Mitä pitäisi ajatella. Seurusteltiin ja silloin vielä kummallakin oli samanlaiset käsitykset siitä mitä suhteelta ja tulevaisuudelta haluaa: avioliitto, lapset ja oma asunto. Muutettiin yhteen ja avokki sanookin melkein heti yhteenmuuton jälkeen, että on valehdellut että ei ole uskaltanut kertoa aikaisemmin, että ei tiedä haluaako lapsia eikä tiedä uskaltaako asutnoa ostaa. Valehdellut siksi, että pelkää että jätän hänet muuten. Asunnon osto ei pitisi olla hänen mielestään ainakaan rahasta kiinni, koska hän itse jopa sanoo montaa kertaan,e ttä meillä molemmilla on hyvä palkka ja kaiken lisäksi vakituiset työt. Häntä pelottaa riskin ottaminen. Välillä hän sitten pyörtää sanomisensa ja väittää haluavansa lapsia ja asunnon ja sitten taas ei haluakaan. Mielestäni seksiäkään ei pitäisi harrastaa jos lapsia ei halua sillä mikään ehkäisy ei ole 100 varma. Ja joka kuukausi mies on kysynyt, että en kai ole raskaana!!
Miten voi lähitulevaisuutta tässä tilanteessa suunnitella. Ei voi ei. Minullakin lasten hankinta pitäisi olla parin kolmen vuoden kuluttua viimeistään ajankohtaista ei siis juuri nyt ...myöhemmäksi ei uskalla siirtää biologian kannalta. Ja viimeistään silloin pitäisi siirtyä isompaa asuntookin eikä huvita maksaa 1000 euron vuokraa vaan mielummin maksaisi asuntoa sillä summalla pois.
Onko tässä enää muuta tehtävissä kuin ero. Olen pettynyt ja kysynytkin miksi mies halusi ylipäätään muuttaa asumaan kanssani. Olen alusta lähtien painottanut, että tässä iässä en leiki enää yhteenmuuton kanssa. yhteen ei siis muuteta siksi että tulee taloudellista hyötyä tai siksi että hengaillaan ja seurustellaan.
Tässä on nyt pettynyt olo, tuntuu kuin olisi huijattu muuttamaan yhteen jotta kumppanini ei tarvitsisi yksin maksaa vuokraa - minulle yhteenmuutto puolestaan tuli kalliimmaksi. Onko tämä sitten näitä nykyajan kevytsuhteita, jossa toinen on mukana 50prosenttisesti ja toinen 100prosenttisesti. Toiselle riittää että on hauskaa ja toinen haluaa jo vakaata elämää ja perheen.
Miten voi lähitulevaisuutta tässä tilanteessa suunnitella. Ei voi ei. Minullakin lasten hankinta pitäisi olla parin kolmen vuoden kuluttua viimeistään ajankohtaista ei siis juuri nyt ...myöhemmäksi ei uskalla siirtää biologian kannalta. Ja viimeistään silloin pitäisi siirtyä isompaa asuntookin eikä huvita maksaa 1000 euron vuokraa vaan mielummin maksaisi asuntoa sillä summalla pois.
Onko tässä enää muuta tehtävissä kuin ero. Olen pettynyt ja kysynytkin miksi mies halusi ylipäätään muuttaa asumaan kanssani. Olen alusta lähtien painottanut, että tässä iässä en leiki enää yhteenmuuton kanssa. yhteen ei siis muuteta siksi että tulee taloudellista hyötyä tai siksi että hengaillaan ja seurustellaan.
Tässä on nyt pettynyt olo, tuntuu kuin olisi huijattu muuttamaan yhteen jotta kumppanini ei tarvitsisi yksin maksaa vuokraa - minulle yhteenmuutto puolestaan tuli kalliimmaksi. Onko tämä sitten näitä nykyajan kevytsuhteita, jossa toinen on mukana 50prosenttisesti ja toinen 100prosenttisesti. Toiselle riittää että on hauskaa ja toinen haluaa jo vakaata elämää ja perheen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
täytyy sanoo et onpa viisas mies ja harkitseva. ei niitä lapsia niin vaan kannata täräytellä jos rakkaudesta ei ole varma. toi että sanoit: "Mielestäni seksiäkään ei pitäisi harrastaa jos lapsia ei halua sillä mikään ehkäisy ei ole 100 varma."
