Olen ollut sairaslomalla kahden kuukauden ajan. Tuli uupumus. Nyt kuitenkin pohdin työhön paluuta. Uupumukseeni vaikuttivat työpaikan ilmapiiri, perhe-elämäni ja pienen lapsen hoito ja ystäväni yritystoiminnassa auttaminen. Kaikkea tuli vain liian paljon ja elämäminen tuntui epäoikeudenmukaiselta ja työtaakka ei helpottanut mistään suunnasta. Kerronkin lyhyesti työelämäni koukeroista. Perhe-elämästa ehkä jollakin toisella palstalla. Toivon, että kohtalotoverit kirjoittaisitte omista vastaavista kokemuksistanne.
Jätin viime vuoden (2006) alkupuolella vakituisen työpaikkani, jotta näkisin alaani myös toisesta näkövinkkelistä ja otin vastaan määräaikaisen työpaikan (vuoden kestävä pesti).
Työpaikan ilmapiiri ei ollut paremmasta päästä. Ensimmäisien kuukausien aikana kaksi henkilöä irtisanoitui ja yksi jäi äitiyslomalle. Minä päivystin toisten kesälomia, kun uutena en ollut oikeutettu kesälomiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin samalla nimikkeellä kuin minä palkattiin uusi henkilö. Hän itse kertoi minulle, että on johtajan vaimon hyvä ystävä ja ilmi tuli, että hän saa huomattavasti parempaa palkkaa kuin minä. Hän jopa itse kommentoi, että osaamistaan ei pidä myydä alihintaan.
Hakuprosessista kävi ilmi, että tälle nimenomaiselle henkilölle pomomme oli soittanut ja pyytänyt töihin. Hänen ei tarvinnut läpikäydä mitään erityistä hakumenettelyä.
Hän myös opiskeli vastavaa tutkintonimikettä kuin minulla on ja hänen lopputyönsä oli vielä kesken. Minä olin valmistunut jo kuusi vuotta sitten ja olin ollut alalla töissä nämä vuodet. Tähän liittyen hän ilmaisi, että pomo on luvannut hänelle palkankorotuksen, kun hän valmistuu ja lisäksi, että jos pomo haluaa jonkun pois tästä työyhteisöstä hän tulee sen myös tekemään tavalla tai toisella.
Keskustelin asiasta myös pomoni kanssa ja toin esille edellämainittuja asioita, mutta hän ei ollut tietääkseenkään palkkaerosta ja vastaili vain että onko näin, että ei hän vain tiedä jne...
Näistä asioista johtuen motivaatio työhön katosi aivan kokonaan. En yksinkertaisesti voi avata kyseisen työpaikan ovea.
Luottamus on mennyt työyhteisön tasa-arvoisuuten vaikka juuri tässä nimenomaisessa työyhteisössä tasa-arvoisuus on yksi toiminnan peruspilareista!
Tälläinen toiminta työpaikalla on kuitenkin suhteellisen yleistä, mutta mielestäni siihen pitäisi puuttua. Mutta millä keinoilla? En todellakaan ihmettele, jos ihmiset uupuvat ja masentuvat vastaavissa tilanteissa. Työntekijät antavat 110%:n panostukset, mutta vastapainoksi saavat epätasa-arvoista kohtelua....
Jätin viime vuoden (2006) alkupuolella vakituisen työpaikkani, jotta näkisin alaani myös toisesta näkövinkkelistä ja otin vastaan määräaikaisen työpaikan (vuoden kestävä pesti).
Työpaikan ilmapiiri ei ollut paremmasta päästä. Ensimmäisien kuukausien aikana kaksi henkilöä irtisanoitui ja yksi jäi äitiyslomalle. Minä päivystin toisten kesälomia, kun uutena en ollut oikeutettu kesälomiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin samalla nimikkeellä kuin minä palkattiin uusi henkilö. Hän itse kertoi minulle, että on johtajan vaimon hyvä ystävä ja ilmi tuli, että hän saa huomattavasti parempaa palkkaa kuin minä. Hän jopa itse kommentoi, että osaamistaan ei pidä myydä alihintaan.
Hakuprosessista kävi ilmi, että tälle nimenomaiselle henkilölle pomomme oli soittanut ja pyytänyt töihin. Hänen ei tarvinnut läpikäydä mitään erityistä hakumenettelyä.
