Minulla on edessä vaikea ratkaisu: perhe pyysi jäämään toiseksi vuodeksi au pairiksi!
Olen mitettinyt, vääntänyt ja kääntänyt aihetta joka suuntaan. Kirjoittanut miinuksia ja plussia paperille, jutellu kavereiden, perheen ja muiden tuttujen kanssa joilla on asiasta kokemusta enemmän tai vähemmän. Yrittänyt katsoa tilannetta tulevaisuuden kannalta, omien tuntemuksien puolelta vieläkään mihinkään tulokseen pääsemättä!!!
Olen myös etsinyt netistä erilaisia keskustelupalstoja ja muita kokemuksia ja ohjeita... Hostperhe on aivan ihana ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin, silti jokin vetää takaisin kotiin vaikkei siellä välttämättä asiat ole yhtään paremmin, pikemminkin täällä olisi hieman paremmin... Olen siis USA:ssa, Wisconsin osavaltion pääkaupungissa, Madisonissa, ollut au pairina (EurAuPair) jo lähes 7 kuukautta. Perhe esitti kysymyksen kauan ennen joulua...
Opiskella ehtii myöhemminkin ja tämä tilaisuus au pairina on ainutlaatuinen ja sitä ei voi enää tehä vanhempana välttämättä. Mutta kuitenkin Suomessa jokin vetää takaisin, en tiedä sitten onko se ikävä omiin koiriini, fazerin suklaaseen tai ruisleipään, kavereihin, "yläikäisyyteen"; täällä kun olen vielä alaikäinen (kohta 20v), vai mikä... :)Mutta toisaalta houkutus jäädä on todella suuri!
Nyt kysyisinkin apua ja ajatuksia muilta, vaikka tiedän että loppupeleissä se on aivan minun itseni päätettävä, mutta pelkään että valitsen sitten kumman tahansa niin se olisi väärä päätös mm. tulevaisuuden kannalta. Eikös nämä ole ihania tämmöiset elämän kääntävät päätökset?!? :)
Olen mitettinyt, vääntänyt ja kääntänyt aihetta joka suuntaan. Kirjoittanut miinuksia ja plussia paperille, jutellu kavereiden, perheen ja muiden tuttujen kanssa joilla on asiasta kokemusta enemmän tai vähemmän. Yrittänyt katsoa tilannetta tulevaisuuden kannalta, omien tuntemuksien puolelta vieläkään mihinkään tulokseen pääsemättä!!!
Olen myös etsinyt netistä erilaisia keskustelupalstoja ja muita kokemuksia ja ohjeita... Hostperhe on aivan ihana ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin, silti jokin vetää takaisin kotiin vaikkei siellä välttämättä asiat ole yhtään paremmin, pikemminkin täällä olisi hieman paremmin... Olen siis USA:ssa, Wisconsin osavaltion pääkaupungissa, Madisonissa, ollut au pairina (EurAuPair) jo lähes 7 kuukautta. Perhe esitti kysymyksen kauan ennen joulua...
Opiskella ehtii myöhemminkin ja tämä tilaisuus au pairina on ainutlaatuinen ja sitä ei voi enää tehä vanhempana välttämättä. Mutta kuitenkin Suomessa jokin vetää takaisin, en tiedä sitten onko se ikävä omiin koiriini, fazerin suklaaseen tai ruisleipään, kavereihin, "yläikäisyyteen"; täällä kun olen vielä alaikäinen (kohta 20v), vai mikä... :)Mutta toisaalta houkutus jäädä on todella suuri!
Nyt kysyisinkin apua ja ajatuksia muilta, vaikka tiedän että loppupeleissä se on aivan minun itseni päätettävä, mutta pelkään että valitsen sitten kumman tahansa niin se olisi väärä päätös mm. tulevaisuuden kannalta. Eikös nämä ole ihania tämmöiset elämän kääntävät päätökset?!? :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse en ole siinä asemassa, että voisin esittää omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia mielipiteitä, mutta..
