Voiko mielestänne perusteet osaava rämpyttelijä ostaa kalliin kitaran vai onko huono ajatus? Vai onko puheet liian hyvästä kitarasta soittotaitoon nähden vain kateellisten panettelua?
Keskinkertainen kitaristi ja kallis kitara
------------------
181450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä oot ostamassa?
Mutta tarkoitus olisi vaihtaa kiinalaisesta hevikitarasta johonkin paremmin rautalankapeliin. Hintaluokka siinä 500-1000 euroa.
---tyylitöntä, ja ihmisiä ottaa päähän, ja sitten ne puhuu pahaa. On hienompaa jos soitat paskemmalla kitaralla kuin kaveri mutta paremmin. Toisaalta, kaikilla osaamisen tasoilla parempi instrumentti parantaa soittoa ja harjoittelumotivaatiota. Itse en vielä kuule oikein eroa oman 300€ klasarin ja jonkun ammattilaistason kitaran välillä. Soittanut olen vuoden ja tiedän kitaroista aika paljon.
niin sitä vielä piti sanomani, että eihän tuossa isoista rahoista puhuta eikä kerskakulutuksesta, onhan kitara taide-esine myös ja parempi ostaa kerralla muutamn vuoden riittävä kitara.
Jotkut kateelliset ehkä narisee mutta mitäs niistä. Hyvä kitara herättää kunnioitusta, vaikka vetäis köppäsemminkin!
Lähes 20 vuotta soittaneena voin kertoo kokemuksesta homman kulun...
Kun aloitetaan soittoharrastus, niin alussa ei oikeen tiedetä mikä ero on 300 ja 3000 euron kitaroilla.
Sitten kun soittoharrastus on edennyt jonkin alkaa muodostua jonkunlainen soittotuntuma/taito ja on kokeiltu naapurin Virtasen hienoa 3000 euron Gibsonia..."ymmärretään", miten paljon huonompi se oma 300:n "Landola" onkaan. Eli tässä vaiheessa alkaa se "Homma on myös vehkeistä kiinni" -vaihe. Alkaa miettimään, että minähän oisin ihan kokonaan toisen luokan kitaristi, jos mulla ois tollanen Gibsoni ja MesaBoogie?!
Kun sitten ollaan kehitytty oikeasti hyväksi kitaristiksi, jolla on kokemusta monista bändeistä/projekteista, kokemusta ja kykyä soittaa monenlaista musaa...niin on jo käyty tällainen vaihe läpi, jossa on havaittu jollain keikalla tyyliin: "Hitto ton bändin kitaristi soittaa hienosti ja hienolla soundilla, vaikka sillä ei oo ku Squieri?!? Voisko se mitenkään johtua kaverin taidosta/tatsista?!?"
Eli tiivistäen: Tottakai hyvät vehkeet on aina hyviä ja niillä on kiva soittaa! Täytyy kuiteski tiedostaa, ettei homma todellakaan siitä kiinni. Hyvä soittaja osaa soittaa myös huonoilla vehkeillä. Keskinkertainen "ei osaa soittaa", kuin hyvillä vehkeillä.
Kyllä ns. ammattilaispiireissä yleensä enemmän respektiä saa sillä, että soittaa huonommilla vehkeillä hienosti, eikä homma todellakaan ole mitään "Kenellä on parhaat/kalleimmat laittteet" -kilpailua, vaan todelliset ammattilaiset ymmärtää sen, että soittaja luo oman soundinsa sormillaan. "Kehnojen" laitteiden käyttö voi olla jopa tapa erottua joukosta.
Ja lopuksi...voin suositella ostamaan sen "kalliin" kitaran, jos se sua himottaa. On sillä yleensä ainakin motivoiva vaikutus ja rahansa voi niin paljon huonomminkin käyttää! Voin kertoa esim. että kaverini osti alkuaikonaan 8000 markkaa maksavan kitaran ja sitä pidettiin suurinpiirtein hulluna, kun menee sijoittamaan sellaisia summia, eikä ollu montaa vuotta edes soittanu. Se samainen kaveri vaan sitten tänäpäivänäkin soittaa sillä samalla kitaralla...eli 18 vuotta myöhemmin! Tänäpäivän tuollaisesta saakin sitten pulittaa lähes 3000 euroa, eli homma voi mennä myös näin.
Eli jos tietää mitä ihan oikeasti haluaa, eikä vaan hurmatakseen kaveripiirin, niin osta hitossa pois!
Muistat vaan edellä kirjoittamani tosiasiat;D
Niin. Tonnin kitara nyt on siinä ja siinä että onko liioittelua vai ei. Kolmen tonnin reliikkifenderi aloittelijalla olisi vähän hämmentävä, mutta kyllä perushyvän kitaran kanssa voi näyttäytyä julkisesti.
Tonnilla jo saa pelin, jolla soittaessa ei soiton sujumisen pitäisi olla kitarasta kiinni.
Itse olen soittanut kolkyt vuotta enkä ole jaksanut ostaa yli neljänsadan kitaraa. Joitakin vaivaa jos oma kitara ei ole Amerikassa tehty vaikkei muuta vikaa olisikaan. Ostakoot ne jenkkipelin, kyllä se kuulemma rauhoittaa. Ei se mua haittaa.
En minä todellakaan vähättele kitaristia, jonka fenkun lavassa lukee Mexico tai Japan!
