Olemme 3-kymppinen avoliitossa elävä pari. Meillä on entuudestaan 1,5-vuotias tyttö. 4kk sitten jätimme ehkäisyn pois. Mies ei ole koskaan ollut mikään kova puhumaan tai kertomaan ajatuksistaan, mutta sillontällöin suunnitelmissa ja puheissa puhuimme toisesta lapsesta ja käsitin hänenkin sitä haluavan.
Nyt tein raskaustestin viikko sitten. Aluksi mies oli ihan hiljaa, ei juuri asiaan kommentoinut. Rupesi pikkuhiljaa katselemaan isompaa autoa ja asuntoa, kunnes eilen pamautti päin näköä: Hän haluaa abortin!
Olin ihan kuin puulla päähän lyöty. Ei löydy sanoja kuvailemaan tätä olotilaa. Itken ja taas itken. Sydämeen sattuu. En voisi ikinä tehdä aborttia, en ikimaailmassa. Koko ajatuskin tuntuu niin pahalta ja olo on ihan turta. Tuntuu, että rakkaus miestä kohtaan kuolee samalla hetkellä, kun joutuisin abortin tekemään. Mielessä pyörii, onko oikein painostaa miestä tähän lapseen? Entä hänellä minua tekemään abortti? En todellakaan enää tajua miestäni enkä mistään mitään. Mieli ihan sekaisin. Minä se näköjään tässä pahis olen kun satuin pamahtamaan paksuksi.
Nyt tein raskaustestin viikko sitten. Aluksi mies oli ihan hiljaa, ei juuri asiaan kommentoinut. Rupesi pikkuhiljaa katselemaan isompaa autoa ja asuntoa, kunnes eilen pamautti päin näköä: Hän haluaa abortin!
Olin ihan kuin puulla päähän lyöty. Ei löydy sanoja kuvailemaan tätä olotilaa. Itken ja taas itken. Sydämeen sattuu. En voisi ikinä tehdä aborttia, en ikimaailmassa. Koko ajatuskin tuntuu niin pahalta ja olo on ihan turta. Tuntuu, että rakkaus miestä kohtaan kuolee samalla hetkellä, kun joutuisin abortin tekemään. Mielessä pyörii, onko oikein painostaa miestä tähän lapseen? Entä hänellä minua tekemään abortti? En todellakaan enää tajua miestäni enkä mistään mitään. Mieli ihan sekaisin. Minä se näköjään tässä pahis olen kun satuin pamahtamaan paksuksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Nämä nyt arvauksia, ehkä edellisen lapsen kanssa on ollut rankkaa? muutos ollut suuri? haluaa myös eron?
Totuuttahan en osaa sinulle sanoa, sen tietää vain puolisosi?
Mutta sinulle osaan sanoa, älä hyvä ihminen itseäsi syytä, tuossa tilanteessa tehdään lapsia, etkä olisi muuta voinut ajatellakaan. Ja älä aborttia tee, ellet sitä itse tahdo :)
Voimia, ja puhetta nyt suhteeseenne. Katse tulevaan!
Ja onnea raskaudestasi
Kiitos "äitiltä" kauniista sanoistasi!
Nämä ajatukset on vaan sekavia. Ymmärrän jossainmäärin miestäni mutten kuitenkaan toisaalta yhtään.
Lähinnä mietin olenko kamalan kylmä ihminen, jos mietin voivani tosta vaan jättää mieheni jos hän ei raskautta hyväksy ja erota vuosia kestäneestä suhteesta. Raskaudesta taatusti väännetään meillä kättä jatkossa joka ilta. On väärin pakottaa mies isäksi mutta väärin myös pakottaa minut ottamaan lapsi pois. Luulin, että raskaus olisi iloinen asia.
