eli löytyykö perinteisen makkarakuppien ohjetta?
makkarakupit
perinne ohjetta?
63734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ostat tarpeeksi paksua makkaraa kaupasta pötkönä (esim. sipulitee, lauantai jne.)
Paistat pannulla ja kuppi muodostuu. Mitä ihmeen perinteellisyyttä tässä ajat takaa?
No eikä tehdä. Makkarakupit tehdään berliinimakkarasta, joka on aitoa suolimakkaraa. Hevosen pohjukkaissuolta muistaakseni. Ideana on nimenomaan tuo suoli, joka supistuessaan muodostaa makkarasiivusta kupin.
Lauantaimakkara on pakattu aina siihen karmeeseen punaiseen muovikuoreen, jota muut kuin sinä ei paista.
On se jännää, miten jotkut vanhat jutut ovat jääneet mielihaluiksi, vaikka voivat olla "objektiivisesti" aika kamalia...
Itse en ole jäänyt makkarakuppien koukkuun, vaikka tietysti törmäsin niihin 1960-luvulla, ja tykkään makkarastakin. Ehkä se ällö kastike niissä inhotti.
Mutta en tuomitse ketään, sillä itsellänikin on niin hölmöjä vanhoja mielihaluja nuoruudestani, etten kehtaa niitä täällä edes paljastaa...
On hauskaa lukea, että muistetan vielä vanhoja ja arvostettujakin ruokia, tosin tämä nyt ei ihan gourmet ruokaa taida olla, mutta ranskankielinen nimikin aterialla on, jos se olisi "fiinimpi" sillätavoin. Eli "Saucisses sur le plat" Otetaan Berliinin makkaraa tai teemakkaraa, ei muovikuorista, joten berliini taitaa olla ainoa vaihtoehto,luonnonsuoli kuoressaan, ainakin hallit myyvät sitä. Leikataan n. sentin paksu viipale kuorineen ja paistetaan siten että makkarasta muodostuu kuppimainen. Tämä kuppi täytetään esim. sienimuhennoksella, tavallisimmin vihreillä säilyke tai pakaste herneillä, tai millä vihanneksilla kukin haluaa. Bon appetit
minä sain aina valkokastikkeella, jossa lilluin muutama herne ja porkkanankuutio ja mitäköhän vielä.
Siksi en tykännyt.
Piti olla "lillui", ei "lilluin", en minä sentään lillunut siinä valkokastikkeessa...