Jos Amerikan perheesi on oikeasti niin mukava, että uskot kestäväsi toisenkin vuoden heidän kanssaan (kaikilla ei ole näin), eikä sinulla ole mitään varsinaisen pakottavaa syytä päästä heti pysyvästi takaisin Suomeen, niin jatka ihmeessä. Kotosuomessa voit käydä viettämässä lomasi, tai vaikka yhdessä tulla host-perheesi kanssa joksikin aikaa, mikäli tämä kaikille osapuolille käy.
Nauti amerikan elämästäsi! Et saa enää välttämättä toista tilaisuutta. Ja mitä se elämä sitten Suomessa tulee olemaan? Lisää opiskelua vai töissä sitkostelua? Kannattaa viettää nuoruutensa tekemällä sitä, mikä tuntuu hyvältä (ja jos henk. koht. pitäisi valita opiskelun/töiden ja au pairina mukavassa perheessä olemisen väliltä, niin..)
Mä oon sitä mieltä, että kerran jos siellä hyvin menee ja nautit olosta, niin ota ihmeessä kaikki irti. Tosta saa niin paljon ihania muistoja ja kokemuksia!
Toivottavasti löydät oikeen ratkasun! :)
Olen lähdössä auppariksi 3 kuukaudeksi, mutta mahdollista olisi jäädä koko vuodeksi. Aion kuitenkin hakea opiskelemaan, niin että syksyllä saisi sitten aloittaa. Mäkin pian 20-vuotias ja välivuotta pitänyt tähän asti. On se kumma, että tuntuu niinkun aikaa ei sais "hukata" ja on kiire opiskelemaan. Niin minä ainakin aattelen tässä..rasittavaa. Jos viihdyn aupair-hommissa, niin on kyllä hieno tietää, että voin jatkaakin. huh, kun vaikeaa tämä elämä!:)
Minkalainen olet ihmisena? Luuletko, etta jaksaisit kodin-ja lastenhoitoa kaksikin vuotta? Vai luuletko, etta alkaisi pursuamaan korvista ulos ja kiinnostus ja motivaatio kotimaahan paluuseen ja esim opiskeluun houkuttelisi jo vuodenkin jalkeen enemman?
Mutta jos silta tuntuu, etta se toinen vuosi todella houkuttelisi, niin mikas sita sitten estaa.
Sillä uskon että yhdessä vuodessa ehtii jo kokea niin paljon, että toisiko toinen vuosi enää mitään merkittävää lisää. Toisaalta kieltä ajatellen ei varmastikaan huono ajatus. Itse en varmaankaan jäisi, vaikkei mitään pakottavaa tarvetta oliskaan lähteä. Ymmärrän kyllä senkin että mieli tekis jäädä. Ite oon ollu puol vuotta ulkomailla. Olisi mukava palata kotiin, mutta mutta mietin jo nyt sitä että kuinka jään kaipaamaan näitä ihmisiä täällä ja olen jo suunnitellut mielessäni milloin pääsisiin uudelleen käymään..
Vähän kaksijakoinen juttu. Mieli ei tiedä mitä haluaa.
ollut pian puoli vuotta. rakastan olla taalla usassa, voisin todellakin jaada tanne pitemmaksikin aikaa tai toiseksi vuodeksi, MUTTA... lastenhoidosta ja kodinhoidosta oon saanut niin tarpeekseni etten ikina vois viettaa toista samanlasita vuotta taalla. ma oon niin taynna tata lastenhoitoa ettei ikina enaa.. mut tama maa ja tama paikka on ihan mahtava, rakastan taalla oloa, mutta kuitenkin haluan vuoteni loputtua menna takaisin suomeen jossa saan taas olla "vapaa".. nain mulla siis.