Tyttömme on ollut aina todella "helppo" lapsi. Nukkunut hyvin, syönyt hyvin, ollut terveenä ja on kaikinpuolinen iloinen ja touhukas pikkuneiti.
jätitte ehkäisyn neljä kuukautta sitten pois eli miehesikin on tiennyt, mitä on ollut tekemässä. Mikä on voinut muuttaa miehen mielen? Sen tietää vain mies itse.
Minä näkisin nyt ainoana vaihtoehtona kunnollisen keskustelun. Laittakaa lapsi vaikkapa mummolleen hoitoon ja jutelkaa asiat selviksi.
Jos tekisit abortin miehen painostuksesta itse sitä haluamatta, katkeroituisit miehellesi eikä teidän suhteestanne tulisi mitään tulavaisuudessa. Anteeksi, jos sanoin liian suoraan, mutta niin uskoisin käyvän.
Nyt tartu vain härkää sarvista ja nosta kissa pöydälle :)
Onnea raskaudellesi ja tsemppiä miehesi kanssa!
Tietenkään ketään ei voi pakottaa isäksi, se on selvää. Toisaalta myös aikuisen miehen pitäisi huolehtia ehkäisystä, jos ei halua lasta. Abortti ei ole ehkäisykeino.
Jos ajatus abortista tekee noin kipeää, mieti asiaa ja pohdi ja taas mieti. Onko isätön lapsi, yksinhuoltajuus vai kenties parisuhde ja abortti vaihtoehtoja, plussat ja miinukset, ellei sit miestä ja lasta voi yhdistää. Voihan olla, että ajatus shokeerasi miehen ja mieli vielä muuttuu.
Joka tapauksessa, kuuntele sydäntäsi, koska niin tai näin, päätöksesi kanssa sinun tulee pystyä elämään loppuelämäsi.
Voimia sinulle.
Mun ei ainakaan tarvis edes miettiä kumman valitsen. Oman vauvan vai tommosen idiootin.
Tiesihän miehesi että jätät ehkäisyn pois? Miten tuolloin kommentoi tätä asiaa? Minusta mies ei voi millään tapaa syyttää sinua raskaudesta, mikäli on ollut tietoinen ettet käytä ehkäisyä. Syy löytyy hänestä itsestään, kun on seksiä ilman ehkäisyä harrastanut.
Miten hän on perustellut sinulle abortin, vai eikö suostu perustelemaan? Onnistuisiko sinun pyytää perusteluja rauhallisesti, ilman hysterisoitumista (tiedän että on vaikeaa pidättää itkua, mutta meillä ainakin keskustelut tyssää mikäli minua kovin itkettää).
Tässä ei ole varmaan mitään oikeaa neuvoa tai ohjetta. Itse olen sitä mieltä että miehesi on kohtuuton vaatiessaan sinua aborttiin. Mikäli olet siihen haluton, mutta suostut hänen mielikseen, niin takuulla kannat hänelle kaunaa loppuelämäsi ajan. Onko miehesi ensimmäiselle lapsellenne hyvä ja rakastava isä? Luuletko että hän ajan kanssa sopeutuisi tähän tulevaankin lapseen?
Toivotaan että miehesi muuttaa mieltään. Onneksi raskausaika on pitkä, siinä ehtii mielessä myllertävät asiat käsitellä mikäli niihin halua löytyy. Voimia!
..on tästä aiheesta hyvää keskustelua otsikolla "miehen shokista masennus"! Kannattaa lukaista läpi, siellä on samantyylisiä kokemuksia!
Omasta mielestäni tuossa tilanteessa miehellä ei ole enää oikeutta vaatia aborttia, koska ehkäisy on jätetty yhdessätuumin pois. Teillä on jo yksi lapsi ennestään, niin miten paha se toinen lapsi sitten olisi? Ainakin kunnon perustelut pitäisi olla, jos tuossa tilanteessa haluaa keskeytyksen...