Hän myös opiskeli vastavaa tutkintonimikettä kuin minulla on ja hänen lopputyönsä oli vielä kesken. Minä olin valmistunut jo kuusi vuotta sitten ja olin ollut alalla töissä nämä vuodet. Tähän liittyen hän ilmaisi, että pomo on luvannut hänelle palkankorotuksen, kun hän valmistuu ja lisäksi, että jos pomo haluaa jonkun pois tästä työyhteisöstä hän tulee sen myös tekemään tavalla tai toisella.
Keskustelin asiasta myös pomoni kanssa ja toin esille edellämainittuja asioita, mutta hän ei ollut tietääkseenkään palkkaerosta ja vastaili vain että onko näin, että ei hän vain tiedä jne...
Näistä asioista johtuen motivaatio työhön katosi aivan kokonaan. En yksinkertaisesti voi avata kyseisen työpaikan ovea.
Luottamus on mennyt työyhteisön tasa-arvoisuuten vaikka juuri tässä nimenomaisessa työyhteisössä tasa-arvoisuus on yksi toiminnan peruspilareista!
Tälläinen toiminta työpaikalla on kuitenkin suhteellisen yleistä, mutta mielestäni siihen pitäisi puuttua. Mutta millä keinoilla? En todellakaan ihmettele, jos ihmiset uupuvat ja masentuvat vastaavissa tilanteissa. Työntekijät antavat 110%:n panostukset, mutta vastapainoksi saavat epätasa-arvoista kohtelua....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Työelämässä on turha odottaa tasa-arvoa. Sinut tullaan polkemaan uudestaan ja uudestaan jos et itse käytä kyynärpäitäsi! Tuon kaltaisia asioita tapahtuu joka firmassa niin pienissä kuin suurissakin... eikä se vaihtamalla yleensä parane vaan niihin samoihin toimintatapoihin ja kaavoihin törmää jo heti seuraavassa paikassa. Nuo yrityksen "arvot" ja peruspilarit ovatkin sitten oma juttunsa myös... kaikki hehkuttavat nykyään tasa-arvon nimeen ja avoimuus ja vastuunottokyky on monen yrityksen kulmakiviä markkinoinnissa. Mutta jokainen arvotehtailija on kuitenkin valmis kyynärpäillään kaatamaan peruspilarit tiukan paikan tullen. Kukaan ei halua ottaa vastuuta tasa-arvon toteuttamisesta ja toteutumisesta. Näemme että tasa-arvo on toteutunut kun oma palkkamme vaan on kohdallaan ja omat edut riittävän hyvät. Tämän jälkeen jos joku puhuu meille tasa-arvosta, emme ymmärrä mistä hän puhuu. Itsellä vasta varsin vähän vielä kokemuksia työelämästä, mutta olen kuitenkin tajunnut sen että jos en uskalla tai osaa itse jyrätä on vain nöyryttävä siihen että muut kyllä jyräävät. Tasa-arvo ei tule koskaan saavuttamaan paikkaansa suomalaisessa työelämässä.
Viestisi on tosiaan "tosi elämästä". Näinhän se on, että on kehitettävä paksumpi kuori...
Meissä on kuitenkin jokaisessa sisällä pieni ihminen, joka toivoo, että muutkin ihmiset löytäisivät sen inhimillisyyden itsessään ja pystyisivät sitä jakamaan muillekkin. Näyttää kuitenkin siltä, että olen työpaikan ainoa n.s. ymmärtäväinen ihminen.
Olen kyllä joskus käyttänyt tuota kyynärpää taktiikkaa ja yhtä huonoin tuloksin kuin nytkin. Silloin muut kanssasisaret, veljet vähemmät tulivat niin kateelliseksi, että siinä sitten olikin olemista.
Kirjoitin kuitenkin työpaikalle (henkilöstöosastolle ja pomolle) tänään sähköpostia ja kerroin suoraan asioiden kulusta. Siitä sähköpostista kuitenkin joku ottaa herneen nenäänsä ja homma menee hankalemmaksi.
Olen yrittänyt painaa asioita villaisella, että jaksaisin, mutta rajansa kaikella.
Nyt minut tietysti leimataan työpaikan rähjääjäksi. Katsotaan!
Foorumissa lukemassa Mistä apua ongelmaan? osio ja linkit osiosta löytyy runsaasti tietoa aiheesta.
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
Tarvitset kaiken avun, kun lähdet selvittämään asiaa työpaikallasi.