Tuhriminen

Moi,

tuhriminen voi johtua sekä fyysisistä että henkisistä syistä, sekä lapsen elinympäristöstä yleensä. Lapsi on tutkittu ja lääkitty fyysisten syiden puolesta ja tällähetkellä keskitytään henkiselle puolelle. Internetistä löytyy aika hyvin dataa mm: http://www.alspac.bris.ac.uk/press/soiling.shtml

Tämä kirja antaa kokonaisvaltaisen jä hyvän kuvan aiheesta: 1 of: Children Who Soil: Assessment and Treatment by Buchanan, Ann

http://www.amazon.com/Children-Who-Soil-Assessment-Treatment/dp/0471934798/sr=8-1/qid=1170659648/ref=sr_1_1/102-9717920-4131331?ie=UTF8&s=books

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=4500000000001748&posting=22000000023130226&view_mode=flat_threaded

http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1097665217/13#13

Moi,

muuta oirehtimista:
- Motorinen levottomuus, ei tahdo pysyä paikallaan. Näkyy kotona esim ruokapöydässä, söisi mieluiten seisovilteen eikä tahdo pysyä pöydässä. Koulussa opettaja on kertonut että ei tahdo pysyä paikallaan
- Omien tehtävien organisoinnin vaikeus: Kotona vaikea aloittaa läksyjen tekemistä ja vaatii vahtimista että ne tulevat tehtyä. Koulussa käy tämän takia välillä erityisopettajalla ja kouluavustajan luona.
- Vaikuttaa usein olevan omissa maailmoissaan kun opettaja tai vanhemmat puhuvat jostain tärkeästä asiasta
- Ei muuten erityisen vilkas poika, enemmäkin tarkkaileva ja menee mielummin leikkeihin mukaan vasta sitten kun on seurannut sivusta hetken aikaa.

Muuta: usein kieltää että vahinkoa on edes tullut housuihin ja väittää jopa jyrkästi vastaan eikä suostu lähtemään vessaan. Käsittääkseni tämä käytös liittyy häpeän tunteisiin ja pelkoon siitä että hänelle oltaisiin tästä vihaisia (näin ei ole käynyt pitkään aikaan, tosin ennenkuin ymmärsimme ongelmaa hyvin olimme joskus vihaisia kun vahinkoja vaan tuli ja tuli eikä mikään tuntunut auttavan. Olemme oppineet vanhempina muuttamaan tätä käytöstä koska siitä ei ole muuta kuin haittaa kehitykselle). Tämä kieltäminen ja valehtelu on vanhempien kannalta erityisen raskasta :(

Ongelma on ollut aina, eli ei ole koskaan oppinut kunnolla käymään isommalla asialla vessassa. Yökastelun kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. Tähän saattaa liittyä myös mahdollisesti "liian aikaisin" aloitettu siisteyskasvatus, mutta sitä on vaikea tietää.

Niille vielä ketkä kirjoittelivat ruokavalion tärkeydestä: olemme yrittäneet noudattaa parhaamme mukaan ruokavailiota johon kuuluu paljon kuituja, pitää huolta lapsen juomisesta, ja muistaa antaa joka aamu Levolaccia nyt jo useamman kuukauden ajan säännöllisesti (muita lääkkeitä emme ole antaneet).

Äiti74 kirjoitti:

Moi,

muuta oirehtimista:
- Motorinen levottomuus, ei tahdo pysyä paikallaan. Näkyy kotona esim ruokapöydässä, söisi mieluiten seisovilteen eikä tahdo pysyä pöydässä. Koulussa opettaja on kertonut että ei tahdo pysyä paikallaan
- Omien tehtävien organisoinnin vaikeus: Kotona vaikea aloittaa läksyjen tekemistä ja vaatii vahtimista että ne tulevat tehtyä. Koulussa käy tämän takia välillä erityisopettajalla ja kouluavustajan luona.
- Vaikuttaa usein olevan omissa maailmoissaan kun opettaja tai vanhemmat puhuvat jostain tärkeästä asiasta
- Ei muuten erityisen vilkas poika, enemmäkin tarkkaileva ja menee mielummin leikkeihin mukaan vasta sitten kun on seurannut sivusta hetken aikaa.

Muuta: usein kieltää että vahinkoa on edes tullut housuihin ja väittää jopa jyrkästi vastaan eikä suostu lähtemään vessaan. Käsittääkseni tämä käytös liittyy häpeän tunteisiin ja pelkoon siitä että hänelle oltaisiin tästä vihaisia (näin ei ole käynyt pitkään aikaan, tosin ennenkuin ymmärsimme ongelmaa hyvin olimme joskus vihaisia kun vahinkoja vaan tuli ja tuli eikä mikään tuntunut auttavan. Olemme oppineet vanhempina muuttamaan tätä käytöstä koska siitä ei ole muuta kuin haittaa kehitykselle). Tämä kieltäminen ja valehtelu on vanhempien kannalta erityisen raskasta :(

Ongelma on ollut aina, eli ei ole koskaan oppinut kunnolla käymään isommalla asialla vessassa. Yökastelun kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. Tähän saattaa liittyä myös mahdollisesti "liian aikaisin" aloitettu siisteyskasvatus, mutta sitä on vaikea tietää.

