Minkä takia puristien pitää tuijottaa i:tä esim. sanassa "rauho(i)ttaa"? Nykysuomessahan i putoaa edellä mainitusta kohdasta. Eikö voisi muuttaa käytäntöä niin että i jätetään aina pois (rauhottaa). Eräässä alempana olevassa viestissä mainittu possessiivisuffiksipakko ei enää tunnukaan niin hölmöltä kun hölmömpiäkin sääntöjä löytyy.
pilkunviilausta
impuristi
7283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei vain voi pudottaa pois, se näyttää hölmöltä ja väärältä, kun se kerran ON väärin.
Lausuuko kukaan i:tä tuollaisessa paikassa puhekielessä? Ei ainakaan Stadissa. Miksi täytyy pitää kirjakielessä muinaismuistoja. Tuloksena on samanlainen sotku kuin englannin kielen kirjoitusjärjestelmä, jossa äänteiden ja merkkien vastaavuus on epäsäännöllinen: kirjoitetaan colonel mutta lausutaan kuten kernel.
Eipä ole varaa rauhottaa keskustelua ja helpoittaa oloa, vaan on todettava i:n esiintymisen tuonkaltaisissa sanoissa olevan enemmän kuin horjahtelevaa. En pakoita ketään mihinkään, mutta kehoitan täten itse kutakin painamaan kalloonsa sana sanalta, mihin se i tulee ja mihin ei.
Puhekieltä on monenlaista, lisäksi eri murteet tuovat oman sävynsä puhuttuun kieleen. On hyvä, että on olemassa yhteinen kirjakieli, jossa on omat hyvinkin tarkat sääntönsä.
Jos aletaan mennä täysin puhekielen ehdoilla, voidaan jättää esim. inessiivin pääte -ssa/-ssä pois ja kirjoittaa Helsingis, Turus, Jyväskyläs jne.
mutta kuuleppas, kun itte "pakoita" on väärin. Eläissäänkään kuullu tuommosta. "Pakoittaa" HAHHAHAHAA.. ei ei. Ja muutenkin olen kaikessa samaa mieltä aloittajan kanssa. Kirjakieli hukkaan!
Tuota mieltähän te sivistymättömät barbaaritjuntit todella olette, tiedetään.
Miksi kirjoitin näin:
»Eipä ole varaa rauhottaa keskustelua ja helpoittaa oloa, vaan on todettava i:n esiintymisen tuonkaltaisissa sanoissa olevan enemmän kuin horjahtelevaa. En pakoita ketään mihinkään, mutta kehoitan täten itse kutakin painamaan kalloonsa sana sanalta, mihin se i tulee ja mihin ei.»
enkä näin:
Eipä ole varaa rauhoittaa keskustelua ja helpottaa oloa, vaan on todettava i:n esiintymisen tuonkaltaisissa sanoissa olevan enemmän kuin horjahtelevaa. En pakota ketään mihinkään, mutta kehotan täten itse kutakin painamaan kalloonsa sana sanalta, mihin se i tulee ja mihin ei.
;o)