Mit on tila?

Tila koostuu sitä ympäröivän materian välisestä vuorovaikutuksesta. Tässä kentässä liikkuu valo, painovoima, sms, yms. partikkelien väliset "signaalit". Ja esim. maapallolla tyhjän tilan täyttää paikallinen kaasu eli ilma ja syvemmillä alueilla vesi. Ilma taasen koostuu pääasiassa hapesta ja typestä.

Täydellinen tyhjyys on vielä tyhjempää kuin se tyhjiö, joka ympäröi maapalloa. Miksi? Koska maapallo on jatkuvasti yhteydessä ympäröivään universumiin.

Ihmisen tilankokemuksen yhteyteen liittyy myös ajankokemus , eli kolmiulotteinen avaruus on liikettä "aikaa".
Aivojen sitkeä illuusio ajasta muodostaa samalla kolmiulotteisen maailman .
Kokemus ajasta tapahtuu juuri tässä ja nyt, menneisyyttä eli sitä hetkeä joka juuri oli ei enää olekaan , samoin tulevaisuus ,sitäkään ei vielä ole.

Tulevaisuuden kokemus saapuu silmän näköhermoille valon nopeudella, josta aivot rakentaa kuvan, katsellessasi jopa edessäsi olevaa tieotokoneen näyttöä se tieotokone ei todellisuudessa ole edessäsi vaan kuva siitä on aivoissasi , valon infofmaatio on aina silmän näköhermojen ja tulevan valon lähteen välissä.

Valon inrormaatio täyttää koko ympäristön ,mutta ihminen aistii vain sen valon joka pääsee tulemaan silmän näköhermoon.
Ihmisen tilan käsityksen tärkein instrumentti on silmät , jos sulkee toisen silmän katoaa kolmiulotteisuus, ihminen saa kahdella silmällä kahta täysin eri informaatiota, kun ihminen liikuu siirtyy hän toiseen ja uuteen valon informaation pisteeseen.

Todellisuudessa jo yhden tähden informaatio täyttää koko tilan "avaruuden", silmä voi aistia siitä vain pienen murto- osan , ja tähti näkyy pisteenä.
Koska kaikki on liikkuvaa eikä mikään ole kuin hetken sellainen kuin se on on vaikea määrittää ylipäätään sellaista kuin TILA tai kolmiulotteinen tila , uskon että ihmisen muisti kokemus aiheuttaa illuusion todellisuudesta .

Siis tämä kolmiulotteinen maailman kuva olisi vain aivojemme sekä hyvin rajoitetun valoinformaation tavoittavan silmän luoma harha.

Jos ajattelemme tilaa loogisesti kolmieulotteisena, on pieneenpäin mentäessä vaikea ymmärtää missä vaiheessa kolmiulotteisuus loppuisi, se voisi johtaa äärettömyyteen, samoin kävisi jos ajattelisi suurempaan, mihin tila loppuisi, siis pitäisi olla jotain mikä ei ole mitään.

Ihmisen kokijan asema on ymmärrettävä tässä sellaisena että kokija on oman tapahtuman keskipiste , siis kokija ei milloinkaan voi olla muuta,kuin ottaa vastaan inrormaatiota siinä paikassa kuin juuri on,informaatiota risteilee kuitenkin joka puolella sekä menevänä että tulevana, se informaatio joka on jo ohittanut kokijan ja on pakenemassa poispäin on hänen kannaltaan menneisyyttä , sitä pakenevaa valon informatiota ei voi tavoittaa enää , valon taakse ei voi nähdä.

Tilan kokeminen liityy valon valtavaan nopeuteen sekä ilmeisesti siitä viiveestä joka tulee aivojen käsitellessä valon informaatiota sekä siitä että ihmisellä on vielä taipumus muistaa tätä informaatiota.

Jos katselet kuuta taivaalla tai tietokonetta pöydällä on raaka todellisuus se ettei ne kuitenkaan ole siinä missä niin varmasti näyttävät olevan, ainoa fakta todellisuus on että saat niistä vain kokemuksen aivoihisi valon informaation kautta.

