Nyt olisi saatavilla riippumaton yhteenveto IPCC:n ilmastoraportista:
http://www.fraserinstitute.ca/shared/readmore.asp?sNav=pb&id=886
Kovaa tekstiä:
"There is no compelling evidence that dangerous or unprecedented changes are underway. Perceptions of increased extreme weather events are potentially due to increased reporting. There is too little data to reliably confirm these perceptions. "
"Natural climatic variability is now believed to be substantially larger than previously estimated, as is the uncertainty associated with historical temperature reconstructions."
"Computer models project a range of future forecasts, which are inherently uncertain for the coming century, especially at the regional level. It is not possible to say which, if any, of today’s climate models are reliable for climate prediction and forecasting."
http://www.fraserinstitute.ca/shared/readmore.asp?sNav=pb&id=886
Kovaa tekstiä:
"There is no compelling evidence that dangerous or unprecedented changes are underway. Perceptions of increased extreme weather events are potentially due to increased reporting. There is too little data to reliably confirm these perceptions. "
"Natural climatic variability is now believed to be substantially larger than previously estimated, as is the uncertainty associated with historical temperature reconstructions."
"Computer models project a range of future forecasts, which are inherently uncertain for the coming century, especially at the regional level. It is not possible to say which, if any, of today’s climate models are reliable for climate prediction and forecasting."
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=45984
Viime maaliskuussa suomalaisia hätkähdytti uutinen napa-alueiden jäätiköiden nopeasta sulamisesta. Amerikkalaistutkimukseen perustuen viestimissä kerrottiin, että Grönlannin mannerjää sulaa arvioitua nopeammin ja nostaa merien pintaa jopa kuusi metriä vuoteen 2100 mennessä.
Nousu jättäisi monia alavia alueita veden varaan. Miamin kaupunki olisi muisto vain. Bangkokista jäisi enää rippeitä, ja Malediivien saarivaltio olisi peittynyt kokonaan Tyynenmeren syleilyyn.
Kun alkuperäisen tieteellisen tutkimuksen kaivaa esille, saa asioista kuitenkin toisenlaisen käsityksen. Tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen saattaa johtaa vuosisadan lopussa lämpötiloihin, jollaisia maapallolla oli viimeksi 130 000 vuotta sitten. Tuolloin suuri osa Grönlannin ja Etelämantereen jäävaipasta suli, mikä nosti merenpintaa noin kuusi metriä nykyistä korkeammalle.
Kysymys oli siis siitä lämpötilasta, jossa Grönlannin mannerjäätikön voimakas, satoja vuosia kestävä sulaminen voisi lähteä liikkeelle, ei itse napajäätiköiden sulamisesta vuosisadan loppuun mennessä.
Viime maaliskuussa suomalaisia hätkähdytti uutinen napa-alueiden jäätiköiden nopeasta sulamisesta. Amerikkalaistutkimukseen perustuen viestimissä kerrottiin, että Grönlannin mannerjää sulaa arvioitua nopeammin ja nostaa merien pintaa jopa kuusi metriä vuoteen 2100 mennessä.
Nousu jättäisi monia alavia alueita veden varaan. Miamin kaupunki olisi muisto vain. Bangkokista jäisi enää rippeitä, ja Malediivien saarivaltio olisi peittynyt kokonaan Tyynenmeren syleilyyn.
Kun alkuperäisen tieteellisen tutkimuksen kaivaa esille, saa asioista kuitenkin toisenlaisen käsityksen. Tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen saattaa johtaa vuosisadan lopussa lämpötiloihin, jollaisia maapallolla oli viimeksi 130 000 vuotta sitten. Tuolloin suuri osa Grönlannin ja Etelämantereen jäävaipasta suli, mikä nosti merenpintaa noin kuusi metriä nykyistä korkeammalle.
