YLEn dokumenteissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan stressistä jonakin muuna kuin se on. Se esitetään välttämättömänä vaikkakin haitallisena vaikuttimena, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa. Siihen pitäisi muka vaikuttaa johtamisella ja järjestelyillä, siis työntekijän auktoriteetin toimesta, jotta ihmisten työhön kuuluva stressi ei heikentäisi tuottavuutta.
Tämä näkökulma peittää näkyvistä stressin syntymekanismit ja ihmisten velvollisuudet, joissa stressiä esiintyy. Ihmisten käsitys stressistä on epämääräinen ja ihmiset odottavat auktoriteettien sanovan heille, että mitä stressiä heidän pitää sietää, ja että mitä stressin vähentämiseksi ja sietämiseksi täytyy tehdä.
Seurauksena on statukseen perustuva yksinoikeus määritellä, että miten toisten täytyy reagoida omaan toimintaan. Tämä doktriini ei anna ihmisten ymmärtää, että stressi on tosiasiassa ihmisen oman tietoisuuden tuote, eikä mikään osa toisten luomia velvoitteita. Tämän takana olevat ihmiset eivät halua sinun ymmärtävän, että stressisi on omien tarpeidesi ilmentymä.
Esimerkiksi antagonismi synnyttää kohteessa negatiivisen reaktion, koska toisen hyökkäys uhkaa ihmisen hyvinvointia. Hyökkäys on ristiriidassa oman hyvinvoinnin kanssa. Tästä aiheutuu pyrkimystä oman hyvinvoinnin turvaamiseen, joka vaatii epäluuloa, jännittyneisyyttä, varovaisuutta ja voimaa toisen hyökkäyksen torjumiseksi.
Stressiä ilmenee vain ristiriitatilanteissa, joissa vastakkain ovat sinun ja toisen edut. Stressi on luonnollinen osa puolustautumisreaktiota ja sen voimakkuus riippuu niistä seurauksista, joille sinä altistut. Stressi tarkoittaa sinun hyvinvointiasi uhkaavia ulkoisia tekijöitä. Kontrasti tämän stressin todellisen merkityksen ja sen julkisen merkityksen välillä merkitsee sitä, että toiset ihmiset estävät muita puolustautumasta. Esimerkiksi tuotantovälineen omistajan, pomon, on hyvä hallita työntekijöitään ja siksi opettaa heille, että kun hän haluaa heiltä jotakin, heidän ei pidä vastustaa. Stressi kuuluu siihen, että "sinä teet niin kuin sinulle on opetettu", eikä sillä ole "mitään tekemistä" oman tahtosi kanssa.
Tämä näkökulma peittää näkyvistä stressin syntymekanismit ja ihmisten velvollisuudet, joissa stressiä esiintyy. Ihmisten käsitys stressistä on epämääräinen ja ihmiset odottavat auktoriteettien sanovan heille, että mitä stressiä heidän pitää sietää, ja että mitä stressin vähentämiseksi ja sietämiseksi täytyy tehdä.
Seurauksena on statukseen perustuva yksinoikeus määritellä, että miten toisten täytyy reagoida omaan toimintaan. Tämä doktriini ei anna ihmisten ymmärtää, että stressi on tosiasiassa ihmisen oman tietoisuuden tuote, eikä mikään osa toisten luomia velvoitteita. Tämän takana olevat ihmiset eivät halua sinun ymmärtävän, että stressisi on omien tarpeidesi ilmentymä.
Esimerkiksi antagonismi synnyttää kohteessa negatiivisen reaktion, koska toisen hyökkäys uhkaa ihmisen hyvinvointia. Hyökkäys on ristiriidassa oman hyvinvoinnin kanssa. Tästä aiheutuu pyrkimystä oman hyvinvoinnin turvaamiseen, joka vaatii epäluuloa, jännittyneisyyttä, varovaisuutta ja voimaa toisen hyökkäyksen torjumiseksi.
Stressiä ilmenee vain ristiriitatilanteissa, joissa vastakkain ovat sinun ja toisen edut. Stressi on luonnollinen osa puolustautumisreaktiota ja sen voimakkuus riippuu niistä seurauksista, joille sinä altistut. Stressi tarkoittaa sinun hyvinvointiasi uhkaavia ulkoisia tekijöitä. Kontrasti tämän stressin todellisen merkityksen ja sen julkisen merkityksen välillä merkitsee sitä, että toiset ihmiset estävät muita puolustautumasta. Esimerkiksi tuotantovälineen omistajan, pomon, on hyvä hallita työntekijöitään ja siksi opettaa heille, että kun hän haluaa heiltä jotakin, heidän ei pidä vastustaa. Stressi kuuluu siihen, että "sinä teet niin kuin sinulle on opetettu", eikä sillä ole "mitään tekemistä" oman tahtosi kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.