entiset JT:t, jaksaminen?

Sinun täytyy vain kääntää elämässäsi "uusi lehti" ja luottaa että asiat järjestyvät ja kielteiset tunteet ajanoloon helpottavat.
Jos Jt usko aiheuttaa ongelmia, niin minusta sinun on lähdettävä pois vaikka se olisikin hankalaa.Tärkeintä on että teet jotain jos nykyinen tilanteesi ei tyydytä. Muuta keinoa ei ole, mitä arvoa on "toivolla" joka kenties perustuukin pelkkiin valheisiin ja kuvitelmiin? Kielteiset tunteet ja ristiriidat helpottavat jossain vaiheessa kun et ole enää tekemisissä kyseisen uskonnon kanssa.
Anna ajan kulua ja selvittele ajatuksiasi. Vaikka hylkäisitkin JT uskon, sinun ei tarvitse hyljätä raamattua ja Jumalaa. Ehkä vielä joskus löydät hengellisen kotisi jostain muusta yhteisöstä? Yleensä aika auttaa tälläisissä asioissa ja tasapaino löytyy jossain vaiheessa. Mielen ongelmat ovat usein sellaisia ettei niitä selvitetä kovin nopeasti vaan ajan kanssa, tälläisissa asioissa.

Minulla oli pari vuotta sitten täysin samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Kun tajusin, että JT-opetus on valhetta, olisin halunnut vain niellä "sinisen pillerin" ja jatkaa JT-harhassa elämistä. Olin onnellinen todistajana, ja halusin tuon onnen takaisin. Ajattelin juuri näin:

"Heillä on kuitenkin toivo paremmasta, toivo paratiisimaasta. He tuntevat saavansa lohtua Jumalalta ja raamatusta ongelmissaan. Sinulla ei ole todennäköisesti mitään vastaavaa 'toivoa' kun uskoltasi on lähtenyt pohja aikoja sitten. Usko jumalaan, raamattuun ja valehteleviin (mielenhallinnan takia) ihmisiin. Olet ehkä täysin tyhjän päällä."

Tästä voi todellakin toipua. Itseltäni se vei kaksi vuotta, enkä ole vieläkään päässyt irti tuosta uskonnosta. Lopullisen toipumisen sysäsi käyntiin hiljattain tehty oivallus, että vaikka JT-uskonto tarjoaa "ratkaisun" ihmisen ongelmiin, sama järjestö myös LUO ITSE NÄMÄ ONGELMAT.

JT-kirjallisuus luo tästä maailmasta ja asiainjärjestelmästä toivottoman kuvan. Ihmiskunnalla on ongelmia, sotia, saastumista, ihmiset vihaavat toisiaan, eikä ihmisillä ole mitään toivoa kuoleman jälkeen. Julkaisuissa ihmiseen istutetaan myös kuolemanpelko. Kun ihmisen mieleen on istutettu tällainen pelko ja ahdistus, julkaisuissa tarjotaan ongelmaan myös "ratkaisu". Näin ihminen kokee, että järjestö on ratkaisu hänen ongelmiinsa.

On vapauttavaa tajuta, että tämä pelko ja ahdistus on järjestön kylvämää. Silloin pystyt lopultakin tarkastelemaan maailmaa objektiivisesti. Onhan se totta, että maailma on aika karu paikka. Mutta ei se ole sellainen kuin JT:t antavat ymmärtää. Maailmasta löytyy myös kauniita asioita, luonnosta huolehtimista, välittämistä, jopa sellaista todellista ystävyyttä jota JT:n keskuudesta ei löydy.

Tuolta blogista voit lueskella ajatuksiani:
http://usko-marssilla.blogspot.com/

Tsemppiä sinulle. Jos jaksaminen tuntuu kovin vaikealta, suosittelen ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan. Näin jälkeenpäin harmittelen, etten sitä itse tehnyt, koska se olisi helpottanut asioita.