Abortin kokeneena voin todeta, että sitä ei todellakaan kannata tehdä toisen painostamana! Jos tilanne on omastakin mielestä paha, niin se on eri juttu, mutta jos lapsi tulee hyvään parisuhteeseen, on toivottu ja ehkäisy jätetty yhdessä pois, niin mielestäni abortti on kohtuuton vaatimus!
isäksi pakottamista, jos olette yhdessä ehkäisyn pois jättänyt. Ei sinun tarvitse painostaa miestä lapseen. Hänellä on ollut neljä kuukautta aikaa sanoa vastalauseensa ja varmaan sitä ennenkin. Nyt lapsi on tulossa ja se on teidän molempien "syytä". Hän voi syyttää vain itseään kykenemättömyydestään ajattelemaan etukäteen.
mun mielesta ei ole mitaan syyta aborttiin. Vauvahan saa kodin ja rakastava aidin. Eihan kyse ole nyt mistaan teiniraskaudesta tai raiskauksen aiheuttamasta raskaudesta...Ehkaisynkin jatitte pois. Ehka mies ajatteli ettei rahat riita toiseen lapseen. Kylla riittaa jos saa ne riittamaan,ja kelaltakin saa tukea jne. En aina ymmarra kylla miehia...tsemppia sinne!
ei kannata abortoida toivottua lasta. Siitä et tule selviämään.
Mies on osallistunut lapsen tekemiseen ja joutuu nyt itse päättämään, miten tilanteesta selviää. Onko mahdollista ettei hän tiennyt sinun jättäneen ehkäisyä pois? Vai onko vain alkukauhistusta kun elämä muutttuu? On paljon ihmisiä, joiden on vaikea ottaa uusia asioita vastaan. Se on persoonallisuuden piirre ja liittyy ujouteen.
Kannattaa kuitenkin kunnioittaa myös miehen tunteita, ei ole hänen syynsä jos asia tuntuu vaikealta. Siitä lähdetään: miksi se tuntuu vaikealle, miten eteenpäin. Ehkä kannattaa selvittää mitä hän tiesi/luuli, mitä sinä tiesit/luulit, mutta jossittelu on ihan turhaa.
Tee abortti tai pidä lapsi ja eroa, mutta älä silloin vaadi mieheltä mitään koska hän ei lasta halua.
Herranjumala mitä neuvoja...Tottakai vaadit miehen kantamaan vastuunsa, hänhän on ollut mukana lapsen alullepanossakin! Jos pidät lapsen, eroat tai et, mies on lapsestaan ja sen elättämisestä ym. vastuussa, ja sinulla on sitä häneltä täysi oikeus vaatia.
Jos mies ei lasta halua mutta nainen haluaa, ei mieheltä tule vaatia mitään. Ei voi mitään, niin ajattelen.
vaikka mies on paljaalla vedellyt ihan tietoisesti?
Iloitse siitä, että sisälläsi kasvaa pieni ihminen äläkä missään nimessä harkitse aborttia. Sitä katuisit myöhemmin eikä varmasti korjaisi tilannettanne. Olethan halunnut lasta ja miehesikin on siihen juttuun liittynyt. Vastuu on molemmilla etkä sinä ole tämän jutun pahis - et todellakaan!
Miehesi ehkä työstää asiaa, alkoihan hän jotekin orientoitumaan uuteen tilanteeseen. Oliko kuitenkin isomman auton ja asunnon osalta harppaus liian iso (ja kallis)? Edellyttääkö uusi tulokas näitä muutoksia vai voisiko näitä muutoksia tehdä myöhemmin ja pikkuhiljaa, jos on tarvis? Joku kirjoittikin aihemmin shokista, se taitaa olla nyt totista totta.
Ota asia keskusteluun ja pyydä miestäsi nyt ihan oikeasti kertomaan, mitä hän raskaudestasi ajattelee ja mikä häntä siinä eniten mietityttää. Älä kysy, miksi hän haluaa abortin. Yrittäkää löytää takaisin sille polulle, jossa olette aiemmin olleetkin.