Niille vielä ketkä kirjoittelivat ruokavalion tärkeydestä: olemme yrittäneet noudattaa parhaamme mukaan ruokavailiota johon kuuluu paljon kuituja, pitää huolta lapsen juomisesta, ja muistaa antaa joka aamu Levolaccia nyt jo useamman kuukauden ajan säännöllisesti (muita lääkkeitä emme ole antaneet).

Lue lisää

kuulostaa kuules aika tutulta. Tuo ruokapöytäjuttukin... että haluaa seistä. Meillä lapsi liikku jatkuvasti hiukan, sellaista pientö vääntelehtimistä täytyy olaa kokoajan. Minulle on kerrottu että johtunee aistiyliherkkyydestä (tuntoaisti) ja keskittymisvaikeuksista. Onko hän ruuan suhteen valikoiva? siis onko jotain mitä hän ei missään nimessä syö? entä saako ruuat sotkea keskenään tai jotain tämän tapaista? Syökö jossain tietyssä järjetyksessä ruuan? esim.ensin salaatit sitten perunat ja sitten kastikkeen tms.?
Meillä on myös ollut tehtävien aloittamisen ja järjestyksessä etenemisen kanssa sellaista ettei lapsi oikein oma-aloitteisesti aloita itse ja vähän väliä saa muistutella että jatkappas taas... Vieläkään en voisi kuvitella että hän voisi lähteä kouluun itse niin ettei kotona olisi ketään auttamssa. Hän luultavasti lähtisi joko ilman takkia tai lakkia tai sittne ne olisivat aivan hassusti päällä. Eikä häntä itseään hetkauta jos ne ovat jotenkin hullusti. Tehtävien kanssa sama homma. Meillä poika hääräilee muita, uppoutuu ajatuksiinsa jne. Meillä ei ole myöskään varsinaista ylivilkkautta, vaan lapsi on enempikin syrjään vetäytyvää tyyppiä, seurailee tyytyväisenä muiden touhuja ja osallistuu kun katsoo itse sen sellaiseksi että kiinnostaa. Hän uppoutuu pitkiksi ajoiksi omiin puuhiinsa.

Meilläkin tuo tuhrimisongelma oli alusta asti olemassa. Nyt vasta ollaan vajaa vuoden verran käyty normaalisti kakalla. Ja vieläkin mennään viime tipassa...Eli lapsi oppi kyllä kuivaksi vaipoista, tosin senkin yllättävän myöhään vaikka töitä kyllä sen eteen tehtiin. Itsekin hermostuin silloin tällöin lapselle kun mikään ei tuntunut auttavan, sehän on aivan normaalia ettei ne vanhemmatkaan jaksa enää ison lapsen kanssa aina olla pesemässä...
Äläkä välitä noista ruokavalio-jutuista, se on oikeasti niin että kun kerran olette kokeilleet ruokavalion muutoksia jne. eikä auta, niin ei auta! Oikeasti se ei aina niistä ruuista ole kiinni.
Muutenkin kuulostaa siltä että kannattaa ehkä keskustella kouluterveydenhoitajan ja -lääkärin kanssa pitäisikö miettiä mahdollisesti tutkimuksia lapselle. Siis mikäli koette että keskittymisvaikeudet hankaloittavat lapsen koulunkäyntiä. Opettajakin saattaa olla samaa mieltä? Minulla lapsi käy erityiskoulua, sillä hänellä on aspergerinoireyhtymä diagnoosi tehty jo n.5-vuotiaana. Anoin hänet erityiskouluun jotta koulutie alkaisi ilman liiallisia vaatimuksia. Ja oikea päätös oli! Kannattaa myös tutustua aspergerin oireyhtymän "oireisiin". Itse löysin heti omasta lapsestani piirteitä jotka myöhemmin varmistuivat diagnoosin avulla. se helpotti lapsen elämää kun häneltä lakattiin vaatimasta liikaa ja väärällä tavalla. esim. pukemisten, omatoimisuuden sun muun suhteen.

lh&as-lapsen äiti kirjoitti:

kuulostaa kuules aika tutulta. Tuo ruokapöytäjuttukin... että haluaa seistä. Meillä lapsi liikku jatkuvasti hiukan, sellaista pientö vääntelehtimistä täytyy olaa kokoajan. Minulle on kerrottu että johtunee aistiyliherkkyydestä (tuntoaisti) ja keskittymisvaikeuksista. Onko hän ruuan suhteen valikoiva? siis onko jotain mitä hän ei missään nimessä syö? entä saako ruuat sotkea keskenään tai jotain tämän tapaista? Syökö jossain tietyssä järjetyksessä ruuan? esim.ensin salaatit sitten perunat ja sitten kastikkeen tms.?
Meillä on myös ollut tehtävien aloittamisen ja järjestyksessä etenemisen kanssa sellaista ettei lapsi oikein oma-aloitteisesti aloita itse ja vähän väliä saa muistutella että jatkappas taas... Vieläkään en voisi kuvitella että hän voisi lähteä kouluun itse niin ettei kotona olisi ketään auttamssa. Hän luultavasti lähtisi joko ilman takkia tai lakkia tai sittne ne olisivat aivan hassusti päällä. Eikä häntä itseään hetkauta jos ne ovat jotenkin hullusti. Tehtävien kanssa sama homma. Meillä poika hääräilee muita, uppoutuu ajatuksiinsa jne. Meillä ei ole myöskään varsinaista ylivilkkautta, vaan lapsi on enempikin syrjään vetäytyvää tyyppiä, seurailee tyytyväisenä muiden touhuja ja osallistuu kun katsoo itse sen sellaiseksi että kiinnostaa. Hän uppoutuu pitkiksi ajoiksi omiin puuhiinsa.