Eli onhan se ulkomailla olo tietysti hyvinkin ihanaa jne, mutta kannattaa miettia ihan sita arkea. Se on sita lasten- ja kodinhoitoa. kylla siita saa jo vuodessa tarpeekseen. Minakaan en ikina enaa aupairiks lahtis, mutta muuten ulkomaille varmaan hyvinkin mielellani. Kaksi vuotta tata tyota olis kylla liikaa...
Ja nimenomaan, etta vuodessakin kylla ehtii kokea jo ihan mielettoman paljon. Ja vaikka ne "opiskelut odottaa", niin ei niita nyt kannata ikuisuuksiin venyttaa... menisit sitten toiseksi vuodeksi vaikka Australiaan working holiday-juttuihin tai muuten vaan reissaamaan, jos ei viela vuoden jalkeen kotimaa houkuta yhtaan :D
Mutta sinun paatoshan se on. Tassa vaan joitain omia ajatuksia.
Hei,
Itse olen sitä mieltä, että jää ehdottomasti jos perhe tosiaan on niin mukava ja viihdyt:)
Pidät vaikka välissä taukoa jonkin aikaan ja tulet käymään täällä suomessa.
Lueskelin tulevaisuutta katsoen itse koko au pair viestiketjua. Heräsi kuitenkin ajatus, että jos viihdyt muttet ole varma halusta jäädä, niin olisiko mahdollista ehdottaa perheelle lyhyempää ajanjaksoa jatkoksi? Joko puolisen vuotta tai lyhyempi, ja sitten päättäisitte lopusta sen hetkisten fiilisten perusteella?
Ei muuta kuin onnea matkaan. Kerro jossakin vaiheessa mitä päätit, olisi mukava tietää!
Noniin...nyt on sitten jonkinlaiseen päätökseen päästy ja siinä täytyy nyt sitten pysyä kans!
Päätin ETTEN jää toiseksi vuodeksi! Yhtä isoa syytä ei ole mihinkään suuntaan vaan tulos oli hyvin pienestä kiinni. Syynä ovat mm. kaverit, opiskelu, vapaus, fazer-suklaa ja -ruisleipä, koirat, perhe, kielitaito, halu kokea jotain uutta, koti..... mutta kaikista noista voi mennä molempiin suuntiin! :)
Enää ongelmana on, miten kertoa hostperheelle?!? Tottakai ne ymmärtää etten jää mutta toisaalta taas kai ne toivoo että jäisin, olisihan se kaikkein helpointa heille ja lapsille. Mutta luulempa että perhe tukee mua minkä päätöksen sitten tein! Tuntuu vaan hitusen että "petän niiden luottamuksen" jollain tasolla, vaikka näin EI olekaan!
Mutta nyt vaan rohkeasti eteenpäin ja tulevaisuutta suunnittelemaan Suomesta käsin. Päätöksessä pysytään ja oikeita vastauksia voi aina olla enemmän kuin yksi! :)
Kiitos kaikille vastanneille, sain hyviä ajatuksia ja miettimisen aiheita!!! KIITOS!
Toivottavasti, jos muilla on samanlaisia päätöksiä tehtävänä, lopputulos onnistuu ja ehkä näistä on muillekin jotain apua...
Päätöksesi on vaikea mutta kyllä sitä itse varmaan jäisin jos isäntäperheen kanssa ei todella ole ollut mitään ongelmia ja jos ei opiskelut tai muu sellainen 'välttämätön' minua suomeen ajaisi. Ymmärrän kyllä täysin että ruisleipää on ikävä! Itsekkin olen au pairiksi lähtöä miettinyt tai noin yleensäkkin ulkomaille muuttoa, ja kyllä se on ruisleipä mitä eniten tulisi ikävä! Kavereihin kun nykyään saa yhteyttä pidettyä NIIN helposti netin avulla.
Tällainen tilaisuus tulee vain kerran elämässä ja suosittelisin kyllä tarttumaan siihen.. Kyllä kotipuolesta voi varmasti joku lähettää sitä suklaata ja ruisleipää pahimpaan hätään.. :)