Kysymys oli siis siitä lämpötilasta, jossa Grönlannin mannerjäätikön voimakas, satoja vuosia kestävä sulaminen voisi lähteä liikkeelle, ei itse napajäätiköiden sulamisesta vuosisadan loppuun mennessä.
Missä uutisprosessin vaiheessa tapahtui kömmähdys?
Mahdollisia syitä on monia. Vika saattoi olla alkuperäisen tiedotteen laadussa tai uutistoimistojen kyvyssä tulkita sitä. Joka tapauksessa se kertoo, ettei kotimaisten viestimien tule napsia kritiikittä ilmastouutisia arvovaltaisistakaan lähteistä.
Ilmastonmuutoksesta kertovat uutiset ovat meillä yleisesti asiallisia, ja toimittajat ovat melko hyvin perehtyneet aihepiiriin. Ylilyöntejä kuitenkin tapahtuu helposti, sillä ilmastoasiat ovat viime vuosina tulleet jatkuvan huomion kohteeksi.
Tarvitaan uusia dramaattisia otsikoita, joilla yleinen mielenkiinto pidetään yllä.
Aivan kaikkeen ei kuitenkaan pidä uskoa. Viestinten olisi tärkeää säilyttää harkintakykynsä, käyttää ilmastotutkijoiden alkuperäisiä tiedotteita, välttää internetiä ainoana tietolähteenä sekä ennen muuta tarkistuttaa uutisten yksityiskohdat alan asiantuntijoilla.
Aina tutkijat itsekään eivät ole liioitteluun syyttömiä. Kun yliopistot korostavat nykyisin yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan kanssa, tuloksista tiedottaminen on tullut osaksi tutkimustyön arkea. Äkkiä tutkija huomaakin kilpailevansa median huomiosta monien muiden aktiiviviestijöiden kanssa.
Kiusauksena on tuolloin synnyttää iskeviä ja raflaavia otsikoita oman palstatilan raivaamiseksi. Viestimillä saattaa lisäksi olla taipumus panna vielä hieman tutkijaa paremmaksi suurentelemalla tutkimustulosten päätelmiä.
Oman lusikkansa soppaan pistävät ympäristöjärjestöt, joiden talous nojaa kansalaisilta heruviin lahjoituksiin. Kauhua ruokkivat tiedotteet avaavat kukkaronnyörejä.
Koska ympäristöjärjestöjen oma tutkimustoiminta on olematonta, ne joutuvat turvautumaan paljolti internetissä esiintyvän tiedon varaan. Internet-uutisointi on usein epätarkkaa ja kärjistää asioita pahemmin kuin mikään muu.
Esimerkiksi muutama vuosi sitten useat ympäristöjärjestöt ja jotkut vihreät poliitikot pitivät kovaa ääntä internetissä leviävästä Pentagon-raportista. Sen ennustuksiin kuului Golfvirran pikainen romahtaminen sekä siitä seuraava ilmaston kylmeneminen ja kansalaisten muuttoaalto pois Pohjolasta. Ilmastotieteilijät pitivät raporttia lähinnä hullunkurisena ajatusleikkinä.
Tuore esimerkki ilmastohöynäytyksestä on joidenkin suomalaisten europarlamentaarikoiden aloite, jonka mukaan ydinvoimaloiden rakentamista rannikoille tulisi rajoittaa ilmastonmuutokseen liittyvän mahdollisen tsunamiriskin vuoksi. Ajatukseen näyttää innostaneen Risto Isomäen romaani Sarasvatin hiekkaa, jossa kerrotaan fiktiivinen tarina Grönlannin sulamisen aiheuttamasta valtavasta tsunamista. Vaikka romaanikirjailijalle tällaiset ajatusleikit sallitaankin, luonnontutkijalle ne ovat hölynpölyä.
Eräs viestimien tyyppivirhe on esittää epävarmat tutkimustulokset lukkoon lyötyinä totuuksina. Faktauutisille on olemassa selkeä ulkopuolinen tilaus: päättäjille eivät riitä todennäköisyydet ja skenaariot, joiden varassa tutkimus toimii.