Älkääkä unohtako tämän myllerryksen keskellä 1,5 -vuotiasta tyttöänne. Jos tulee riitaa, älkää riidelkö hänen ollessa läsnä.
Voimia ja uskoa tulevaisuuteen!
Kuule, miehet on vähän hitaita työstämään tuollaisia asioita. Useinmiten asiat kääntyy parhain päin.
Älä tee aborttia, koska sdämessäsi et sitä voi hyväksyä.
Mieti vaihtoehtoja:
Jos teet abortin, kadut sitä ja avioliittosi ehkä ajautuu lopulliseen alamäkeen.
Jos et tee, mies ehkä kasvaa ajatukseen vauvasta, ja jos ei, saat ainakin ihanan lapsen, ja esikoisesi saa sisaruksen.
Meillä oli sama tilanne, molemmat itki pari viikkoa. Lopulta mies sanoi, että hän taitaa kuitenkin olla meistä kahdesta vahvempi, eikä voi pakottaa minua aborttiin, kun näkee miten liian iso asia se minulle olisi.
Nyt kun on loppuraskaus meneillään, odottaa jo mieskin meidän iltatähteä ja on ihan mukana.
Luulen, että sinunkin miehesi tarvitsee vain vähän enemmän aikaa työstää asiaa. Miehet reagoivat joskus ihan oudosti tällaisiin asioihin, he ajattelevat niin eri tavalla kuin naiset. Ehkä miehellesi iski paniikki taloudellisesta tulevaisuudesta, mutta kyllä se menee ohi.
Jaksamisia sinulle!
Sitä älä mene tekemään !
Miehelläsi on ongelma ja setvikööt sen .
Ihanaa että pieni tyttönne saa sisaruksen ! Ainokaisena ei ole hyvä elää .
Mies ajatelkoot vähemmän itsekkäästi .Varmaan vastuu pelottaa ...miten rahat riittävät jne .
haluaisi ehkä kanssasi kahdenkeskistä aikaa ?
mutta loppujen lopuksi sisarus on tytöllenne tärkeä ja lapset kasvavat vauhdilla ...kyllä miehesi kestää toisenkin lapsen jos kerran jo yksi on ennestään .
Yritä kaivella syitä miehestäsi ...kait hän haluaa kanssasi jatkaa ettei eroa ole miettinyt ...ettei painosta aborttiin että pääsee vähemmillä elatusmaksuilla ? Kulostaaa raa`alta mutta ihmetyttää tommonen käytös ...
aborttia ei tässä tapauksessa tulisi tehdä. Tuntuu hullulta, että ensin halutaan lapsi ja sitten kun se on tulossa niin sitten ei halutakaan. Ehkäpä miehesi vuoden päästä muuttakin mieltää ja taas onkin suostuvainen lapsen tekoon ja taas lapsi laitetaan alulle. JOnkinlaista vastuuta pitäis aikuisella ihmisellä olla teoistaan, aborttia voisi mielestäni siinä tapauksessa harkita jos lapsella todettaisiin joku sairaus.
Oletko miettinyt tosiaan millaisia traumoja abortti naiselle yleensä aiheuttaa. Ystäväni on kerran abortoinut huonon elämäntilanteen takia lapsen ja ei ole siitä vieläkään toipunut. Suuri osa abortin tehneistä haluaa saada lapsen kuitenkin hyvin pian abortin jälkeen. Niin myös ystäväni, joka miettii asiaa joka päivä. Kyllä yksinhuoltajanakin pärjää jos asiat miehen kanssa menevät niin huonosti, että ero tulee.
mun äiti koki saman eikä koskaan unohtanut miehensä tekosia.. päätti silti pitää pienen ihanan pikkusiskoni.
Miehet ei useinkaan ymmärrä mitä raskaus naiselle merkitsee, niillä ei riitä empatiat siihen.
Karmee emotionaalinen hylkääminen, mutta tee oikea päätös, sellainen jota et koskaan kadu!