Olen lopettamassa parin kuukauden päästä viisi vuotta kestäneen psykoterapian. Kokemukseni hoidosta ovat olleet positiivisia, mutta huomaan ahdistuvani ja jännittäväni viimeistä tapaamiskertaamme. Jäähyväiset ovat itselleni muutenkin vaikeita.
Työstän lopettamista unissani ja toisaalta olen tehnyt päätökseni vakaasti: haluan aloittaa uuden vaiheen elämässäni, ja "itsenäistyä" myös terapeutistani.
Kertokaa siis omista vastaavista kokemuksistanne: kuinka terapia lopetetaan ja mitä viimeisellä kerralla tapahtui?
Työstän lopettamista unissani ja toisaalta olen tehnyt päätökseni vakaasti: haluan aloittaa uuden vaiheen elämässäni, ja "itsenäistyä" myös terapeutistani.
Kertokaa siis omista vastaavista kokemuksistanne: kuinka terapia lopetetaan ja mitä viimeisellä kerralla tapahtui?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisit mennyt heti johonkin toimivampaan, Freud sanoi viimeisinä aikoinaan, kaiki muu meni hyvin, psykoterapia ei toimi ollenkaan.
Höpistähän voi vaikka kavereillekkin tai missä vaan, ei se oikeasti mitään muuta ole, sanoo kuka mitä vaan ja missä vaan, ottakoon selvää.
Proffa
toi rakentava kommenttisi mahtoi liittyä kysymykseeni? Et todellakaan tiedä, mistä on kysymys, joten säästä kommenttisi,moukka.
Asetelma on samallainen kuin minkä tahasa muun tärkeän ihmissuhteen lopettaminen, suhtaudu siihen sillä tavalla.
en tiiä transferensseista, mutta itse olin niin vaikeena tai jotain että en halannu :(
Kannattaa jos yhtään siltä tuntuu :)
Tervehdys!
Oli tosi mielenkiintoista lukea viestisi psykoterapiasi loppumisesta: itse olen samassa tilanteessa. Olen käynyt psykoterapiassa kuutisen vuotta, ja näillä näkymin se on nyt loppumassa. Olen samojen kysymysten edessä ja pohdin, millainen viimeinen istunto mahtaa olla. Se ei liene tyypillinen viimeinen istunto, vaikka en edes tiedä, millainen on yleensä se tyypillinen viimeinen istunto. Minusta tuntuu, että koko psykoterapiani on ollut varsin epätyypillistä, mutta juuri minunlaistani. Mulla viimeiseen istuntoon on aikaa noin kuukausi.
Kyllä tuohon kuuteen vuoteen on mahtunut kaikenlaista, ja täytyy sanoa, että työtä se on teettänyt. Mutta on se myös kannattanut.
Vain se, joka on ollut tällaisessa prosessissa, voi antaa "asiantuntijalausunnon" terapian hyödyllisyydestä. Muita "asiantuntijoita" ei ehkä kannata ottaa niin kovin vakavasti. Tosin onhan heilläkin kyllä oikeus ilmaista mielipiteensä, se sallittakoon.
En osaa antaa Sinulle mitään viisasta neuvoa, mutta ymmärrän tunteesi ja tilanteesi erittäin hyvin. Palataan asiaan myöhemmin uudelleen.