Noin kaksi vuotta sitten jätin kokouksissa käymisen. Kerkesin olla todistaja melkein 30 vuotta, 10 vuotta vanhimpana. Viimeiset vuodet vanhimpana olivat vaikeita koska aloin nähdä yhä selvemmin seuran sydänmettömyyden. Seuran sääntöjen totteleminen oli aina ensi sijalla oli sitten kysymys mistä tahansa. Saatoin vanhimpana nähdä kuinka "ystävillä" oli kamppailu monenlaisia vaikeuksia vastaan. Kerran jopa ehdotin vanhimmiston kokuksessa että eikö joku vanhimmista voisi tehdä osa-ajan tienraivaustunteja paimennustyössä. Vastakaikua en saanut, vain hiljaisuutta. Kokoukset kun jäi väliin niin ystävät hävisivät. Aluksi oli vaikea hyväksyä että se oli mahdollista. Luulin että minulla oli ystäviä jotka arvostivat minua ihmisenä eikä suorittajana. Ensimmäiset ystävät jättivät minut jo silloin kun luovuin vapaehtoisesti vanhimman tehtävistä. Luulen että ongelma on siinä että on tosi vaikea kehittää todellista ystävyyssuhdetta todistajiin. Todistajan kun pitää olla täydellinen. Et voi kertoa todellisista tunteista todistaja "ystävälle" koska heikkoutta halvelsitaan. Todelliselle yställehän voi puhua tunteista, pelon aiheista, heikkouksista, epäilyksistä ja muista arkaluontoisista asioista. Todistajilla on maski ja kulissit aina päällä. Kukaan ei halua ottaa riskiä tulla leimatuksi hengellisesti heikoksi tai sellaiseksi joka on huonoa seuraa. Aluksi olin naivi ja luulin että voisin vaikuttaa ja muuttaa käytäntötapoja. Pian huomasin että se oli taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mailmankuvani on ollut hieman sekaisin jonkin vuoden. Olen selvinnyt opiskelemalla sekä olemalla aktiivinen järjestö toiminassa. En ole katkera vaan yritän nähdä menneet vuodet jonkinlaisena oppimisena. Uskon että kokemukseni ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja en halua saada niitä tekemättömäksi. Ymmärän että minut saatiin mukaan käyttämällä manipuloivia menetelmiä. Julistajat jotka houkuttelivat minut mukaan toimivat vilpittömästi luullen tekevänsä hyvän teon.

>>Entiset JT:t / jehovantodistajuudesta toipuvat, miten jaksatte? Miten jaksatte elää tätä jokapäiväistä elämää?

Kiitos kysymästä ihan hyvin. Olin aikoinani ehkä alitajuntaisesti kaukaa viisas ja perustin elämääni muullekin kuin jehovantodistajuudelle. Jokapäiväinen elämä on mielestäni sellaista miksi sen kukin muokkaa. Kyllä siitä saa vastenmielistä ja surullista helpostikin jos tahtoo. Toisaalta ymmärrän mielestäni tilanteesi hyvin. Masennukseen on helppo ajelehtia kun asiat tuntuvat ylivoimaisilta.

>>Minua väsyttää tämä palsta, väsyttää tämä jatkuva osapuolten toisilleen vinoilu.

"Älä ota sitä vakavasti..." Mielestäni tämä palsta on oikein hyvä foorumi erilaisille keskusteluille jehovantodistajuudesta. Oikea mielipiteenvapaus on välillä juuri tätä puuromössöä, josta ei aina saa selvää. Mutta jokainen saa sanotuksi sen mitä haluaa. Siellä jossain puuromössön seassa on kaikesta puuromössöstä se lähin totuutta oleva mössö. Niin kuin joku sanoikin: "totuus on tarkoitettu etsittäväksi - ei löydettäväksi".

>>Joku vietti ajaa minut kuitenkin pakonomaisesti joka päivä lukemaan joka ikisen viestin, vaikka on masentavaa lukea tätä jatkuvaa toistensa nälvimistä.

Jotkin nälvivät toisiaan, jotkut taas haluavat selvittää nälvivän osapuolen sanoman totuudellisuuden - näin kärjistetysti.

>>Mistä saat voimaa, mistä saat positiivisia ajatuksia?

Keskusteluun jehovantodistajuudesta saan 'voimaa' siitä, että tiedän jehovantodistajien järjestön vartiotorniseuran kehittelemän uskonnon huuhaaksi, ja on siten jopa velvollisuuteni mahdollisuuksien mukaan kertoa se kuuleville korville. Näetkö, samankaltainen 'julistamisen velvoite' kuin todistajilla, mutta tätä ei kukaan raportoi ja se tulee käskemättä. Pätisiköhän tähän se, että "usko synnyttää tekoja"-fraasi... Tässä usko vartiotorniseuran mädännäisyyteen.

