Olen kärsinyt oppimisvaikeuksista ammattikoulussa ja silloin niitä tutkittiin ja on annettu nämä diagnoosit:F98.9 ja F94.8.Jälkimmäinen on jo vuosia sitten annettu,ei silloin.Olen ollut valmistumisesta lähtien kuntoutustuella ja olen ollut töissä eri paikoissa,nyt toimintakeskuksessa jo pitkään.Olen käynyt normaalin peruskoulun,ja minulle on sanottu,etten ole kehitysvammainen,mutta olen kokenut itseni leimatuksi sellaiseksi mm.työpaikkani takia ja muutamat ihmiset ovat kovasti sitä mieltä,että olen sellainen.Äiti haluaisi kovasti että hakisin johonkin koulutukseen,jotta voisin oppia jonkin ammatin niin hyvin,ettei tarvitsisi käydä tuettuna töissä ja saisi työstä palkankin.Olen myös ajatellut,että haluan vielä mennä myös naimisiin ja perustaa perheen.On kuitenkin joskus kummitellut mielessä,että entä jos minulle on tietämättäni annettu kehitysvammadiagnoosi?Niin,että kaikki on kerrottu totuudenmukaisesti,mutta esim.se yksi asia olisi jätetty mainitsematta,mm.itsetuntoni suojelemiseksi vaikka.Voiko tällainen olla mahdollista?Onko palstalla ketään,joka voisi määritellä,ovatko numerokoodina diagnoosit sellaisia,että ne tarkoittavat kehitysvammaisuutta?Asia on jäänyt vaivaamaan,koska olen hakenut koulutuksiin,enkä ole päässyt ja kun olen ruvennut pohtimaan jo siksikin,koska tahtoisin kun sen aika on,perustaa perheen ns.terveen kumppanin kanssa.
haluaisin kysyä
sandrilia
32597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Diagnoosikoodisto on nimeltään icd-10. Laita se ja hakemasi koodit suomenkieliseen googleen, niin löydät vastauksen kysymyksiisi. Kyse ei ole mistään kehitysvammasta. Suomenkielen kirjoitustaidostasi päätellen sinulla on paremmat mahdollisuudet menestyä koulutuksessa ja yleensä elämässä kuin 99 %:lla tänne kirjoittavista.
F98.8 Muu tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkava toiminto- ja tunnehäiriö
F98.9 Tarkemmin määrittämättömät tavallisesti lapsuudessa ja nuoruudessa alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt
Ei siis kehitysvammaa.
Mielestäni nuo voi parantuakin iän myötä, mahdollisesti. Eli, pelkkä haamu menneisyydestäsi.
Hae vaan kouluun.
Hyvä ihminen, älä niitä diagnooseja mieti!Elämässä on paljon muuta tärkeämpää kuin diagnoosit ja numerot, varsinkin Sinulla, nuorella ihmisellä!
Ihminen aikuistuu diagnooseista huolimatta ja tekee omat ratkaisunsa, ei äiti. Parisuhteesi on täysin riippumaton diagnooseistasi ja asiantuntijat auttavat kaikkia ilman diagnoosiakin perhesuunnittelussa. Mitä työhön/kouluttautumiseen tulee, sen arvioit myös Sinä yhdessä opinnonohjaajan, tarvittaessa ammatinvalinnan psykologin ja lääkärin avustamana. Ja Sinähän olet jo töissä! Kaikki työ on tärkeää. Jos on kuntoutustuki/eläke vielä taloudellisena turvana, niin sehän on vaan hyvä asia!
Kaikki eivät pääse toivomaansa ammattiin ja harvat pystyvät toteuttamaan kaikkia unelmiaan, muttei se ole este löytää itselle (ei muille) sopivaa ratkaisua ja nauttia elämän hyvistä puolista.
Oikein paljon tsemppiä Sinulle, luota itseesi ja pyydä apua ammattilaisilta,jos tarvitset, sitä varten he ovat!!! Ulkopuolisten kommentit voit jättää omaan arvoonsa. Kakilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme. Pääasia on, että olet itse tyytyväinen elämääsi.