Meilläkin tuo tuhrimisongelma oli alusta asti olemassa. Nyt vasta ollaan vajaa vuoden verran käyty normaalisti kakalla. Ja vieläkin mennään viime tipassa...Eli lapsi oppi kyllä kuivaksi vaipoista, tosin senkin yllättävän myöhään vaikka töitä kyllä sen eteen tehtiin. Itsekin hermostuin silloin tällöin lapselle kun mikään ei tuntunut auttavan, sehän on aivan normaalia ettei ne vanhemmatkaan jaksa enää ison lapsen kanssa aina olla pesemässä...
Äläkä välitä noista ruokavalio-jutuista, se on oikeasti niin että kun kerran olette kokeilleet ruokavalion muutoksia jne. eikä auta, niin ei auta! Oikeasti se ei aina niistä ruuista ole kiinni.
Muutenkin kuulostaa siltä että kannattaa ehkä keskustella kouluterveydenhoitajan ja -lääkärin kanssa pitäisikö miettiä mahdollisesti tutkimuksia lapselle. Siis mikäli koette että keskittymisvaikeudet hankaloittavat lapsen koulunkäyntiä. Opettajakin saattaa olla samaa mieltä? Minulla lapsi käy erityiskoulua, sillä hänellä on aspergerinoireyhtymä diagnoosi tehty jo n.5-vuotiaana. Anoin hänet erityiskouluun jotta koulutie alkaisi ilman liiallisia vaatimuksia. Ja oikea päätös oli! Kannattaa myös tutustua aspergerin oireyhtymän "oireisiin". Itse löysin heti omasta lapsestani piirteitä jotka myöhemmin varmistuivat diagnoosin avulla. se helpotti lapsen elämää kun häneltä lakattiin vaatimasta liikaa ja väärällä tavalla. esim. pukemisten, omatoimisuuden sun muun suhteen.

Lue lisää

Meillä pian 7v. poika ja olen alkanut epäilemään jotakin... Tuhrimista myös ollut paljon ja usein myös kieltää koko asian. Mitään syytä ei ole tuhrimiselle löytynyt vaikka ollaan lääkäreissä käyty. Sitten on myös tuo ruokapöytäasia eli heiluu koko ajan pöydässä ja välillä myös syö seisten. On kuin ei itse huomaisi sitä lainkaan. Ja ruoka vasta se kamalaa onkin ja niitä ns. sotkettuja ruokia ei syö lainkaan. Muutenkin tosi valikoiva. Ei ole montaa ruokaa mitä suostuu syömään. Todella herkkä poika myös on, välillä aikas vilkaskin. Ja raapii itseään jatkuvasti. Poolopaitaa, kauluria, kaulaliinaa, solmiota jne. ei suostuisi millään käyttämään eikä vetoketju saa olla liian ylhäällä. Pukemiseen, syömiseen jne. saa koko ajan kehoittaa, unohtelee mitä olikaan tekemässä. Eskarissa tarvitsee hieman apua tehtävissä. Kavereita ei paljoa eskarissa ole, sanoo että hänen kanssaan ei leikitä. Mutta hän ei hoitajien mukaan ainakaan kiusaa ketään. Välillä puhelee "kummia" mitkä ei liity aiheeseen ollenkaan. Ulkovaatteetkin pitäisi olla aina ne samat, hirveesti häntä harmittaa jos onkin joku toinen pipo ja pukemisessa muutenkin aina taistelua. Lisäksi inhoaa hiustenleikkuuta, kynsienleikkuuta ja sellaista, menee ihan paniikkiin. Ja sitten on valehtelua jonkin verran. Ja kovin muistamatonkin on, kun jotain kysyy mitä teitte päiväkodissa tänään niin hän vastaa ettei muista tai ei muista mitä ruokaa oli. Pitäisikö minunkin ottaa yhteyttä johonkin?