Tiedon käyttäjien on kuitenkin hyvä muistaa, ettei tieteessä pyritä aukottomasti todistamaan mitään. Tieteellisen päättelyn keskeisiin ominaisuuksiin kuuluu asioiden kyseenalaistaminen, kriittinen tarkastelu sekä erilaisten vaihtoehtojen testaaminen. Todennäköisyyspohjainen selittäminen on modernin tieteellisen päättelyn kulmakivi.
Niinpä tietty epävarmuus sisältyy aina tieteeseen. Vaikka maailmanlaajuinen ilmastonmuutos eteneekin hyvässä kylkimyyryssä ilmastotieteilijöiden laatimien ennusteiden ja mallien kanssa, ilmiöiden syiden ja seurausten tulkintaan liittyy vielä runsaasti epäselvyyksiä.
Usein mitatut aikasarjat ovat liian lyhyitä, jotta luotettavia johtopäätöksiä ilmastotrendeistä olisi mahdollista tehdä. Ja mitä syrjemmäs maapallolla mennään, sitä lyhyemmäksi käyvät havaintosarjat. Esimerkiksi pohjoisilla napa-alueilla lämpötiloja on mitattu vain muutamia kymmeniä vuosia, ja merijäästä, jäätiköistä ja lumipeitteestä saadut tiedot alkavat käytännössä vasta 1970-luvulta.
Luontainen ilmastovaihtelu on arktisella alueella suurta, minkä vuoksi muutamien vuosien mittaustuloksista syntyvät hätkähdyttävät tutkimusuutiset tulisikin osata jättää omaan arvoonsa. Esimerkiksi alkusyksyllä meillä suurta kohua herättänyt uutinen Jäämeren talviaikaisen jääpeitteen supistumisesta perustui vain parin viime vuoden aikaisiin mittauksiin.
Tiedeyhteisökin saattaa helposti unohtaa omat rajansa sortuen esittämään asioita liian varmoina totuuksina. Se ilmenee hyvin erilaisten ilmastoraporttien ja -selvitysten kohdalla. Niiden suurelle yleisölle tarkoitetuissa tiivistelmäosissa tulokset esitetään usein suoraviivaisesti, kun taustalla olevat alkuperäiset tutkimukset vilisevät epävarmuutta, puutteellisia aineistoja ja hataria johtopäätöksiä.
Uunituoreessa IPCC:n ilmastoraportissa ylilyöntejä on pyritty välttämään. Silti esimerkiksi Grönlannin sulaminen on ehditty uutisoida jo varmana asiana, vaikka raportin tieteellisen osan mukaan sille on vain kohtalainen todennäköisyys.
Maamme viestimissä elää myös jatkuvasti sitkeitä ilmastomyyttejä, joista olisi jo aika luopua.
Yksi sellainen on käsitys nykyisen lämpenemisen poikkeuksellisesta nopeudesta. Kun maapallon keskilämpötiloja tutkitaan pitkällä aikavälillä, eivät suuretkaan lämpötilan muutokset ole harvinaisia. Esimerkiksi noin 11 000 vuotta sitten maapallon lämpötila kohosi 4–6 astetta vain muutamassa vuosikymmenessä. Tuolloin maapallon olosuhteet olivat tosin hyvin erilaiset kuin nyt.
Viestimillä on myös taipumus luokitella tiettyjä säätiloja normaalista poikkeaviksi, vaikka poikkeavuudelle on ilmatieteen parissa asetettu tarkat kriteerit. Ilmastotilastoissa sääilmiöitä tarkastellaan tilastollisin jakaumin, jolloin on mahdollista verrata, kuinka usein kullakin alueella sääilmiö on aikaisemmin esiintynyt yhtä suurena tai suurempana.
Ilmastonmuutoksen tiedottamisessa tulee varoa ylilyöntejä.