On jo itsessään niin typerä lause että en kattelis hetkeekään joka päästelee suustaan tommosia älyttömyyksiä. ei se mies halua lapsia sun kans. erotkaa kun se on vielä kunniakasta, viimeistään yh:na ero tulee jokatapauksessa tapahtumaan sanon minä, ellei se sit ole tavoite.
paikkansa, että mies ei ole silloin halunnut lapsia.
Miehethän ovat varsinkin nykypäivänä todella varovaisia lasten tekemisen suhteen, kun naiset eroavat ja pistävät miehet maksamaan elatusmaksuja. Tavallaan naiset ovat itse syypäitä tähän ongelmaan.
Vastaan tähän sen verran, että jos ei ole valmis lapsiin ei pidä harrastaa seksiäkään ... katsos kun abortti ei ole ehkäisykeino.
Järkevintä olisi tällä hetkellä erota ja aion ostaa yksin oman asunnon. Kun seuraavan miehen otan vierelleni, niin tärkeintä on että miehellä on selkärankaa eikä puhu pehmoisia ja uskon, että sellaisia miehiä on olemassa. Onneksi tämä selvisi nyt eikä myöhemmin.
fiilis, että on hyväksikäytety, mutta toisaalta koskaan ei voi tietää, mitä ihminen haluaa ja vaikka hän sanoisikin, mitä hän haluaa ja tämä haluaminen menee yksiin oman haluamisen kanssa, niin siltikään se ei välttämättä vastaa todellisuutta. Ymmärsitkö, mitä tarkoitin? Ehkä kyseessä on joku taiteilijasielu...ei koskaan ole tyytyväinen eikä koskaan tiedä, mitä todella tahtoo.
Neljäkymppiseksi asti on mahdollista tehdä lapsia ja jos tämä nykyinen mies ei niitä halua kanssasi, niin ei muuta kuin mies kiertoon ja uusi tilalle. Eihän sitä voi käkkiä lopun elämäänsä epävarmuudessa. Pakkohan sitä on jotain tehdäkin.
ikäisiä olette? Meinaan, että mikää ei ole vielä liian myöhäistä, jos olette kolmekymppisiä.
Ikääni en halua kertoa, mutta sanotaan näin, että naisen hedelmällisyys laskee iän mukaan aika hurjasti. Esimerkiksi jos lapsen haluaa yli 35 vuotiaana, niin se ei onnistu välttämättä perinteisin keinoin - 50% joutuu turvautumaan hedelmällisyyshoitoihin. Sitä paitsi haaveena olisi ainakin kaksi lasta, joten pitää löytää sellainen mies jolla oikeasti on samat haaveet.
Mies siis haluaisi olla vain minun kanssani ilman minkäänlaisia paineita lapsista ja asunnon ostosta. Minusta hänellä on oikeus ajatella noin, mutta hänen olisi täytynyt tästä kertoa minulle ennen yhteenmuuttoa. Hän tiesi, että nämä asiat ovat minulle tärkeitä. On ikävää, että mies kokee paineita asunnon ostosta ja lapsista vaikka tarkoitus ei olisi ollut edes "hankkia" niitä nyt vaan kahden tai kolmen vuoden kuluttua.
Minulla on myös oikeus haluta lapsia ja ostaa asunto. On järkevämpää ostaa asunto kuin maksaa vuositolkulla vuokraa. Lapset olisin halunnut tämän miehen kanssa, koska pidin häntä hyvänä mahdollisena isänä. Nyt meidän toiveet ja haaveet eivät kohtaa lainkaan...harmi. Valitettasti en pystyisi elämään ilman lapsia - tulisin katkeraksi. Enkä halua sellaista tilannetta, että mies haluaa lapsia vain siksi, että muuten eroan -> tulee vain ongelmia eikä se ole oikein ja hän tulee katkeraksi.