'''''' kirjoitti:

Meillä pian 7v. poika ja olen alkanut epäilemään jotakin... Tuhrimista myös ollut paljon ja usein myös kieltää koko asian. Mitään syytä ei ole tuhrimiselle löytynyt vaikka ollaan lääkäreissä käyty. Sitten on myös tuo ruokapöytäasia eli heiluu koko ajan pöydässä ja välillä myös syö seisten. On kuin ei itse huomaisi sitä lainkaan. Ja ruoka vasta se kamalaa onkin ja niitä ns. sotkettuja ruokia ei syö lainkaan. Muutenkin tosi valikoiva. Ei ole montaa ruokaa mitä suostuu syömään. Todella herkkä poika myös on, välillä aikas vilkaskin. Ja raapii itseään jatkuvasti. Poolopaitaa, kauluria, kaulaliinaa, solmiota jne. ei suostuisi millään käyttämään eikä vetoketju saa olla liian ylhäällä. Pukemiseen, syömiseen jne. saa koko ajan kehoittaa, unohtelee mitä olikaan tekemässä. Eskarissa tarvitsee hieman apua tehtävissä. Kavereita ei paljoa eskarissa ole, sanoo että hänen kanssaan ei leikitä. Mutta hän ei hoitajien mukaan ainakaan kiusaa ketään. Välillä puhelee "kummia" mitkä ei liity aiheeseen ollenkaan. Ulkovaatteetkin pitäisi olla aina ne samat, hirveesti häntä harmittaa jos onkin joku toinen pipo ja pukemisessa muutenkin aina taistelua. Lisäksi inhoaa hiustenleikkuuta, kynsienleikkuuta ja sellaista, menee ihan paniikkiin. Ja sitten on valehtelua jonkin verran. Ja kovin muistamatonkin on, kun jotain kysyy mitä teitte päiväkodissa tänään niin hän vastaa ettei muista tai ei muista mitä ruokaa oli. Pitäisikö minunkin ottaa yhteyttä johonkin?

Lue lisää

On kuule kuin minun kertomaani. Oma poika täsmälleen samanlainen, nyt tietysti vuosien mittaan on vähän lieventynyt nuo hankaluudet. Nuo hiustenleikkuuseen, vaatteisiin ym liittyvät jutut johtuvat luultavsti tuntoaistin ongelmista. Oma poikani koki esim. hiustenleikkuun kipuna, ja se on aivan todellinen juttu. hän yrittää kyllä kovasti sietää näitä asioita, mutta itkuksi se menee jossain vaiheessa. Siksi yritän välttää kaikkea sellaista joka on hänelle niin epämiellyttävää ettei pysty sietämään. ja kuten sanoin ongelmat ovat meillä lieventyneet huomattavasti mutta siinä on tehty töitä, käyty toimintatarepiassa/ aistiterapiassa, oltu erityisryhmässä päivähoidossa ja nyt tosiaan koulu on erityiskoulu. Siis enhän minä mikään lääkäri tai neurologi ole, enkä edes kovin kokenut tällaista sanomaan, mutta sanonpa silti. Aivan selvä asperger lapsi. Luepa kirja yhden asian mies, (L.Laukkarinen ja M.Rufenacht, ei välttämättä oikein kirjoitettu...)

Ota yhteys vaikka terveysasemalle ja pyydä sieltä lähete lähimmälle lasten neurologille. Kannattaa selvittää asia mahdollisimman pian, alkaa ongelmat ja oudot tavat selviämään (eivät tietenkään poistu, kyseessä on elämänmittainen asia) Lapsella on helpompaa kun häneltä ei vaadita liikaa, häntä ymmärretään paremmin.
Meillä paras on tuo muistamis juttu: lapsi muistaa lähes kaiken kerran kuulemansa mutta kun jotain pitäisi vapaasti kertoa esim.päivän tapahtumista ei joko muista tai sit ei tapahtunut mitään. Johtuu siitä ettei lapsi oikein tiedä mitä kertoa, siksi on helpompi kun ohjaat kysymyksiä: mitä söitte, leikitkö jonkun kanssa, kenen ja mitä leikit jne. aikaa myöten lapsen oma kerronta alkaa sujua kun hän huomaa minkälaisia asioita hänen halutaan kertovan...
Hassuja juttuja. onko muuten juuttumista tiettyihin leikkeihin, kirjoihin tms? niin että voi lukea esim.samaa kirjaa päivästä päivään?

lh&as-lapsen äiti kirjoitti:

On kuule kuin minun kertomaani. Oma poika täsmälleen samanlainen, nyt tietysti vuosien mittaan on vähän lieventynyt nuo hankaluudet. Nuo hiustenleikkuuseen, vaatteisiin ym liittyvät jutut johtuvat luultavsti tuntoaistin ongelmista. Oma poikani koki esim. hiustenleikkuun kipuna, ja se on aivan todellinen juttu. hän yrittää kyllä kovasti sietää näitä asioita, mutta itkuksi se menee jossain vaiheessa. Siksi yritän välttää kaikkea sellaista joka on hänelle niin epämiellyttävää ettei pysty sietämään. ja kuten sanoin ongelmat ovat meillä lieventyneet huomattavasti mutta siinä on tehty töitä, käyty toimintatarepiassa/ aistiterapiassa, oltu erityisryhmässä päivähoidossa ja nyt tosiaan koulu on erityiskoulu. Siis enhän minä mikään lääkäri tai neurologi ole, enkä edes kovin kokenut tällaista sanomaan, mutta sanonpa silti. Aivan selvä asperger lapsi. Luepa kirja yhden asian mies, (L.Laukkarinen ja M.Rufenacht, ei välttämättä oikein kirjoitettu...)