Liioittelusta ja asioiden dramatisoinnista koituu suurta hallaa viestinten luotettavuudelle, mutta ne syövät myös tieteen uskottavuutta. Tästä hyöty ropsahtaa suoraan ilmastonmuutosta kritisoivien skeptikkojen laariin.
Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa.
Ilmastopaneeli - ilmastotutkimuksen kompastuskivi
Larry Huldén
Useat kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n esittämät todisteet ilmastonmuutoksen vaikutuksista ekosysteemiin ovat joko virheellisiä, subjektiivisia tai olemattomaan aineistoon perustuvia. Yhteinen piirre monissa huomioiduissa tutkimuksissa on lämpötilatilastojen täydellinen puuttuminen tai lämpötilojen näennäinen vertailu tutkittavaan aineistoon. Tuskin yhdessäkään tutkimuksessa biologisella aineistolla ja lämpötilanmittauksilla on vertailukelpoinen ajallinen ja maantieteellinen kattavuus.
Kansainvälisen hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) toiminta perustuu kolmeen työryhmään (Working Group eli WG), joiden työaloja voisi lyhyesti kuvata seuraavasti: 1) varsinainen ilmastotutkimus (WG-I), 2) ilmastonmuutoksen ekologiset vaikutukset (WG-II) sekä 3) ilmastonmuutokseen vaikuttamisen mahdollisuudet (WG-III). Tämän työnjaon lähtökohtana on, että ilmasto on muuttumassa ihmistoiminnan seurauksena. Seuraamalla uutisvälineitä vakuuttuu nopeasti IPCC:n toiminnan tärkeydestä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta [1].
Kritiikkiäkin esiintyy, jopa niin paljon että IPCC:n suomalainen edustaja Raino Heino on lehtihaastattelussa (Hufvudstadsbladet 24.1.2001) antanut ymmärtää ettei kriitikkoja saisi päästää julkisuuteen. Hänen mielestään kriitikot pääasiassa edustavat muita tieteitä kuin ilmastotutkimusta, eikä heidän pitäisi tuoda näkemyksiään esille ennen kuin he ovat julkaisseet tieteellisiä artikkeleita näistä asioista.
Yleensä tieteen johtopäätösten oikeellisuus ei voi perustua henkilön taustaan, vaan käytettävissä olevan aineiston tulkintaan. Ilmastotutkimus on tällä hetkellä eräs monitieteellisimmistä tutkimusaloista, johon vaikuttavat lukuisat eri tutkimusalat aputieteinä. Ilmastotutkimus on paljon muutakin kuin "varsinaista ilmastotutkimusta"; esimerkkinä mainitsen uuden tutkimustuloksen joka vahvistaa keskiajan lämpökauden oikeaksi Suomessa - kirjoittajana keskiajan historian asiantuntija (Huldén 2001).
Näennäisesti helpot tutkimusalat tempaavat 'maallikoita' mukaansa julkisuuteen; esim. paikallishistoria, paikannimitutkimus tai etymologia. Kuitenkaan tätä maallikkojulkisuutta ei ole vaadittu vaiennettavaksi koska tiedeyhteisö toimii edelleen normaalisti ja etenee tutkimuksissaan. Kun nyt ilmastotutkimuksen kohdalla julkisuudessa esitetään kriitikkojen vaientamista on kysymys huomattavasti vakavammasta asiasta kuin pelkästä maallikkojulkisuudesta. Yritän valaista ongelman ydintä muutamalla esimerkillä IPCC:n raporteista.