Mulla oli pitkään Japanilainen strato, kunnes löysin jenkkipelin, joka nyt vaan soi paremmin, istui omaan käteeni miellyttävämmin ja oli kohtuuhintainen.
Se täytyy kyllä todeta, että suomessa osataan tää hintapolitiikka sillätapaan, että huonot on halpoja, hyvät kalliita ja todella hyvät superkalliita;D
Harvoin olen törmännyt musaliikkeissä sellaisiin halpoihin "helmiin", vaan kauppiaalta ei jää huomaamatta hintalappuja kyhätessä, mikä yksilö on tällainen helmi. Käytettynä joltain kaverilta tai jostain esim. keltaisesta pörssistä tällaisia "halpoja" helmiä varmaan löytyskin, jos vaan jaksas ettiä.
Myönnän, että olen kerran erehtyny kokeilemaan tuollaista päälle kolmen tonnin repliikkifenderiä ja täytyy sanoa, etten oo niin hyvällä kitaralla soittanu eläessäni!...mutta 3000 on kyllä ihan liikaa kitarasta. Tuskin kukaan keikan soitannosta pystyy edes sanomaan, onko kitaristin käyttämä fenkku jenkki, japsi vai mexico...ainakaan soundillisesti.
Ei keikkamelussa tosiaan pysty erottaan vetääkö kitaristi Squierilla vai tyyriillä Amerikan kitaralla.
Mutta jos kitaristi on sitä tyyppiä ettei se hyväksy halpiksia, se varmaan soittaa intoutuneemmin ja reuhakkaammin sillä kalliilla Fenkulla, kuin jos joutuis soittaan lainasquierilla.
Että siinä suhteessa valmistusmaa voi vaikuttaa meininkiin.
Rokkihommathan on pitkälti myös psykoakustiikkaa tai jotain!
että en myöskään minä anna minkäänlaisia lisäpisteitä, joskitaristi käyttää jotain "merkkituotetta". Päinvastoin! Enemmän respektiä saa multa, jos jonkun tosi ammattilaisen käsistä löytyy vaikka joku squier.
Kyllä hyvällä kitaralla on silti mukava soittaa. Vaikkakin se ei ehkä keikalla kuuluis katsojan korviin, mikä keppi soittajalla on...niin jos soittajalla on kivaa lavalla, niin se tavallaan välittyy...vaikkapa soiton lennokkuutena.
Täytyy muistaa se, että huonosta kitarastakin saattaa tulla hyvä, ellei loistava...kun sen säätää asiansa osaava kitaran virittäjä.
soitin ettei se heti jää "pieneksi" eikä jää harmittamaan muutaman kympin tai satasen säästö. Turhista koristeista ei kannata maksaa, mutta materiaaleista ja työn laadusta ei kannata tinkiä.
Osta sellainen, joka tuntuu hyvältä. Älä tuijota hintalappuja.
Kokeilin tuossa vanhaa Gibsonin Firebirdiä ja tavattoman hyvältä tuntui. Ostamatta jäi, kun ei näes ollut rahaa!
Ukki varmaankin tarkoitti, että aloittelijakin voi ostaa kitaran sen mukaan mikä hyvältä tuntuu, eikä murehtia että "tuliko ostettua liian hyvä kitara." Olen samaa mieltä.
Oman arsenaalin helmi on satasen (e) käytetty. Muista pitää aina pölyt pyyhkiä. Tosin tietysti löytö kyseessä. Mutta muistakaa, jos sijoituksia teette, ei nää sillä lailla vanhene kuin esim. jotkut digipöntöt.
Se todella on yksi näkökohta, että esim. Amerikan Fenderistä saa myydessä (tai vaihtaessa) ihan eri lailla hyvitystä kuin Meksikon tai Japanin pelistä. Gibsonien arvohan tuppaa suorastaan nousemaan.
Halvasta kitarasta ei parempaan vaihtaessa tahdo saada oikein mitään. Se täytyy jättää kakkoskitaraksi, jolla voi sitten soitella saunassa.
itselläni alussa 200 euron espi, jolla soittelin 2 vuotta, kehuja sain muilta kitaristitovereilta runsaasti ja itsekin huomasin jo soittavani vaativempia kappaleita. kahden vuoden jälkeen uuden kepin hankinta oli edessä. rahatilanne salli hieman kalliimman kitaran joten lähimpään musaliikkeeseen ja testaileen. päädyin schecter c-1 hellraiseriin jonka hinnaksi tuli 1099e ja enkä ole katunut. halvempia kitaroita soittaessa kyllä huomaa eron soittotatsissa. kannattaa kerralla hommata kunnon kitara, jos intoa on rutkasti. eräskin kaverini aloitti hyvillä vehkeillä ja lopetti soiton muutaman kuukauden jälkeen. eli ei ole kamoista kiinni homma vaan soittomotivaatiosta, vaikka kylläkin hyvät kamat aina innoittaa ja kiinnostaa. esim. miksi maksaa 2000e espistä kun saa samat ominaisuudet 1000e (deluxe ltd)? kyllä mielestäni raja on 1000-1600e
etta ei hinnalla niin valia - kunhan saa hyvaa tavaraa. Hyva kitara kannattaa aina ostaa vaikka soittasit ukko nooaa, jos vaan on rahaa.
Huonolla kitaralla ei saa kuin pahan mielen aikaan. Keskinkertaisestakin kitarasta voi ammattipaja tehda todella hyvan joten ei sen tarvitse olla kallis.