Silmän ja kameran toimintaperiaate on sama.
Kuvan muodostuminen vaatii riittävän pienen "aukon" siis kuva muodostuu vain oikeassa valon informaation määrässä ihmisen silmälle näkyväksi kuvaksi.
Todellinen informaatiopiste valon kokemiselle on silmän näköhermot, voidaan laskea että silmän ja valon lähteen välillä on aina valon infofmaatiota? mitä pidemmälle katsoo sen enemmän.
Silmä ei todellisuudessa näkisi koskaan kohdetta siellä missä se näyttää olevan?
Voidaanko myos sanoa että esim. valaistu huone sisältää samanaikaisesti koko tilan valon informaation,ja silmä tai linssi vangitsee sen eteen tulevan valon.
Ylivalotamalla tai liikutamalla kameraa niin että filmi muutuu valkoseksi kuvaa sekin todellista tilannetta, kun on liikaa informaatiota ei kuvaa muodostu?
Kuvan muodostuminen vaatii riittävän pienen "aukon" siis kuva muodostuu vain oikeassa valon informaation määrässä ihmisen silmälle näkyväksi kuvaksi.
Todellinen informaatiopiste valon kokemiselle on silmän näköhermot, voidaan laskea että silmän ja valon lähteen välillä on aina valon infofmaatiota? mitä pidemmälle katsoo sen enemmän.
Silmä ei todellisuudessa näkisi koskaan kohdetta siellä missä se näyttää olevan?
Voidaanko myos sanoa että esim. valaistu huone sisältää samanaikaisesti koko tilan valon informaation,ja silmä tai linssi vangitsee sen eteen tulevan valon.
Ylivalotamalla tai liikutamalla kameraa niin että filmi muutuu valkoseksi kuvaa sekin todellista tilannetta, kun on liikaa informaatiota ei kuvaa muodostu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
että valaistu huone sisältää huomattavasti enemmän informaatiota kuin mitä silmä taikka kamera pystyy vangitsemaan, koska se (ne) on sijoitettu vain yhteen havaintopisteeseen.
Jokainen mahdollinen havaintopiste huoneessa sisältää jotain lisäinformaatiota. Liikuttamalla päätäsi toiseen paikkaan näet asioita, joita et nähnyt edellisestä havaintopisteestä. Kaikki näkymät ovat siis yhtä aikaa olemassa, mutta kamera (tms.) hyödyntää vain yhden havaintopisteen informaatiota kerrallaan. Esim. hologrammissa tilanne on toinen.
Ylivalotus pilaa filmin, koska sen kemiallinen reaktio menee liian pitkälle jokaisen kuvapisteen suhteen. Kameran liikuttaminen pilaa kuvan vastaavalla tavalla, koska kuvapisteeseen ei muodostu havaintopistettä vastaavaa kuvaa, koska se ei ole vakio. Ja valotuksen kemiallinen onnistuminen edellyttää paikallaan olevaa kohdetta, koska reaktio ei tapahdu äärettömän nopeasti.
Silmä toimii vastaavalla tavalla, mutta koska se on varsin nopea, niin uusi kuva voidaan muodostaa ainakin noin 16 kertaa sekunnissa, eli liikuttaminen ei sillä tavalla pilaa kuvaa.
keksitty liikkuvan filmin kameroita, elokuvakameroita joita liikuttamalla saadan monipuolinen kuvatallenne jostakin kohteesta.
ettekö ole kuulleet moisista ihmevempelistä, eivät ole aivan viimehetken keksintöjäkään.
Valon nopeus on erittäin suuri ja lyhyellä matkalla sen liikkuman matkan kestolla ei ole käytännön merkitystä, heti määritelmänä riittää.
Ihminen aistii kuitenkin valon "pinnan" eikö?
Kolmiulotteisuus tulee kahdesta informaatiopisteestä, ja osittain linssin valon taiton säädöstä?
Huoneen information määrä on ääretön. Silmä toljottaessaan näkee jotain, mikroskooppi enemmän ja hiukkaskiihdytin vielä enemmän, Vaikkapa yhdestä ainoasta huoneen nurkasta.
Selkeämpi mutta identtinen juttu puhua avaruudesta. Minkä tarkemmin katsoo sen enemmän näkdee.
Kysymys oli silmän ja ihmisen aistimuksen kokemuksesta.
Tästä kyse on viimekädessä, katsot maailmaa sitten minkä putken läpi hyvänsä.
Olet kyllä oikeassa myöskin.
Silmä poikkeaa kamerasta suuresti siinä, että havaitsemme koko ajan luokkaa 180 asteen panoraamaa, mutta varsinaisesti näemme vain muutaman asteen alueella.
Silmän koko verkkokalvoalueella on hieman yli 100 milj. näköreseptoria. 5-6 milj. reseptoria sijaitsee parin millin alueella tarkan näön ns. makulapisteessä.
Silmät liikahtelevat jatkuvasti kohdistaen makulapisteen kulloinkin mielenkiintoiseen kohteeseen. Tästä jää mielikuva ikäänkuin näkisimme koko alueen tarkasti, koska kaiken mitä katsomme näemme tarkasti.
Kamerakuvan informaatiosisältö on tasapaksu koko kuva-alueelta.
Ajallisena tapahtumana siis ei voi kameran linssiin verrata muutoin kuin jos räpäyttää silmiä auki nopeasti.
Liikkuuko verkkokalvo ja makulapiste jotenkin erikseen iiriksen ja linnsin pysyessä paikoillaan,
Siis verkkokalvolla on omat "liikeensä" joka ei liity koko silmämunan liikkumiseen ja kääntämiseen?
Verkkokalvo on kiinreästi kiinni silmämunassa, eli koko silmämuna liikkuu. Tämä kiike on hyvin herkkää hienoa synkronoitua nopeata jne. Kun katselet ympärillesi, niin tavallaan näet koko panoraaman tarkasti, sillä heti jos ajattelet katsoa jotain kohtaa tarkemmin, niin melkeimpä ajatustasi nopeammin silmämuna on heilahtanut ja kohde on makulapisteessä. Tavallaan maisemaa et näe tarkasti, mutta kuitenkin näet erittäin tarkasti.
Silmä ei siis zoomaile kohdatta, vaan näkee sen makulapisteessä tarkasti.
....