Hei,
etsin ainetta, joka mahdollisimman tehokkaasti hajottaa paperia. Olisiko se jokin aine jota käytetään sellunvalmistuksessa?
Onko se emäksinen vai hapan?
Tarkoitus olisi saada paperi häviämään, mutta kuitenkin aineen tulisi olla sellaista ettei se reagoisi metallien kanssa.
Paperin liottaminen vedessä ei hajota kuituja joten pitkänkin liottamisen jälkeen paperi on melko kasassa pysyvää.
Piirilevynvalmistuksessa menetelmällä "slittää kuvio paperista piirilevyyn" on ongelmallista paperin irrottaminen. Hyvälaatuinen suomalainen paperi on niin kuituista ettei tahdo liottamalla hajota...
etsin ainetta, joka mahdollisimman tehokkaasti hajottaa paperia. Olisiko se jokin aine jota käytetään sellunvalmistuksessa?
Onko se emäksinen vai hapan?
Tarkoitus olisi saada paperi häviämään, mutta kuitenkin aineen tulisi olla sellaista ettei se reagoisi metallien kanssa.
Paperin liottaminen vedessä ei hajota kuituja joten pitkänkin liottamisen jälkeen paperi on melko kasassa pysyvää.
Piirilevynvalmistuksessa menetelmällä "slittää kuvio paperista piirilevyyn" on ongelmallista paperin irrottaminen. Hyvälaatuinen suomalainen paperi on niin kuituista ettei tahdo liottamalla hajota...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lisäys:
Voisiko biokemiallinen hajotus toimia? Esimerkiksi liottamalla "Biophilus" lääkkeen maitohappobakteerit 37^C veteen ja ne sitten tuhoaisivat paperin?
Kuva kun paperia on poistettu liottamalla ja hankaamalla (pilalla)
http://www.jarkonkotisivu.org/temp/Piirilevynteko_01.jpg
paperin ja kasvikuitujen tuhoaja on rikkihappo. Se syö hiilihydraateista veden eli hiillyttää
paperin. Tavallisesta valkoisesta paperista
tehdään laimealla hapolla hyytelöä, joka
kuivattuna kulkee pergamiinipaperin tai
kuultopaperin nimellä.
Ei käytetä rikkihappoa paperin tai sellun valmistuksessa. Tähän tarvitaan ainetta, joka
nimenomaan ei tuhoa sellua, vaan liuottaa
ligniinin. Tällaisia ovat NaS, NaOH, jne.
Rikkihappo ei reagoi kuparin kanssa, joten se
saattaisi soveltua piirilevyn puhdistukseen.
Puunjalostus- ja paperikemiasta en juuri mitään tiedä, mutta rikkihappoa kokeilisin minäkin. Jos on ongelmia saada, hae autotarvikeliikkeestä akkuhappoa. Jos ei sen väkevyys riitä, väkevöi keittämällä niin kauan, että tulee valkoista savua. Suosittelen, ettet hengitä höyryjä ja teet pihalla, ellei kotona ole vetokaappia =) Liesituuletin ei riitä. Jos joudut laimentamaan väkevää (96%) rikkihappoa, niin muista sääntö "ensin vesi, sitten happo. muuten tulee käteen rakko" Mineraalihapoista ainakin typpihappo reagoi kuparin kanssa eikä siis tule kysymykseen. Suolahappokin voi olla tehotonta. Kokeilemalla selviää sopiva väkevyys. Väkevä on rajua tavaraa, ja voi ns. passivoitua, ja laimea on laimeaa.
Myös lipeä, NaoH, "Kodin putkimies" voisi tosiaan toimia, mutta entä nämä piirilevynsyövyteyskemikaalit, FeCl3, Na2S2O8, HCl + H2O2, jne. Hitaastihan se levykin syöpyy, niin haittaako, jos aine reagoisi hetken levyn pinnan kanssa. Ei taida toimia...
Ilmeisesti valokopiolakalla ei saada riittävän tarkkaa jälkeä, vai mikä tämä uusi menetelmä on?? Valoherkän levyn kehitinhän on tuota NaOH:ia... Entä sitten piirilevyn jyrsintä?
Menetelmän on nimenomaan tarkoitus olla nopea, halpa ja helppo. Jos kuvionsiirto epäonnistuu, voi aloittaa alusta. Kuvionsiirtoon tarvittavaa kiiltävää paperia tulee ilmaiseksi postiluukusta lähes joka päivä, lasertulostaminen on halpaa. Ei valottamista eikä kehittämistä.
Ongelmia syntyy vasta kun on tarvetta erittäin ohuisiin vetoihin, eivät ne valoherkälläkään onnistu.
Täältä löytyy video menetelmästä:
http://thomaspfeifer.net/direct_toner_pcb.htm
Serlan keltainen.Sitä ei juuri tarvitse enää hajotella,sormi menee läpi muutenkin helposti.
Helpoin konsti on kuitenkin se valmiiksi valonherkällä lakattu levy. Aikanaan teimme noita musteensiirtojuttuja kopiokalvoilla (oli olevinaan jotain erikoiskalvoa, mutta toimii tavallisellakin). Oletko muistanut hioa sen levyn teräsvillalla?
Alkuperäiseen kysymykseesi vastaus: sellulaasientsyymi hajottaa selluloosan (silti suosittelen tuota lakattua tai kopiokalvoa).
Piirilevynvalmistukseen suosittelen kyllä ehdottomasti menetelmää jossa tulostetaan kuvio kiiltävälle mainospaperille, silitetään kuvio piirilevyyn, liotetaan paperi pois ja syövytetään.
Halvin ja tarkin menetelmä. Valottamisessa on monta kohtaa jossa voi mennä pieleen ja lakattu kallis levy on pilalla...
Paperi täytyy hajottaa kemiallisesti vain kun johtimen leveys ja eristeväli ovat erittäin pienet, sillon muste (kopiok.) ei tahdo jäädä kupariin.
Tässä on kuva 100% onnistuneesta piirilevystä jossa on paljon 0.4mm johtimia:
http://www.jarkonkotisivu.org/temp/Piirilevynteko_04.jpg
Yllättävän siisti. Mitä jos paperin käsittelisi ensin jollain vesiliukoisella, jolloin muste ei olisi paperissa kiinni (pitää kuitenkin olla myös lämmönkestävää koska printteri kuumentaa paperin).
selvitää mitä liima-aineita siihen paperin valmistukseen on käytetty esim. AKD(alkyyniketeenidimeeri) jne. Kaikilla paperilaaduilla on eri liimat, se se tekee sen, että pelkällä vedellä liuottaminen on hankalaa.
sitten, jos löytäisit jonku reaktion, millä saisit tämän liimaineen hajoamaan, niin paperi lähtisi pelkällä vedellä ja parilla tipalla tätä ainetta aika hyvin.
ottaa selvää mitä liima-ainetta(AKD, ja muut) sun käyttämässä paperissa käytetään. eri käyttötarkoitukseen sopivissa papereissa käytetään eri liima-aineita.
voisi olla, että kannattais siirtyä astetta vahvempaan paperiin ja tosiaan hajottaa sen liima-aine sopivalla reaktiolla. Piirilevy irtoaisi ensin siitä paperista ja sitten sitä loppuhajoittamista sille paperille ei tarttisi edes tehdä. Sehän olisi energian hukkaan laittamista.
Yritä siis löytää reaktio sen liima-aineen hajoittamiseen.