Tarkoitushakuista tutkimusta
IPCC:n uusimmassa WG-I:n raportissa on esitetty ns. "jääkiekkomaila"-käyrä joka kuvaa maapallon keskilämpötilankehitystä viimeisten tuhannen vuoden aikana. Tässä käyrässä on sekä keskiajan lämpökausi että pikkujääkausi tasoitettu ja vuodesta 1860 käyrä nousee jyrkästi. Se perustuu lähinnä puiden vuosilustoanalyyseihin. Kansainvälisessä ilmastokokouksessa Italiassa 10.-15. marraskuuta vuonna 2001 tämän käyrän arvoa punnittiin erillisessä yhteenvetoesityksessä, johon oli koottu tuloksia eri tieteenaloilta. Johtopäätös oli yksiselitteinen: "jääkiekkomaila"-käyrä ei pidä paikkaansa. Keskiajalla on selvästi ollut maailmanlaajuinen lämpökausi ja 1500-luvun jälkeen myös maailmanlaajuinen kylmä vaihe. Tutkimustulosten yksipuolisella valinnalla IPCC oli tuottanut kyseisen käyrän vaikka toisenlaisia tuloksia olisi ollut paljon käytettävissä.
Toinen esimerkkitapaus löytyy WG-II:n raportista, jossa esitetään eliöiden siirtyneen kohti napoja tai vuoristoissa ylöspäin ilmaston lämpenemisen johdosta ("poleward shift", sekä "altitudinal shift"). Raportin tämän osuuden eräänä päätekijänä ("lead author") oli amerikkalainen Camille Parmesan. Hän julkaisi Nature-aikakauslehdessä artikkelin pohjoisamerikkalaisesta päiväperhosesta, jonka väitti - esittämättä lämpötilatilastoja ja vain 151 havainnon perusteella - siirtyneen pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen johdosta. Siis yli 3000 km matkan Meksikosta Kanadaan (Parmesan 1996). Hän käytti käsitettä "poleward shift" myös toisessa kirjoituksessa samassa lehdessä (Parmesan et al. 1999). Tässä kirjoituksessa käsiteltiin useita kymmeniä eurooppalaisia päiväperhosia joiden levinneisyyden väitettiin siirtyneen jopa 240 km pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen johdosta (jälleen ilman lämpötilatilastoja). Suomi on siinä pohjoisrajana rinnakkain Ruotsin ja Englannin kanssa.
Lähetin vuonna 1998 Parmesanille kaikki hänen pyytämänsä Suomen tiedot kyseisistä lajeista [2] (vrt. Huldén et al. 2000). Tämän aineiston mukaan levinneisyyden pohjoisraja oli viime vuosikymmeninä joillakin lajeilla siirtynyt pohjoisemmaksi ja toisilla lajeilla etelämmäksi, levinneisyyden keskimäärin pysyessä vakaana viimeiset 60 vuotta. Tästä huolimatta painetussa artikkelissa ei todettu yhdenkään suomalaisen lajin pohjoisrajan siirtyneen etelämmäksi [3].
Otan vielä esimerkin WG-II:een liittyvästä "altitudinal shift" tutkimuksesta. Itävallan ja Sveitsin raja-alueella korkeilla Alppien huipuilla oli verrattu vuoristokasvien levinneisyyttä vuosisadan alussa tehtyihin tutkimuksiin (Grabherr & Pauli 1994). Tulosten mukaan monet kasvit olivat siirtyneet ilmaston lämpenemisen seurauksena keskimäärin noin metrin vuosikymmentä kohti ylöspäin vuoristossa, odotusarvon ollessa lähes 10 metriä. Kirjoituksessa ei esitetty alueellisia lämpötilatilastoja, vaan ainoastaan viittaus yleisiin tilastoihin muualta Itävallasta; näiden mukaan lämpötila oli noussut 0,7 astetta 1900-luvulla. Satelliittimittausten mukaan viimeisten vuosikymmenien lämpötilan kohoaminen näyttää hiipuvan noin 1000 metristä ylöspäin. Levinneisyysmuutosten vähäisyys ja vuoristoalueiden kovin paikalliset olosuhteet kyseenalaistavat johtopäätöksen. Kun keskustelin asiasta yllämainitussa ilmastokokouksessa sveitsiläisen kasvitieteilijän professori Brigitta Ammannin kanssa, tämä päätteli, itse paikan päällä käytyään, ettei ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kasvien leviämistä voi tutkia kyseisellä alueella, koska se on eräs Euroopan vilkkaimpia turistialueita. Kasvien siemenet kulkeutuvat helposti ihmisen mukana.