>>Koet ehkä että suurin osa ystävistäsi on hylännyt ja karttaa sinua, suuri osa elämästä hukkaan heitetty.

Kuten kerroin aluksi, niin olen perustanut elämäni muullekin kuin jehovantodistajuudelle ja senpä takia nuo 'ystävät' jotka eivät saa edes tervehtiä, tehköön niin. Ihminen joka on perustanut kaiken jehovantodistajuuden ympärille voi olla juuri kuvailemassasi tilanteessa, jossa siihen astinen elämä tuntuu eletyn turhaan, kaikki entinen on menetetty. Onneksi maailma ei ole kuitenkaan likikään niin julma kuin vartiotorniseura antaa ymmärtää. Omalla aktiivisuudella saa elämäänsä uuden suunnan. Mutta aktiivisuus tarvitsee seurakseen myös aidon halun uuteen, toimiakseen.

>>Heillä on kuitenkin toivo paremmasta, toivo paratiisimaasta. He tuntevat saavansa lohtua Jumalalta ja raamatusta ongelmissaan.

Jos henkilö todella on varma paratiisitoivostaan ja jumalansa armollisuudesta, ei henkilö masennu kovin helposti. Jehovantodistajan masennus liittyy usein uskontonsa suorituskeskeisyyteen ja riittämättömyyden tunteeseen, kuten tiedät. Uskonto joka saa jäsenissään tällaisia tunteita esiin, ei toteuta raamatun, tai nimenomaan jeesuksen esimerkkiä edes keskinkertaisesti. Kuinka vakavasti otettavasta uskonnosta silloin voi olla kyse?

>>Sinulla ei ole todennäköisesti mitään vastaavaa 'toivoa' kun uskoltasi on lähtenyt pohja aikoja sitten. Usko jumalaan, raamattuun ja valehteleviin (mielenhallinnan takia) ihmisiin. Olet ehkä täysin tyhjän päällä.

Eikö ole metkaa, että kaikesta mainitsemistasi asioista huolimatta, olen omasta mielestäni täysin tyytyväinen elämääni kokonaisuudessaan. Usko tai älä, mutta tyytyväisyyteeni liittyy hyvin vahvasti elämä ilman jehovantodistajuutta, ja se että tiedän tuon amerikkalaisen uususkonnon olevan vain iso verkostomarkkinointibisnes - edelleen kärjistetysti.

Kyse ei kuitenkaan ole vahingonilosta, vaan siitä että vartiotorniseuran jehova ei olekaan sellainen orjapiiskuri kuin annettiin ymmärtää, vaan se on vartiotorniseura. Ja sillähän ei ole taas raamatun kanssa mitään tekemistä. Vaikka raamattu itsessään onkin minulle nykyään vain mielenkiintoinen tarina, on kuitenkin helpotus huomata vartiotorniseuran valehdelleen myös raamatusta.

>>Jos on samanlaisia ajatuksia niin miten taistelet negatiivista ajattelua vastaan? mitenköhän pääsisi tästä jumituksesta eroon...

Aikana jolloin vartiotorniseuran kokonaisuus alkoi paljastua itselleni, koin hetkittäin ehkä samantyyppistä alakuloisuutta asiasta. Siitä ei auta kuin oppia ulos. Tuo ulos oppiminen alkoi minulla siitä kirjallisuudesta, jota ei jehovantodistaja saa lukea. Se oli helpottava lukupaketti. Jos et ole lukenut, niin aloittaa voi Raymond Franzin suomennetuista luvuista jt-tuen sivuilta:

http://www.jttuki.info/Franz/index.html

Siitä onkin hyvä siirtyä Pasi Turusen kirjaan 'Vartiotorni - valtakunta uudessa valossa". Tilattavissa netistä.

'Totuudesta' pois oppiminen on prosessi siinä missä 'totuutdenkin' oppiminen. Toinen näistä prosesseista sattuu olemaan hieman helpottavampi kuin toinen.

Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu!

Onko sinulla ketään, kenen kanssa voisit keskustella asiasta? Onko ketään jolle purkaa kaikki ja vielä vähän lisää?

kirjoita minulle [email protected], voisimme vaihtaa ajatuksia.

