Naiset, apua ! ystävyys/rakkaus/sanat

Kauniita sanoja, tekoja ja ajatuksia ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa. Kuinka moni muuten on muistanut kertoa ystävilleen, että he ovat tärkeitä ja ihania ihmisiä?

Omat kokemukseni ystävästä rakastetuksi -muutoksista eivät ole hyvät: suhde ei toimikaan, tulee ero eikä se alkuperäinen ystävyys enää palaa. Mutta lieneepä noita onnistuneitakin tapauksia olemassa! :-)

Ystävä hyvä,

Tottakai voit ihan ystävänä ja kaverina kertoa naiselle, että arvostat häntä ihmisenä. Olen yhdeltä miespuoliselta ystävältäni saanut kuulla kauniita sanoja siitä, miten hän arvostaa ystävyyssuhdettamme ja minua, ja hänen avoimuutensa on syventänyt ystävyyssuhdettamme. Hän aloitti kuitenkin hyvin varovasti, kysyen, enhän pahastu tai pelästy, jos hän puhuu suoraan ystävyyssuhteestamme.

Mutta ystävyys ja rakkaus... Oletko itse rakastunut tähän ystävänaiseesi, vai haluaisitko rakastua häneen? Omasta kokemuksestani tiedän, että hieno ja kaunis ystävyys kahden eri sukupuolta olevan ihmisen välillä voi tuhoutua siihen, kun toinen osapuoli ihastuu toiseen romanttisessa mielessä.

Parikin hyvää ystävyyssuhdettani miehiin on romuttunut, kun nämä miehet ovat alkaneet syytää rakkaudentunnustuksiaan. Eikä siinä mitään, jos olisivat kerran sanoneet ihastuneensa ja minun todettua, että elän itse tätä suhdetta kaveripohjalta, olisivat jättäneet asian siihen. Mutta kun molemmat kaverit olivat vakuuttuneita siitä, että olin heidän elämänsä nainen, niin rakkaudentunnustukset ja vastarakkaudenanomiset alkoivat saada jo vainoamisen piirteitä. Minun oli pakko katkaista suhteet näihin miehiin kokonaan, mikä oli sääli. Molemmat olivat hyviä tyyppejä.

Erityisen kiusallista on se, että elän itse avoliitossa rakastamani miehen kanssa. Nyt tuntuu siltä, etten enää uskalla ystävystyä miesten kanssa syvällisemmin, koska pelkään heidän ihastuvan minuun - ja avomieheni on todella vaikea käsittää, etten itse rohkaissut näitä miehiä ihastumaan. Ja minä kun olisi halunnut laajentaa ystäväpiiriäni!

Ystävyydessäkin voi kertoa toiselle toisen tärkeydestä, riippuen tietenkin miten kertoo ja millä tavalla toinen on tärkeä.
Läheinen ystävyys voi johtaa rakkauteen... mutta mikäli käy niin, että rakkaus on edes jossain määrin vain toispuoleista, siinä tavallaan rakkaus pettää ystävyyden. Itselleni kävi näin, että pitkäaikainen ja läheinen ystäväni tunnusti rakastuneensa minuun ja itselleni tuli olo, kuin ystävyys olisi petetty. No, voin puhua vain omasta puolestani, mutta lienee kuitenkin useimmilla niin, että kun olettaa ystävyyden olevan ystävyyttä, ja toinen toivookin muuta...

Minulla ja silloisella ystävälläni oli puolin jos toisinkin flirttaileva kaverisuhde kun humalluimme. Olimme hyviä ystäviä ja kohtelijaisuuksia sanoimme toisillemme ihan ystävyys mielessä. Joskun herkkinähetkinä toinen kuvitteli jotain muuta kuin ystävyyttä, mutta tiedostimme sen molemmat, että kun on paha olla niin helposti turvautuu läheisimpään vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Ei siitä loukkaannuttu, vaan autettiin toinen pikku hiljaa takaisin jaloilleen.
Pari vuotta meni näin toinen oli toisen olkapää, kunnes kerran... Hän sanoi että taidan olla kaikista tärkein nainen päällä maan. Ensin otin sen kohtelijaisuutena... sitten turvauduin nauruun ja pidin sitä vitsinä... sitten hämmennyin. Olinhan itsekkin joskus ajatellut millainen pariskunta olisimme ja tulin siihen tulokseen enntä jos haluisi maksimoida mahdottoman suhteen se olisi me kaksi yhdessä. Olimme satojen kilometrien päässä kotoa ja muista häiriötekijöistä. (mm. molemmat "kävivät ulkona" toisen ihmisen kanssa, seurusteluksihan ei kolmea ja neljää tapaamista kutsuta.) En halunnut pilata ystävyyttämme... pelkäsin. Pelkään kai vieläkin, mutta nyt olemme seurustelleet pidempään kuin kumpikaan koskaan aikaisemmin. Minä olen onnellinen... toivon ja uskon että hänkin on.
Sitä ei tiedä miten käy, mutta kyllä tämä tällähetkellä tuntuu sen riskin arvoiselta.

Olihan meillä vaikeaakin tuossa välissä, mutta niin on muillakin, pitää vain muistaa ettei luovuta ensimmäisen kiven kohdalla. Nyt olemme molemmat valmiit taistelemaan siitä että saamme pitää tämän, sillä mikään ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä, turvalliselta ja läheisemmältä.

Jotkut riskit ovat ottamisen arvoisia.