lujarin osaajat

siihen, etä kattoja tulee alas myöskin tulevaisuudessa.
Näin maallikkona asia näyttää selvältä.
Tule nyt kysymään, että miksi?

Ongelma tuossa korvakkeessa on se, että sen säteen pituus muuttuu: Pystysuuntaan säde on 28 ja poikkisuunnassa 31 mm. Ja jossain leikkauspinnalla se on jotain em. mittojen välistä. Vähän työläs tarkkaan laskea.

Pytagoraalla saisin leikkauspinnan tarkaksi arvoksi jotain välillä:

Amin=sqrt(28*28-8*8)*8*2=429

Amax=sqrt(31*31-8*8)*8*2=479

Oli miten oli, niin tällaisessa kannattaa tehdä "virhe" aina "tervemmälle" puolelle, elikkä tässä tapauksessa arvioida pinta-ala vähän alakanttiin.

Esitetyssä esimerkissä on jostain tempaistu?

A=(21 16/2)*8*2=464

mutta mielestäni esim.

A=sqrt(28*28-8*8)*8*2=429

olisi parempi, taikka jopa karkeasti:

A=20*8*2=429=320

Ongelma näissä on, että tässäkin on jätetty jännityshuippu huomioimatta ja koko arvio menee joka tapauksessa tämänkin johdosta "metsään". Tällöin jos jotain jättää huomioimatta, niin pitää sitten nostaa varmuuskertoimia hieman (taikka pudottaa sallittuja jännityksiä jonkin verran).

------------

Varsinainen perusongelma tässä koko laskussa on se, että kyseinen korvake, joka joutuu vaihtokuormitukseen hydraulisylinterin johdosta tulee menemään rikki nimenomaa vaihtokuormituksen takia ja kyseisessä laskussa on tehty **vain** staattinen tarkastelu.

Staattisella tarkastelulla ei ole paljoakaan käyttöä silloin, kun lopullinen kuormitus tulee olemaan vaihtokuormitusta. Koko ongelman tarkka tarkastelu vaatisi siis aivan erilaisen lähestymistavan. Ja lisäksi vaikkapa pakkasesta johtuvat haurastumiset Suomen leveysasteilla.

Staattisella tarkastelulla nähdään vain se, että rakenne kestää **ainakin*** yhden kerran kyseistä kuormitusta. Mutta jos se joutuu toistuvasti vastaavaan tilanteeseen vaihtokuormituksena, niin se ei lopulta välttämättä kestä enään yhtään mitään. Eli rakenne väsyy ja lopulta aivan olematon kuormitus voi rikkoa sen.

=====

Eli Suomeksi sanottuna esitetyssä esimerkissä on "oikaistu" (taikka tiedetään niin tehdyn) ja koko laskenta on enemmän taikka vähemmän "näppituntuman" pitämistä kokonaisrakenteeseen. Erilaiset oikomiset pitäisi lopussa huomioida esim. suuremmissa varmuuskertoimissa.

Toisaalta joskus näitä ei edes lasketa ollenkaan, vaan koko lopullinen rakennelma vain testataan riittävän suurella kuormalla, jotta varmistetaan sen kestävyys. Ja laskennalla haetaan vain kutakuinkin tasavahvaa rakennetta (joka pettäisi periaatteessa sitten kaikkialta yhtä aikaa, kun siihen tulee liian suuri kuormitus).

Tasvahvaan rakenteeseen pääsee näppärästi, kun muistaa tuossa esim. tuon tapin poikkipinta-alan ja huolehtii siitä, että korvakkeeseen tulee saman verran poikkipinta-alaa (taikka enemmän).

Tappi: 200 mm^2

Tällöin korvake esim: 10x30 = 300 mm^2

=========

Testaus on aina kaikkein paras vaihtoehto ja laskemalla ei koskaan pysty kunnolla huomioimaan kaikkea. Ei varsinkaan materiaalivikoja ja muita heikkouksia, jotka on yleensä ohitettu lujuuslaskennassa. Taikka vaikkapa virheitä ja puutteellisuuksia hitsaussaumoissa.

==========

Jos ajatellaan asiaa tentti-mielessä: eli kuinka saan oikean vastauksen tentissä, niin se onnistunee vain opettelemalla ulkoa tällaiset tilannekohtaisesti ja oppimalla tuntemaan tenttitehtävien laatijan "metkut" ulkoa.

Lycka till.....