Eipä näytä jäädä muita vaihtoehtoja kuin eroaminen ja silloin molemmilla on mahdollisuus löytää uusi kumppani, jonka kanssa toiveet ja haaveet isommista jutuista sopivat yhteen. Tälläistä tämä elämä on.
Olen myös toisinaan ahdistunut.Minulla on aivan erinlainen tilanne kuin sinulla.Asumme miehen kanssa yhdessä,minun huusholli.Hän puhui myös sitoutumisesta ja avioliitosta.Nyt kuitenkin ne puheet on jääneet kun h-hetki lähestymässä.Minulla on jotenkin myös hyväksikäyteyyn olo ,kun asumme kuin hän olisi minulla vain vuokralla siihen asti kuin oma sopiva sijoituskohde löytyy ja /tai kun tulee uusi varteenotettava vaikkapa työpaikka jossain ihan muussa kauoungissa.Joten ymmärrän hyvin miten voi olla pettynyt ihmiseen joka vain puhuu...jossain vaiheessa suhteen pitäisi rakentua eteenpäin konkreettisesti.Olen meistä naisista keskustellessa huomanut että monasti nainen alkaa vuosien kuluessa odotella niiden miesten puheiden toteutumista.Uskallanko minäkään muka antaa koko sielua tälle rakkaudelle ja sitten hän ,rakkaani onkin saanut säästönsä ja vaik kivan uuden duunin ja häipyy maisemista.Aika pelottava kauhuskenaario.Siis mies haluaisi olla minun kanssa ilman mitään konkreettista sitoutumista helpottaakseen kuvioista poistumista sitten kun sen aika tulee.Mikään kun ei häntä sido,ei vissiin tunteet minuunkaan...tiedä sit tässä mitä ajatella,nähtäväksi jää.
Et siis todella harrasta seksiä, kuin lapsentekotarkoituksessa?? Voisiko olla, että miehesi tuntee itsensä pikkuisen painostetuksi tällaisessa tilanteessa (seksiä saat, jos saan lapsen-ajatuksella).
Tietysti, jos tämä on teidän yhteinen päätös, niin eihän siinä sitten..mutta muuten tuntuu kyllä aika julmalta. Ettei vaan mies alkaisi juosta vieraissa tätä menoa? Jaksamista teille molemmille.
En harasta seksiä vain lastentekotarkoituksessa, mutta mitä muutakaan voin tehdä tilanteessa jossa kaikki olisi täysin epävarmaan jos vahinkoraskaus tapahtuisi. Mies ei nimittäin tietäisi mitä tehdä sitten. Tästä ollaan juteltu miehen kanssa ja hän ymmärtää kyllä tämän seksittömyyden. Mielestäni seksiä voi harrastaa vasta silloin kun molemmat voivat kantaa vastuun seuraamuksista...silloin ei riitä vastaus en tiedä.
On se kumma kun seksiin suhtaudutaan niin kevyesti eikä oteta huomioon mahdollisia seuraamuksia. En halua pelätä joka kuukausi, että jos olen raskaana - yksinhuoltako minusta sitten tulee. Mies pelkää myös raskautta joka kuukausi - ei kummallekaan kivaa. Toisaalta on sitä muutakin seksiä kuin yhdyntä...ehkä on väärin sanoa että ei harrasta seksiä, mutta ei harrasta seksiä siten,että yhdyntä kuuluisi siihen.
Olen kohtalotoverisi sikäli, että miesystävä todella yritti huijata minut muuttamaan asuntoon, johon hän sitten tulisi 'siivellä' kunhan minä olen maksanut kaikki kulut. Mies oli valehdellut minulle tilanteensa tätä ennen, ja näin se paljastui. Viime hetkellä hän perui päätöksensä muuttaa kanssani yhteen omituisiin syihin vedoten. Siinä vaiheessa tajusin, että jotain on pielessä. Kauhea huomata toisessa tällainen. Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä ja voimia sulle!
yli kaiken.
olin naisen kanssa vain kun ei ollut parempaakaan tekemistä ja oli mukavaa ja tavallaan kai rakastinkin häntä, mutta en halunnut talolainaa enkä lapsia.
se minut kuitenkin ylipuhui, itkulla, suostuttelulla, uhkailulla että lähtee ja vaikka millä.
lapsi tuli, taloa en ostanut.
erokin tuli ja hyvä niin, en olisi enää jaksanut.