Ota yhteys vaikka terveysasemalle ja pyydä sieltä lähete lähimmälle lasten neurologille. Kannattaa selvittää asia mahdollisimman pian, alkaa ongelmat ja oudot tavat selviämään (eivät tietenkään poistu, kyseessä on elämänmittainen asia) Lapsella on helpompaa kun häneltä ei vaadita liikaa, häntä ymmärretään paremmin.
Meillä paras on tuo muistamis juttu: lapsi muistaa lähes kaiken kerran kuulemansa mutta kun jotain pitäisi vapaasti kertoa esim.päivän tapahtumista ei joko muista tai sit ei tapahtunut mitään. Johtuu siitä ettei lapsi oikein tiedä mitä kertoa, siksi on helpompi kun ohjaat kysymyksiä: mitä söitte, leikitkö jonkun kanssa, kenen ja mitä leikit jne. aikaa myöten lapsen oma kerronta alkaa sujua kun hän huomaa minkälaisia asioita hänen halutaan kertovan...
Hassuja juttuja. onko muuten juuttumista tiettyihin leikkeihin, kirjoihin tms? niin että voi lukea esim.samaa kirjaa päivästä päivään?

Lue lisää

niin ja ne sosiaaliset ongelmat vain luultavsti kasvavat kun lapselle tulee lisää ikää. As-ihmiset eivät tiedä/osaa ystävystyä samalla tavalla kuin ns.normaalit ihmiset, heiltä puuttuu usein aikuisenakin kyky tarttua tilaisuuteen ja mennä muiden mukaan. He usein myös yrittävät liittyä seuraan kertomalla "omia juttujaan" joita varsinkaan lapset eivät aina ymmärrä. siitä seuraa usein se että lapsi syrjäytyy entisestään, tuntee itsensä yksinäiseksi ja häntä pidetään omituisena. Meillä lapsi voi toisen lapsen lähestyessä alkaa vääntelemään käsiään tai ottaa kummallisen ilmeen naamalleen, jolloin yleensä toinen jo siinä vaiheessa katsoo parhaaksi lopettaa lähestyminen. jos tämä toinen silti vielä jatkaa ja esimerkiksi kysyy lapseni nimeä, hän kyllä vastaa, usein niin ettei siitä saa selvää, eikä jatka kuten lapset yleensä "mikä sun nimi on?" vaan hän kääntyy ja jupisee kysymyksen sä tai jotain muuta itsekseen. että näin. näitä juttuja riittäisi vaikka kuinka...

lh&as-lapsen äiti kirjoitti:

kuulostaa kuules aika tutulta. Tuo ruokapöytäjuttukin... että haluaa seistä. Meillä lapsi liikku jatkuvasti hiukan, sellaista pientö vääntelehtimistä täytyy olaa kokoajan. Minulle on kerrottu että johtunee aistiyliherkkyydestä (tuntoaisti) ja keskittymisvaikeuksista. Onko hän ruuan suhteen valikoiva? siis onko jotain mitä hän ei missään nimessä syö? entä saako ruuat sotkea keskenään tai jotain tämän tapaista? Syökö jossain tietyssä järjetyksessä ruuan? esim.ensin salaatit sitten perunat ja sitten kastikkeen tms.?
Meillä on myös ollut tehtävien aloittamisen ja järjestyksessä etenemisen kanssa sellaista ettei lapsi oikein oma-aloitteisesti aloita itse ja vähän väliä saa muistutella että jatkappas taas... Vieläkään en voisi kuvitella että hän voisi lähteä kouluun itse niin ettei kotona olisi ketään auttamssa. Hän luultavasti lähtisi joko ilman takkia tai lakkia tai sittne ne olisivat aivan hassusti päällä. Eikä häntä itseään hetkauta jos ne ovat jotenkin hullusti. Tehtävien kanssa sama homma. Meillä poika hääräilee muita, uppoutuu ajatuksiinsa jne. Meillä ei ole myöskään varsinaista ylivilkkautta, vaan lapsi on enempikin syrjään vetäytyvää tyyppiä, seurailee tyytyväisenä muiden touhuja ja osallistuu kun katsoo itse sen sellaiseksi että kiinnostaa. Hän uppoutuu pitkiksi ajoiksi omiin puuhiinsa.