Todisteet virheellisiä ja olemattomia
Useat IPCC:n esittämät todisteet ilmastonmuutoksen vaikutuksista ekosysteemiin ovat joko virheellisiä, subjektiivisia tai olemattomaan aineistoon perustuvia. Yhteinen piirre monessa IPCC:n WG-II:een huomioiduissa tutkimuksissa on lämpötilatilastojen täydellinen puuttuminen tai lämpötilojen näennäinen vertailu tutkittavaan aineistoon. Tuskin yhdessäkään tutkimuksessa biologisella aineistolla ja lämpötilanmittauksilla on vertailukelpoinen ajallinen ja maantieteellinen kattavuus.
IPCC on ilmastotutkimuksessa luonut vahvoja ennakko-odotuksia tieteellisten tulosten suunnasta. Samalla se on omalla arvovallallaan varmistanut tietyn suuntaisten tulosten laajan julkisuuden. Tämä valintamenettely houkuttelee odotustenmukaisten tulosten etsintään olemattomillakin aineistoilla sen sijaan, että arvioitaisiin hypoteeseja mahdollisimman laajojen aineistojen avulla. Epävarmuustekijät ilmastonmuutoksessa aiheuttavat perusteltua huolestuneisuutta ihmisten keskuudessa. Niinpä yksittäisen tutkijan sekä yliopiston vastuu korostuu erityisesti; toivottavaa olisi, ettei houkuttelevien virkojen tai rahoituspaineen takia langettaisi nopeasti tuottamaan edellä mainittujen tapaisia suosittuja mutta kyseenalaisia tuloksia. IPCC on julkisuudessa sanonut, että 2000 ilmastotutkijaa ovat yksimielisiä esittämistään johtopäätöksistään. Lausunto on naurettava. Rinnastuksena Suomen Akatemia voisi antaa Suomen Gallupille tehtäväksi arvioida ilmastotutkimuksia. Yhdenkin henkilön esittämät painavat perustelut riittävät tieteelliseen johtopäätökseen, riippumatta siitä kuinka moni sanoo olevansa siitä samaa mieltä. Vaatimus vaientaa keskustelua kohdistuu moniin vakavasti otettaviin, mutta IPCC:n sivuuttamiin tutkimustuloksiin.
VIITTEET
[1] IPCC:n raportteja voi lukea Internet-osoitteista http://www.vyh.fi/tila/ilmasto/ipccrap.htm suomeksi ja http://www.ipcc.ch/ englanniksi.
[2] Parmesanille lähetetty aineisto käsitti lähes 80 000 havaintotietoa maailman suurimmasta perhosten tietokannasta. Tietokannassa on 1,4 miljoonaa tietuetta lähes tuhannesta lajista, käsittäen arviolta 15 miljoonaa yksilöä 250 vuoden ajalta.
[3] Esim. seuraavat lajit luokiteltiin pohjoiseen siirtyneiksi vaikka olivatkin Suomessa siirtyneet jopa satoja kilometrejä etelämmäksi: 11. Apolloperhonen (Parnassius apollo), 12. Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne), 45. Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis), 58. Haapaperhonen (Limenitis populi), 104. Tummahäränsilmä (Maniola jurtina) ja 110. Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion). Numero lajinimen edessä viittaa atlaskartan numeroon, ks. Huldén et al. (2000).
KIRJALLISUUTTA
Huldén, Larry (ed.), Anders Albrecht, Juhani Itämies, Pekka Malinen & Jorma Wettenhovi (2000): Suomen Suurperhosatlas, Suomen Perhostutkijain Seura / Luonnontieteellinen Keskusmuseo, 328 s.