JOS MIES EI JOTAKIN HALUA, niin anna hänen herran tähden päättää itse omasta elämästään!! Etsi sellainen kaveri, joka haluaa samoja asioita.
Nyt kun olen löytänyt naisen, jonka kanssa halusin vakiintua ja sen myös tein, niin ymmärrän miten hirmu tyhmästi tein, kun olin alunperinkään koko suhteessa, jota en ikinä ajatellut minään loppuelämäni ratkaisuna.
En missään nimessä halua ketään pakottaa mihinkään - se on tyhmyyttä. En halua edes miestä, jota pitäisi rautalangalla vääntää haluamaan lapsia, taloa ja avioliitto. Haluan miehen joka haluaa aidosti näitä asioita ilman minkäänlaisia painostuksia. Haluan miehen joka on rehellinen isoissa asioissa eikä valehtele siksi, että toinen muuten jättää. Kummallakin on oikeus haaveisiin ja minun haaveisiini kuuluu aviolitto, lapset ja talo.
.. 10 kk sitten juuri samasta syystä. Minä halusin lapsia, mies ei ollut siihen valmis. Olimme olleet yhdessä jo 7 vuotta ja olimme 31-vuotiaita. Kaipaan häntä edelleen ja olen sitä mieltä, että ero ei ollut oikea ratkaisu. Ehkä olisimme saaneet asiat selvitettyä ajan kanssa. Ehkä meidän ei olisi pitänyt tehdä niin äkkipikaista päätöstä.
Mutta silloin ajattelin, että molempien pitää haluta perhettä, enkä voi häntä siihen pakottaa saati hankkiutua "vahingossa" raskaaksi.
Nyt kuitenkin pelkään, etten löydä enää ketään, jota rakastaisin yhtä paljon. Tai jos löydän, olen jo niin vanha, että lasten saaminen ei ole enää mahdollista. Täytin pari kuukautta sitten 32. Ja vauvakuume on kova. Yksineläminen on muutenkin raskasta, mutta baareissa en halua notkua seuraa etsimässä. Mistä sen kumppanin voisi ylipäätään löytää? Kertokaa vinkkejä.. Olen ollut niin pitkään suhteessa, etten todellakaan tiedä...
Ymmärrän hyvin, että olet ahdistunut. Sillä ei avoliittoon pitäisi mennä valehdellen toiselle päin naamaa. Eri asia on, jos henkilö muuttaa mielensä, mutta tälloin mielen muutokseen on jokin hyvä syy. Kuten esim.olisitte asuneet vaikka puoli vuotta yhdessä, ja mies ei enää viihtyisi sinun kanssasi eikä rakastaisi sinua. Mutta siinä tapauksessa ei myöskään olisi mitään järkeä jatkaa avoliittoa.
Mitä mies oikein haluaa elämältä, jos ei halua asuntoa ja lapsia? Haluaako hän elää sinkkuelämää vai parisuhteessa? Parisuhteena en teidän suhdettanne näe, sillä silloin yleensä otetaan kummankin henkilön mielipiteet huomioon ja kumpikin joutuu joustamaan ja tekemään uhrauksia. Mielestäni teidän suhde vaikuttaa enemmänkin kimppa-asumiselta, eli kaksi hyvää ystävää on muuttanut yhteen taloudellisista syistä.
Yksi vaihtoehto on, että muutatte erilleen ja jatkatte edelleen suhdettanne. Mutta kannattaako se pitemmän päälle? Ehkä se elämän tärkein kysymys itseltä kysyttävänä on: Onko elämäni parempaa vai huonompaa ilman tätä miestä?