (olimme uusperhe) ja asuimme suht hyvällä alueella tilavassa omistuskämpässä, olimme töissä - sama sosioekonominen asema kuin tyttäreni kaverin perheellä. Emme siis voineet olla ihan kamalia - näinhän ihmiset ajattelevat, mittaavat toisen heidän tulojensa, asuinpaikkansa, koulutuksen, taloudell, tilanteen perusteella´, vaikka se todellisuudessa mittaa ihmisestä aika vähän... Aikaa myöten he hyväksyivät tyttäreni, tarjosivat jopa koulukyytejäkin.
ettää semmonen juttu.yksi syy siihen,miksi vanhemmat kuvittelevat "tietävänsä paremmin".
Sana kuulostaa pahalta perheyhteyksissä ja yleensä käytetään kaunistelevia ilmaisuja mutta vallanhimo ei muuksi muutu.
- Opiskeleva äiti
Niin asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta.. kyllähän sen ymmärtää että lastaan suojelee kaikelta pahalta, niin kaikki vanhemmat tekevät. Kysymys on vain siitä miten pitkälle ja yli ampuvaa se sitten on?? Saako siitä sitten aivan väärän kuvan elämästä jos kaveraa työttömien tai vähä osaisten lasten kanssa?? Ei saa!! Mutta ei voi mennä tuomitsemaan ilman että ottaa asioista selvää, ei voi sanoa ettei meidän lapsi ole naapurin kersan kanssa kun sattui kerran näkemään potkimassa riskiksia. Pitää tutustua siihen lapseen ja vanhempiin, katsoa tilanne ihan läpikotaisin. Minun lapsellani on kaveri jonka meinasin tuomita aivan väärin, olin "sokea" mutta onneksi tilanne korjaantui.
- kuiskaus
Roskapuhetta usein tuo lause ,että "kunhan mukula vanhenee niin ymmmärtäää paremmin ja kiittää vanhempiaan".
Aivan yhtä usein eivät kiitä koska mielivallasta ei haluta kiittää.
Ja loput saattavat tehdä niin vain kotirauhan säilyttämiseksi.Sanovat sen ,mitä äiti haluaa kuulla niin helpompi kaikilla. - niinpäniin
Oman lapseni kautta olen ja pettynyt liian moneen. Nyt lapseni ovat jo itsekin äitejä.Olen heitä valistanut että AINA on pidettävä oman lapsen puolta ja seurattava tarkkaan ettei lapsi tule koulukiusatuksi. Siitäkin asiasta tiedän ja aika paljon. Yritin olla ystävällinen aina lapseni kavereille mutta siitäkään ei apua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin
Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k1392875Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta
Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi262417- 1352008
Suhde varattuun, kuinka saa tunteet katoamaan
Kuinka unohtaa ihminen johon olet tulen palavasti ihastunut/rakastunut, varsinkin jos olet varattu tai kohteesi on vara1341583Mies millä tasolla sun kiinnostus oli?
Mitä musta halusit/hait? Nyt kun kaikki on ohi, ei ole mitään menetettävää enää...831377- 331213
- 1001161
Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!
Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle21049Nainen, jos kiinnostaa niin miksi ihmeessä
et kirjoita tänne jotain tunnistettavaa? On niin paljon eri mahdollisuuksia ottaa esille yksityiskohtia menneestä ajasta601032Minua särkee puolestasi
Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan. Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit50990