Huldén, Lena (2001): "Ektunnor och den medeltida värmeperioden i Satakunda". Terra 113 (2001), 171-178.
Parmesan, Camille (1996): "Climate and species' range". Nature 382 (1996), 765-766.
Parmesan, Camille, Nils Ryrholm, Constanti Stefanescu, Jane K. Hill, Chris D. Thomas, Henri Descamon, Brian Huntley, Lauri Kaila, Jaakko Kullberg, Toomas Tammaru, W. John Tennent, Jeremy A. Thomas & Martin Warren (1999): "Poleward shifts in ranges of butterfly species associated with regional warming". Nature 399 (1999), 579-583.
Grabherr, Georg & Michael Gottfried Harald Pauli (1994): "Climate effects on mountain plants". Nature 369 (1994), 448.
Kirjoittaja on Luonnontieteellisen Keskusmuseon intendentti.
Kerrankin asiallisia kannanottoja!
Tutustuin tuohon IPCC:n "raporttiin", jota ei itse asiassa ole edes julkaistu. Ainoastaan eräänlainen sepustus poliitikoille, jota kannessa kutsutaan lyhennelmäksi. Luin paperin itku kurkussa: tällaisenko soopan pohjalta ryhdytään tekemään ympäristöpolitiikkaa, olen kuullut ainakin Matti Vanhasen olevan paprusta hyvin vakuuttunut ja huolissaan.
... että fossiilisten polttoaineiden käyttö on nyt luokiteltu asiaksi, jota pitäisi saada vähennettyä? Itse ainakin toivon sitä, että tämän ilmastonmuutoskohun myötä alettaisiin todella satsata sellaisiin vaihtoehtoisiin energiantuotantoteknologioihin, joista saadaan nopeassa aikataulussa käyttökelpoisia sovelluksia!
Itse näen öljyn ja hiilen käytön toisesta näkökulmasta.
Varsinkin öljy on arvokas kemianteollisuuden raaka-aine, se on rajallinen luonnonvara, sitä ei kannata polttaa. Öljystä tuotetaan lukemattomia erilaisia kemikaaleja, ilman raakaöljyä pitäisi turvautua paljon energiasyöpömpiin prosesseihin.
Kivihiiltä on montaa sorttia, arvokkain näistä on antrasiitti. Varsinkin euroopassa on paljolti heikompilaatuista ruskohiiltä, jonka polttaminen tuottaa ilmakehään lentotuhkaa ja rikkidioksidia. Puhumattakaan valtavien avolouhosten aiheuttamista ympäristöongelmista.
Sähkö ei ole energianlähde, sitä ei esiinny maapallolla sellaisenaan käytettäväksi. Sen sijaan se on energian siirtomuoto ja samalla käytännössä 100% puhdasta exergiaa, jolla on hyvin monia käyttötarkoituksia. Sähkö kuitenkin tuotetaan pitkälti vastapainelauhdevoimaloilla, Norjassa ja Ruotsissa myös vesivoimalla. Vastapainelauhde tarkoittaa lämpövoimakonetta, joiden lämmönlähteitä ovat öljy, hiili, maakaasu, ydinvoima jne. Termodynamiikan lakien mukaan jopa yli puolet energiasta menee harakoille sähköä tuotettaessa, kombivoimaloissa ( tuottavat sähköä + kaukolämpöä ) huötysuhde on korkeampi. Sähkön tuottaminen on siis erittäin kallista.
Kuluttaja johdon toisessa päässä muuttaa sitten sähkön takaisin lämmöksi, sillä erotuksella, että alkuperäisestä lämmöstä josta sähkö tehtiin on enää vajaat puolet jäljellä. Tämä jos mikä on tuhlausta, sähkölämmitystä ei tulisi suosia talojen lämmitystä valittaessa.