Avaruutta siis tuo tyhjiö sisältää todellisuudessa biljardi biljardi kertaa enemmän informaatiota kuin silmämme kertoo, todellisuudessa se on lähes aineellisen kirkas mutta kun näkökykymme on varsin rajattu emmekä näe vielä tulevaa valoa puhumattakaan pakenevasta valosta näyttää se tyhjältä.
Oman pakenevan valoinformaation voi nähdä heijastavan peilin avulla , silloin ihminen katsoo kuvaansa menneisyydessä vaikkei siltä näytäkään.
Aine on tavallaan tässä kokemusmaailmassa harhaa silmille siis näköaistille, siihen välittyy vain materian pinnalta tuleva valon informaatio ihminen uskoo ja liitää tuntoaistikokemukset mukaan kuvaan ja uskoo että valon informaation takana on jotain muuta . Tuntoaisti onkin jossain määrin välittömämpi ja todellisempi aisti määritellä tilan ulottuvuutta. mutta sekin toimii on off periaateella eikä anna todellista kuvaa ,kun kosketat jotain pintaa tunnet sen ja kun nostat käden irti pinnasta voit vain muistin avulla arvioida välimatkan .
Tilaulottuvuus on mielenkiintoinen ja ainakin sitä pidän varmana että näköaistin todellisuus on todellista harhaa.

Niinkuin edellinen kirjoittaja jo sanoikin, on tila meille lähinnä kokemus. Kokemuksessamme näemme tilan muodostuvan kolmesta dimensiosta.
Aikaa sanotaan joskus neljänneksi dimensioksi.

Jospa syntyisi ihminen jonka kokemuksessa aika vaihtuisi jonkun tilavuusdimension kanssa, hän saattaisi kokea itsensä näin:

Nyt, sadan sentin ikäisenä, muotoni on kuin porkkana. Tuolla alhaalla, nollan vuoden korkeudella olen kapea, ylöspäin noustessa levenen kunnes olen 17 vuoden korkeuden jälkeen tasapaksu. Ylhäältä, 75 vuoden korkeudella, kapenen ja rypistyn jyrkästi.

Vauvana, 1 senttimetrin ikäisenä, olin aivan yhtä korkea kuin nyt, porkkanan lailla ylöspäin levenevä. Ainoa poikkeus on että läpileikkaukseni oli silloin jalanpohjan muotoinen koko matkalta.

Vanhana, 155 sentin ikäisenä, olen edelleen yhtä korkea ja porkkanan muotoinen. Olen toiselta puolelta karvainen, paitsi en aivan alhaalta enkä aivan ylhäältä. Läpileikkaukseni on melko pyöreä, karvaista puolta vastapäätä on nenänmuotoinen harjanne koko matkan alhaalta ylös. Sivuilla on ohuet evät alhaalta ylös.

...
Tuo kokemus tuntuu meistä hyvin vieraalta, mutta se on aivan yhtä "todellisuutta vastaava" kokemus.

Meidän kokemuksemme tilasta ei ole syntynyt palvelemaan ymmärrystä maailmankaikkeuden rakenteesta. Meidän ymmärryksemme tilasta on käyttökelpoinen lähinnä suunnistuksessa jääkaapille, pois lähestyvän auton alta ja vastakkaisen sukupuolen syliin.

Vaikka emme tilan "todellista olemusta" voi käsittää, voimme jotain yrittää päätellä.
Näitä päätelmiä käsittelikin jo edellinen kirjoittaja, esim. että tila välittää informaatiota. Voimmeko sanoa että tila koostuu informaatiosta?
Koska informaatio on kvantittunutta, onko tilakin kvanttittunutta, vai voisiko tila aiheuttaa informaation kvantittumisen?

Mitä voimme päätellä tilan ominaisuuksista siitä, että hiukkasilla ei välttämättä ole tiettyä sijaintia, vaan tietty todennäköisyys sijainnista?

Se lienee kiistatonta että aika ja tila ovat kiinteästi suhteessa toisiinsa. Kun mennään ajassa aivan toiseen päähän, ei tilavuutta ole lainkaan. Big bangiä kohden aika ja tilavuus kohtaavat nollan samassa pisteessä.

Entäpä painovoima? Jospa painovoimaa ei olekaan muuten kuin kokemuksena? Voisiko painovoima ollakin tilan ominaisuus?

Niin paljon kysymyksiä, ja niin vähän tilaa!