Meilläkin tuo tuhrimisongelma oli alusta asti olemassa. Nyt vasta ollaan vajaa vuoden verran käyty normaalisti kakalla. Ja vieläkin mennään viime tipassa...Eli lapsi oppi kyllä kuivaksi vaipoista, tosin senkin yllättävän myöhään vaikka töitä kyllä sen eteen tehtiin. Itsekin hermostuin silloin tällöin lapselle kun mikään ei tuntunut auttavan, sehän on aivan normaalia ettei ne vanhemmatkaan jaksa enää ison lapsen kanssa aina olla pesemässä...
Äläkä välitä noista ruokavalio-jutuista, se on oikeasti niin että kun kerran olette kokeilleet ruokavalion muutoksia jne. eikä auta, niin ei auta! Oikeasti se ei aina niistä ruuista ole kiinni.
Muutenkin kuulostaa siltä että kannattaa ehkä keskustella kouluterveydenhoitajan ja -lääkärin kanssa pitäisikö miettiä mahdollisesti tutkimuksia lapselle. Siis mikäli koette että keskittymisvaikeudet hankaloittavat lapsen koulunkäyntiä. Opettajakin saattaa olla samaa mieltä? Minulla lapsi käy erityiskoulua, sillä hänellä on aspergerinoireyhtymä diagnoosi tehty jo n.5-vuotiaana. Anoin hänet erityiskouluun jotta koulutie alkaisi ilman liiallisia vaatimuksia. Ja oikea päätös oli! Kannattaa myös tutustua aspergerin oireyhtymän "oireisiin". Itse löysin heti omasta lapsestani piirteitä jotka myöhemmin varmistuivat diagnoosin avulla. se helpotti lapsen elämää kun häneltä lakattiin vaatimasta liikaa ja väärällä tavalla. esim. pukemisten, omatoimisuuden sun muun suhteen.

Lue lisää

Moi ja kiitos paljon vastauksesta!

Lohduttavaa kuulla muista joilla on samantapaisia ongelmia ja myös että olette päässeet tuosta tuhrimisesta jo eroon.

Poika on hyvä syömään yleisesti ottaen, mutta nirsoilee joistain ruuista, etenkin juuri ne epäilyttävän näköiset mistä ei tiedä oikein mitä niissä on ei käy. Mutta perinteinen suomalainen ruoka menee hyvin.

Meillä on käynyt kotisairaanhoito tuhrimsen takia jo kohta vuoden verran ja alunperin pääsimme tämän ongelman kanssa (melkein vuoden odotusajan jälkeen!) perheneuvolaan. Lapselle tehdään nyt psykologisia testejä .. kohta nähdään mitä tuloksia sieltä tulee. Kotisairaanhoito on ollut tukena, käyvät lähes viikottain isällä tai äidillä (olemme eronneet ja lapset noin puolet ajasta isän ja äidin luona).

Kirjoittelen tänne kun kuulemme tuloksista!

'''''' kirjoitti:

Meillä pian 7v. poika ja olen alkanut epäilemään jotakin... Tuhrimista myös ollut paljon ja usein myös kieltää koko asian. Mitään syytä ei ole tuhrimiselle löytynyt vaikka ollaan lääkäreissä käyty. Sitten on myös tuo ruokapöytäasia eli heiluu koko ajan pöydässä ja välillä myös syö seisten. On kuin ei itse huomaisi sitä lainkaan. Ja ruoka vasta se kamalaa onkin ja niitä ns. sotkettuja ruokia ei syö lainkaan. Muutenkin tosi valikoiva. Ei ole montaa ruokaa mitä suostuu syömään. Todella herkkä poika myös on, välillä aikas vilkaskin. Ja raapii itseään jatkuvasti. Poolopaitaa, kauluria, kaulaliinaa, solmiota jne. ei suostuisi millään käyttämään eikä vetoketju saa olla liian ylhäällä. Pukemiseen, syömiseen jne. saa koko ajan kehoittaa, unohtelee mitä olikaan tekemässä. Eskarissa tarvitsee hieman apua tehtävissä. Kavereita ei paljoa eskarissa ole, sanoo että hänen kanssaan ei leikitä. Mutta hän ei hoitajien mukaan ainakaan kiusaa ketään. Välillä puhelee "kummia" mitkä ei liity aiheeseen ollenkaan. Ulkovaatteetkin pitäisi olla aina ne samat, hirveesti häntä harmittaa jos onkin joku toinen pipo ja pukemisessa muutenkin aina taistelua. Lisäksi inhoaa hiustenleikkuuta, kynsienleikkuuta ja sellaista, menee ihan paniikkiin. Ja sitten on valehtelua jonkin verran. Ja kovin muistamatonkin on, kun jotain kysyy mitä teitte päiväkodissa tänään niin hän vastaa ettei muista tai ei muista mitä ruokaa oli. Pitäisikö minunkin ottaa yhteyttä johonkin?

Lue lisää

Kannattaa ottaa yhteyttä asiantuntijoihin, me tosiaan pääsimme perheneuvolan kautta hoitoon, mutta sinne oli pitkät jonot. Täytyy sanoa että ongelma on helpottanut vanhemmillakin paljon kun siihen on saanut apua ja saanut tietää ettei ole näiden asioiden kanssa yksin. Tuhriminen ei ole meillä vieläkään parantunut ja sitten on nuo muut ongelmat keskittymisen kanssa, mutta näiden asioiden käsittely ja "normaalin" arkipäivän pyörittäminen ongelmista huolimatta on helpottunut paljon. Olin välillä aika masentunut kun en tiennyt enkä ymmärtänyt mikä on vialla. Nyt on paljon helpompaa.

