Luin äsken ylen abitreenien filosofia osiosta Kantin opeista ja siihen liittyvistä yo-kirjoituksista. En ole (vielä) lukenut Kantia, mutta mieltäni jäi askarruttamaan kohta, jossa mainittiin, ettei Kantia ja ultilitarismia saa sekoittaa toisiinsa... Sen verran tiedän että Kant on kirjoittanut siveysopista ja siveysoppihan sivuaa (..vai sivuaako?) ultilitarismia? Mikä ero on siis Kantilla ultilitarismilla?
..on pieni todennäköisyys, että olen ymmärtänyt väärin sen yo-kysymyksen, mutta sen takia heitänkin kysymykseni ilmaan täällä...
..on pieni todennäköisyys, että olen ymmärtänyt väärin sen yo-kysymyksen, mutta sen takia heitänkin kysymykseni ilmaan täällä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ainakin sellainen ero on että Kant ja utilitarismi ovat tietyllä tavalla vastakohtia.
Kantin mielestä jokainen on päämäärä sinänsä ja hän kielsi käsittelemästä ihmistä välineenä. Utilitarismi taas tarkoittaa nimenomaan hyötyajattelua, jossa jokseenkin kaikki nähdään hyvään pyrkimisen välineenä.
Joo, eli kuten jo tulikin... Utilitarismissa tavoite, eli jokin päämäärä on kaikkein tärkein ja se, miten tavoitteeseen päästään on vähemmän tärkeää.
Kant taasen moraali-opissaan ilmoittaa, että nimenomaan oikein toimiminen on tärkeää. Eli toimitaan oikein ja siten päästään toimimisen kautta tavoitteeseen.
Tämä siksi, että utilitarismissa asetetut tavoitteet ovat moraalittomia ja mielivaltaisia.
Kantlla taasen toiminnassa täytyy olla niinkun viisauttakki mukana.
Eli utilitarimissa ajatellaan niin, että jos tekee mieli saada 10 000 € rahaa, niin sitä voi vaikka ryöstää pankin.
Kantin mukaan taas keskitytään tekemiseen ja oikean tekemisen seurauksena voi sitten olla se 10000, joka tulee vähän, kuin bonuksena, muttei ole se homman tärkein juttu.
Eli, kun toimitaan oikealla tavalla, päästään oikeisiin tuloksiin. Tavoitetta ei voi sinänsä asettaa, sillä silloin siitä tulisi mielivaltainen ja moraaliton.
Kant puhui kategorisesta ja hypoteettisesta imperatiivista.
Kategorinen imperatiivi on loogista toimintaa loogisin perustein.
Hypoteettinen imperatiivi on loogista toimintaa epäloogisin perustein.
Käytännössä kaikki maailmassa tapahtuu hypoteettisen imperatiivin mukaan, sillä ihminen on liian tyhmä olento toimiakseen ei-häiriintyneiden periaatteiden mukaan.
YO-kirjoitukset ovat aina mielenkiintoinen paikka. Täytyy ottaa huomioon, että lukion oppikirjat on kirjoitettu lähinnä talouspoliittisia tavoitteita tukien ja niiden sisältö on ainoastaan poliittisesti sopivaa.
Myöskään lukiossa ei pidä koskaan vastata kokeisiin, niin kuin asiat oikeasti ovat, vaan paremminkin niin, kuin niiden haluttaisiin olevan.
normatiivisessa etiikassa ovat konsekventialismi (seurausetiikka), deontologinen etiikka (velvollisuusetiikka) ja hyve-etiikka. Utilitarismi edustaa konsekventialismia: perusperiaate on toimia aina utiliteetin maksimoimiseksi. Kant puolestaan edustaa velvollisuusetiikkaa: olemme velvollisia tekemään ja olemaan tekemättä tiettyjä tekoja, riippumatta niiden seurauksista.
Kantin kategorinen imperatiivi on ylin sääntö, jonka Kantin mukaan jokainen rationaalinen olento ymmärtää velvoittavaksi - järki sanelee sen: toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit toivoa tulevan yleiseksi maksiimiksi (säännöksi). Kategorisuus tarkoittaa sitä, että sääntö on kaikki ehdottomasti sitova. Kategorisesta imperatiivista Kant dedusoi muita sääntöjä.
Toisaalta Kantilla oli myös ehkä hieman ristiriitaisesti toinen periaate, jonka mukaan vain hyvä tahto on hyvää kaikissa olosuhteissa - tämä näyttää viittaavan hyve-etiikkaan päin.