Metsä ja muu uusiutuva

Monokulttuurinen viljely köyhdyttää maaperää. Pitämällä maata välillä kesannolla ja viljelemällä eri vuosina eri kasveja vähenee lannoitteen tarve huomattavasti.

Puut kyllä kasvavat uudestaan, mikäli esim. puu poltetaan ja tuhka sirotellaan takaisin metsään. Aikaahan siinä kuluu, mutta aina on metsät takaisin kasvaneet, jos niitä on hyvin hoidettu.

Ruukkukasveihin ei tule mistään muualta uutta ravinnetta, kun taas luonnossa jatkuvasti mätänee ja hajoaa kasveja maahan ravinnoksi uusille kasveille. Siksi ruukkukasvien multa pitäisi vaihtaa aina silloin tällöin.

Ei metsä juurikaan itsekseen uusiudu. Tai uusiutuuhan se pitkien aikojen kuluessa kuoltuaan useita kertoja uusiutumisen aikana. Lopulta sitten raiskioon kasvaa sekametsää.

Nythän metsä uusitaan ihmisen itsensä toimesta. Ensin kaadetaan metsä aukoksi, sitten kynnetään se hirveän näköiseksi ja istutetaan sitten männynpoikasia vieri viereen. Alkuvuosina pölistellään kovasti myrkkyjä päälle ja revitään roskataimet irti. 10 vuoden päästä paikalla kasvaa jo ropsiksi kelpaavaa, pehmyttä mutta suoraa petäjän sukulaista.

Itsekseen metsä ei tosiaan uusiudu "valmiiksi" kuin vasta satojen vuosien kuluessa.

Vilja kasvaa ilman apulantojakin mutta niin tehden on peltojen annettava kesannoida ja vaihdettava aloilla viljeltäviä lajikkeita. Sato on hiukan heikompi eikä ole taloudellisesti kannattavaa paitsi luomun nimikkeellä myytynä. Kaikki luomu siitä häviää kuitenkin kun se sotketaan teollisuuden kemikaaleihin josta taahkurista sitten sorvataan leipää.

"Uusiutuuko metsän puut ikuisesti, jos sieltä viedään kasvanut puuaines pois, kasvaako tilalle aina yhtä mahtavia puita, vai köyhtyykö maa-aines sitä mukaa mitä puuainesta viedään pois sieltä, koska kiertokulku rikotaan, puu ei enään lahoa metsään seuraavien puiden rakenneaineeksi."

Metsään ja peltoihin pätee samat säännöt.

Kaikki biomassa, joka viedään pois, köyhdyttää vastaavasti maaperää. Kasvit imevät ravinteita maasta, jotka luonnotilassa palautuvat kun biomassa maatuu. Tämän vuoksi pelloilla ja metsiin tarvitaan lannoitusta. Lannoitusta laitetaan tehomaataloudessa enemmänkin, eli lannoitusten ansiosta sadot ovat muistaakseni keskimäärin 2,5 kertaa suuremmat kuin hedelmällisessä lannoittamattomassa pellossa.

Lannoitteet tehdään ehtyvistä fossiilisista polttoaineista ja mineraalivaroista (esimerkiksi fosfaatti kaivokset).

Teoriassa biomassaa voi ottaa jonkin verran, ilman että maaperä köyhtyy. Tämä siksi, että luonnontilassa oleva maaperään syntyy enemmän ravinteita kuin kasvit niitä maasta imevät.

Vuoroviljelyllä voi maan köyhtymistä hidastaa tai jopa lopettaa kokonaan. Tällöin tosin sadot ovat ainakin tuon keskimäärin 2,5 kertaa pienemmät kuin lannoitetulla pellolla (silloin kun peltoa viljellään). Luomulla siis ei olisi mahdollista ruokkia nykyistä väestöä, koska sadot ovat paljon pienemmät ja osaa peltopinta-alasta ei voi käyttää.


"onko termi uusiutuva luonnonvara paikkansa pitävä, jos ravinteet viedään maaperästä?"

Jos ravinteita kulutetaan nopeammin kuin ne ehtivät uudistua, niin ei tietenkään. Tuloksena on hedelmätöntä joutomaata, joka toipuu äärimmäisen hitaasti takaisin luonnontilaan. Toipuminen voi kestää satoja, tuhansia vuosia. (niin tavallaan se uusiutuu, mutta ihmiselämän kannalta sillä ei ole merkitystä).

Ennen fossiilisten polttoaineiden keksimistä peltojen köyhtyminen ei ollut niin suuri ongelma, koska ihmisiä oli vähän, ja luonnontilaista maata niin paljon. Aina kun pelto köyhtyi, niin senkun raivattiin tai kaskettiin uutta peltoa. Sekään tosin ei aina auttanut, vaan nälänhätä oli tuttu ilmiö ja jopa kokonaiset kulttuurit romahtivat peltojen menetettyä hedelmällisyyden.