Suosittelen tuota kirjaa minkä mainitsin aikaisemmassa postissani lämpimästi. Tilasin sen Amazonista, vähän edullisemmin, "Used" eli käytetty, mutta vaikutti kyllä ihan uudelta. Oli kyllä koko rahan arvoinen (mulle hintaa tuli posteineen noin 30 taalaa eli noin 25 euroa), se perustuu kirjoittajan väitöskirjaan aiheesta ja tarkastelee tuhrimista erinäkökulmista ja historiaakin (tosin sen taisin kiireissäni skipata).

http://www.amazon.com/gp/offer-listing/0471934798/ref=olp_tab_all/102-9717920-4131331?ie=UTF8&seller=

Joskus olen huomannut tuollaista kosketukseen ylireagoimista meilläkin (tosin se ei ole kovin usein). Esim tänä aamulla omasta mielestäni silittelin pojan päätä ja hän alkoi huutamaan että "älä raavi".

lh&as-lapsen äiti kirjoitti:

On kuule kuin minun kertomaani. Oma poika täsmälleen samanlainen, nyt tietysti vuosien mittaan on vähän lieventynyt nuo hankaluudet. Nuo hiustenleikkuuseen, vaatteisiin ym liittyvät jutut johtuvat luultavsti tuntoaistin ongelmista. Oma poikani koki esim. hiustenleikkuun kipuna, ja se on aivan todellinen juttu. hän yrittää kyllä kovasti sietää näitä asioita, mutta itkuksi se menee jossain vaiheessa. Siksi yritän välttää kaikkea sellaista joka on hänelle niin epämiellyttävää ettei pysty sietämään. ja kuten sanoin ongelmat ovat meillä lieventyneet huomattavasti mutta siinä on tehty töitä, käyty toimintatarepiassa/ aistiterapiassa, oltu erityisryhmässä päivähoidossa ja nyt tosiaan koulu on erityiskoulu. Siis enhän minä mikään lääkäri tai neurologi ole, enkä edes kovin kokenut tällaista sanomaan, mutta sanonpa silti. Aivan selvä asperger lapsi. Luepa kirja yhden asian mies, (L.Laukkarinen ja M.Rufenacht, ei välttämättä oikein kirjoitettu...)

Ota yhteys vaikka terveysasemalle ja pyydä sieltä lähete lähimmälle lasten neurologille. Kannattaa selvittää asia mahdollisimman pian, alkaa ongelmat ja oudot tavat selviämään (eivät tietenkään poistu, kyseessä on elämänmittainen asia) Lapsella on helpompaa kun häneltä ei vaadita liikaa, häntä ymmärretään paremmin.
Meillä paras on tuo muistamis juttu: lapsi muistaa lähes kaiken kerran kuulemansa mutta kun jotain pitäisi vapaasti kertoa esim.päivän tapahtumista ei joko muista tai sit ei tapahtunut mitään. Johtuu siitä ettei lapsi oikein tiedä mitä kertoa, siksi on helpompi kun ohjaat kysymyksiä: mitä söitte, leikitkö jonkun kanssa, kenen ja mitä leikit jne. aikaa myöten lapsen oma kerronta alkaa sujua kun hän huomaa minkälaisia asioita hänen halutaan kertovan...
Hassuja juttuja. onko muuten juuttumista tiettyihin leikkeihin, kirjoihin tms? niin että voi lukea esim.samaa kirjaa päivästä päivään?

Lue lisää

Juuttumisesta... Samaa videota voisi katsella vaikka kuinka montaa kertaa peräkkäin ja iltaisin, jos minä "nukutan" niin on tapana, että juttelemme vielä sängyssä niin silloin pitää kaiken toistua samalla tavalla ja pitää puhua samoista asioista. En edelliseen viestiin muistanut kaikkia asioita pistää, tässä vielä jotakin pojasta... Lääkärissä käynnit ovat myös yhtä tuskaa, varsinkin hammaslääkäri. Ja kun vielä on jouduttu paikkaamaan... Viimeksi päästiinkin jo sentään toiselle hammaslääkärille ja sekin jo auttoi vähän asiaa. Vaan saa nähdä auttaako ensi kerralla ilokaasu vai miten menee.Ja pienikin naarmu jos tulee tai jos kompastuu niin jo ulvoo tuskasta. Mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta hänellä ei ole eikä ole oikeastaan yhtään kiinnostunut aakkosista, numeroista tms. Nyt kirjoittaa oman nimensä, mutta pitkään kirjoitti sen väärinpäin eli oikealta vasemmalle vaikka oli mallikin. Ei nähnyt siinä mitään kummallista. Koulukypsyystestit olivat menneet kuulemma ihan hyvin. Yksi päivä sanoi minulle, että "en pystynyt yhtään keskittymään eskaritehtäviin, kun muut huusi" ja olenkin huomannut, että ärtyy metelistä. Samoista asioista pitää kieltää koko ajan ja sitten ihmettelee miksi suutun. Tänäkin aamuna, kun piti päiväkotiin lähteä niin haalari oli kuulemma liian iso (ja eilen se oli taas pieni...), hanskat olivat liian kuumat (eilen oli liian kylmät...) ja villasukkia en kyllä laita! Otankin nuo kengät (eilen ne kengät oli kuulemma ihan tyhmät...) jne. jne. Ja suihkuunkaan/saunaan ei tulis ja vesi on hänen mielestään aina liian kuumaa vaikka se olis jo tosi vilpostakin.