Kun on muutakin elämää niin jaksaa ihan hyvin.

Olen hommannut itselleni täysin uuden ystävä- ja kaveripiirin. Ja parasta tässä on se, että voimme keskustella asioista avoimesti, minun ajattelua ei enään rajoita vartiotornin mielenhallinta.


Oma maailmankatsomukseni on ateistinen siinä mielessä, etten tunnusta HYVÄN KAIKKIVALTIAAN OLEMASSAOLOA.

Aikansa se tietty otti kun vapautui jehovalaisesta ajatusmaailmasta ja sen hyväksyminen, että tyhjän päällä tässä ollaan. Mutta parempi tämäkin kuin elää valheellisen lahkon orjana. Päivä kerrallaan porskutellen senkummempia pohtimatta.

"entiset JT:t, jaksaminen?
Kirjoittanut: kaappi-ehkätoipuva #2 23.2.2007 klo 11.45

Minua väsyttää tämä palsta, väsyttää tämä jatkuva osapuolten toisilleen vinoilu."

Sitä on ihan joka palstalla.

"Mistä saat voimaa, mistä saat positiivisia ajatuksia?"

Liikunnasta ja luonnosta.
Villieläimet eivät miellyty, vaikka kuinka yrität niitä miellyttää. Itse asiassa he eivät välitä sinusta lainkaan. Turhaa siis. Mikä vastakohta ihmisten miellyttämiselle! Villieläimen nähden voit olla vaikka alasti, ei se välitä. Sen sijaan ihmiset välittävät.

Liikunta purkaa stressiä.

"Koet ehkä että suurin osa ystävistäsi on hylännyt ja karttaa sinua, suuri osa elämästä hukkaan heitetty."

Ei jehovantodistajuus ollut lainkaan hukkaanheitettyä aikaa minulla. Itse asiassa se oli täysin looginen ratkaisu siihen aikaan. Maailma joutui kriisiin joka on ilmeisen lopullinen, me siis elämme lopun aikoja. Jehovan todistajien ajatukset eivät ole haittaavan vääriä, ainoastaan toteutus on.

"Mistä saat voimaa taistella mielen sekoamista vastaan, kun kehotus käydä enemmän kokouksissa ja lukea raamattua vain masentavat enemmän, koska tiedät niiden olevan täyttä valhetta. "

Luonnosta ja urheilusta.

"Sinulla ei ole todennäköisesti mitään vastaavaa 'toivoa' kun uskoltasi on lähtenyt pohja aikoja sitten. Usko jumalaan, raamattuun ja valehteleviin (mielenhallinnan takia) ihmisiin. Olet ehkä täysin tyhjän päällä. "

Aivan niin!
Kaiken kukkuraksi en myöskään luota tähän fašistiseen yhteiskuntaamme joka voisi yhtä hyvin sijaita Marsissa. Tämä on lopun ajan ahne sukupolvi joka tuhoutuu pian, siinä jehovat ovat ihan oikeassa.

"Tunnen päivittäin mm. vihaa, surua, katkeruutta ja pelkoa menneisyyden ja nykyisen kokemani epäoikeudenmukaisuuden takia, nämä ajatukset täyttävät mieleni, välillä on itsetuhoisia ajatuksia."

Kyllä.

"Jos on samanlaisia ajatuksia niin miten taistelet negatiivista ajattelua vastaan? "

Ajattelin ryhtyä luopioksi tämän Suomea miehittävän hirmuhallinnon suhteen, mutta poliisi vei putkaan eikä se ollut kivaa, joten ajattelin, että parempi olla vaiti ja antaa koko järjestelmän tuhoutua omaan mahdottomuuteensa, niin kuin Jehovan todistajat. Jehovakielellä, annetaan ihmisen osoittaa kykenemättömyytensä ratkaista tämän maailman ongelmia.

Koska en voi erota valtiosta, joka häirikkönä tunkeutuu kaikkialle, pyrin elämään niin kuin venäläiset vastaavan hirmuhallintonsa kanssa. Olenkin Vankileirien Saariston ahkera lukija.

>>Minua väsyttää tämä palsta, väsyttää tämä jatkuva osapuolten toisilleen vinoilu.

Miten koet eri uskontokuntien välisen vinoilun sekä tuossa vinoilussa esitetyt tuho- ja tuomintauhkaukset?