Yhtenä päivänä oli kavereiden kanssa puhetta suosikkiruuista ja puhe kääntyi myös inhokkiruokiin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, moni oli saanut eri asteisia "traumoja" jostakin ruuasta. Aloin miettimään asiaa ja löysin kuin löysinkin myös oman traumani. Väreet kulkevat pitkin selkäpiitä kun ajattelenkin päiväkodissa tarjottua ja väkisin syötettyä jotain ihme puuroa. En muista mitä se oli, mutta ei ainakaan mitään yleisimpiä. Ja tästä on aikaa jo kuitenkin yli 20 vuotta.. Puuroja vastaan minulla ei ole mitään, syön niitä mielelläni, mutta ko. puuro oli jotain aivan omaa luokkaansa. Onkohan muilla tällaisiä kokemuksia?
traumoja ruuasta...
naminami
6418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksi karmaiseva kokemus on jäänyt mieleen. Pahaa aavistamattona kaupunkilaiskakarana erehdyin pyytämään maitoa ruoan kanssa kun sukuloimassa oltiin maalla. Sehän oli vastalypsettyä, enkä ollut sellaiseen maitoon tottunut. Isä pakotti juomaan lasin tyhjäksi kun olin kerran maitoa pyytänyt. Ei varmaan ollut kenellekään mukavaa katsella sitä yökkäilyä, mutta periaatteista pitää kiinni pitää?
En nyt ihan traumoja ole saanut, mutta inhmottavia kokemuksia kuitenkin löytyy. Joskus kauan aikaa sitten olin kaverin luona kylässä ja sain kutsun ruokapöytään. Perheen äiti oli tehnyt jotain minestrokeiton tapaista soppaa ja sehän ei oikein mennyt alas kuin litran veden kanssa. En vaan kehdannut olla syömättä, vaikka pahaa oli. Voit käydä kattoo muita inhokkiruokia täältä
http://www.kookas.fi/forum/thread/11820#7188
Minestrone.
tuossa minestronekeitossa, jota sinulle tarjottiin.
sain n. 30 vuotta kestäneen "inhokin" lastentarhassa, jossa puuro oli jäähtynyttä ja paksua kasaa. Ei mennyt alas, vaikka ehtona oli, että ensin lautanen tyhjäksi, vasta sitten ulos. Kun muut olivat menneet ulos, avasin ikkunan ja tyhjensin kipponi mäelle. Kiinnihän siitä jäi, samoin kun piilottelin villatakin hihan käännöksiin sipulin- ja maksanpaloja. Nykyään syön jo noita kaikkia edellämainittuja, kaurapuuroa arkiaamuisin. Toivon, ettei tarhassa enää pakoteta tuolla tavalla kiristämällä syömään?
Ala-asteella (varmaan ekalla luokalla) oli joku erikoispäivä, ja saatiin syödä karkkia ja juoda limua ennen ruokaa. Sitten ruoaksi oli kaalilaatikkoa, jota jo valmiiksi inhosin. Kun sain sitä pari lusikallista syötyä, kaikki tuli takaisin. Onneksi opettaja antoi asian olla, kiikutin ruoan roskiin ja lähdin ulos. Sen jälkeen en ole kyennyt kaalilaatikkoon koskemaan.
Sitten monelle on varmaan jäänyt tästä traumoja: jos samaisella ala-asteella joku vetkutteli syömisen kanssa (leikki ruualla tai inhosi ruokaa) niin opettaja syötti lusikalla, jota sanottiin vauvalusikaksi. SItten kaikkien pilkka päälle. Mua ei onneksi koskaan sillä syötetty, mutta aika ikävältä menetelmältä näin jälkeenpäin tuntuu.