''''''' kirjoitti:

Juuttumisesta... Samaa videota voisi katsella vaikka kuinka montaa kertaa peräkkäin ja iltaisin, jos minä "nukutan" niin on tapana, että juttelemme vielä sängyssä niin silloin pitää kaiken toistua samalla tavalla ja pitää puhua samoista asioista. En edelliseen viestiin muistanut kaikkia asioita pistää, tässä vielä jotakin pojasta... Lääkärissä käynnit ovat myös yhtä tuskaa, varsinkin hammaslääkäri. Ja kun vielä on jouduttu paikkaamaan... Viimeksi päästiinkin jo sentään toiselle hammaslääkärille ja sekin jo auttoi vähän asiaa. Vaan saa nähdä auttaako ensi kerralla ilokaasu vai miten menee.Ja pienikin naarmu jos tulee tai jos kompastuu niin jo ulvoo tuskasta. Mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta hänellä ei ole eikä ole oikeastaan yhtään kiinnostunut aakkosista, numeroista tms. Nyt kirjoittaa oman nimensä, mutta pitkään kirjoitti sen väärinpäin eli oikealta vasemmalle vaikka oli mallikin. Ei nähnyt siinä mitään kummallista. Koulukypsyystestit olivat menneet kuulemma ihan hyvin. Yksi päivä sanoi minulle, että "en pystynyt yhtään keskittymään eskaritehtäviin, kun muut huusi" ja olenkin huomannut, että ärtyy metelistä. Samoista asioista pitää kieltää koko ajan ja sitten ihmettelee miksi suutun. Tänäkin aamuna, kun piti päiväkotiin lähteä niin haalari oli kuulemma liian iso (ja eilen se oli taas pieni...), hanskat olivat liian kuumat (eilen oli liian kylmät...) ja villasukkia en kyllä laita! Otankin nuo kengät (eilen ne kengät oli kuulemma ihan tyhmät...) jne. jne. Ja suihkuunkaan/saunaan ei tulis ja vesi on hänen mielestään aina liian kuumaa vaikka se olis jo tosi vilpostakin.

Lue lisää

Päiväkodin henkilökunnalta olen kysellyt moneen otteeseen miten siellä on mennyt ja sanovat vaan, että heidän mielestään hyvin ja poika on kuulemma reipas, ainoastaan unohtuu välillä ruokapöytään ja ottaa vain miniminiannoksen ruokaa ja pukemiseenkin välillä unohtuu. Ja se, että eskaritehtävissä tarvitsee apua hieman, mutta jotkut muutkin tarvitsee kuulemma välillä.

Äiti74 kirjoitti:

Moi ja kiitos paljon vastauksesta!

Lohduttavaa kuulla muista joilla on samantapaisia ongelmia ja myös että olette päässeet tuosta tuhrimisesta jo eroon.

Poika on hyvä syömään yleisesti ottaen, mutta nirsoilee joistain ruuista, etenkin juuri ne epäilyttävän näköiset mistä ei tiedä oikein mitä niissä on ei käy. Mutta perinteinen suomalainen ruoka menee hyvin.

Meillä on käynyt kotisairaanhoito tuhrimsen takia jo kohta vuoden verran ja alunperin pääsimme tämän ongelman kanssa (melkein vuoden odotusajan jälkeen!) perheneuvolaan. Lapselle tehdään nyt psykologisia testejä .. kohta nähdään mitä tuloksia sieltä tulee. Kotisairaanhoito on ollut tukena, käyvät lähes viikottain isällä tai äidillä (olemme eronneet ja lapset noin puolet ajasta isän ja äidin luona).

Kirjoittelen tänne kun kuulemme tuloksista!

Lue lisää

Entä sensomotorinen kuntoutus? Lapsellanne vaikuttaisi olevan aistitoiminna yliherkkyyttä yms., oletteko testauttaneet lapsenne jo?

Olipa hyvä että laitoin sähköpostin viestiini niin huomasin että tähän oli vielä vastattu. Joo eli meilläkin yhä sama tilanne päällä, poika nyt 9v ja tuhrii vieläkin. Kesällä helpotti vähän etenkin serkkujen kanssa tuntui menevän hyvin kun oli esimerkkiä .. ja nyt on vähän parempi kuin aiemmin mutta silti ihan viikottaista tuhrimista (tosin ei enää yleensä tule isoja kakkoja housuun mutta sellaista tuhrua joka saattaa tulla alushousuistakin läpi kun sitä on niin paljon.. Tsemppiä sinne, tuntuvat olevan sitkeitä nämä ongelmat eikä auta oikein muu kuin kärsivällisyys.

Sama juttu muuten tuossa koulussa tuhrmisen kanssa - eipä juuri ole koulussa tullut vahinkoja paitsi ehkä ekalla luokalla kerran .. ne vahingot ajoittuu juuri siihen kotonaoloaikaan. Mutta parempi niin päin.