Hieno artikkeli (sellaisille, joita ei ahdistava pragmaattisuus vaivaa, mutta jotka haluavat laajentaa ajattelunsa perspektiiviä) koskien tähtienvälistä matkailua.
http://strangepaths.com/interstellar-ark/2007/02/14/en/
Analyysi on hämmästyttävän perusteellinen, mahdollisesti asiantuntevin koskaan tehty. Eikä siinä päädytä negatiiviseen tulokseen, vaikka vaikeudet ovat todella haastavia. Lisäksi laajat kommentit ovat lukemisen arvoisia.
Sopii itsekin yrittää etsiä analyysistä virheitä, jos rahkeet riittävät (kommentteja otetaan tietysti edelleen vastaan).
Analyysin lopputulos on siis satojen vuosien kuluttua toteutettava, runkonsa osalta itsensä rakentava, fuusiopropulsiota käyttävä, 25 Gt (gigatons) painoinen tähtiristelijä, jonka alkumiehistö on n. 5000 henkeä, ja 734v matkan jälkeen esim kymmenkertainen.
Mutta jutussa on paljon harkittuja ja herkullisia yksityiskohtia.
Minä en usko projektiin! Minä uskon, että ihminen, yksilö, matkustaa joskus "tähtiin" bitteinä. Hänet siirretään esim infrapunalaseria (josta puhutaan artikkelissa) käyttäen kymmenien valovuosien päähän ja kootaan siellä nanoteknologian avulla uudestaan. Siis käytännössä vain hänen mielensä, aivojensa nettilista, ja ehkä myös DNA-rakenne, siirretään. Mutta jonkinlainen miehittämätön vastaanotin-kokooja on fyysisestikin siirrettävä ensin (ellei vierailla kulttuureilla ole sellaista valmiina..).
http://strangepaths.com/interstellar-ark/2007/02/14/en/
Analyysi on hämmästyttävän perusteellinen, mahdollisesti asiantuntevin koskaan tehty. Eikä siinä päädytä negatiiviseen tulokseen, vaikka vaikeudet ovat todella haastavia. Lisäksi laajat kommentit ovat lukemisen arvoisia.
Sopii itsekin yrittää etsiä analyysistä virheitä, jos rahkeet riittävät (kommentteja otetaan tietysti edelleen vastaan).
Analyysin lopputulos on siis satojen vuosien kuluttua toteutettava, runkonsa osalta itsensä rakentava, fuusiopropulsiota käyttävä, 25 Gt (gigatons) painoinen tähtiristelijä, jonka alkumiehistö on n. 5000 henkeä, ja 734v matkan jälkeen esim kymmenkertainen.
Mutta jutussa on paljon harkittuja ja herkullisia yksityiskohtia.
Minä en usko projektiin! Minä uskon, että ihminen, yksilö, matkustaa joskus "tähtiin" bitteinä. Hänet siirretään esim infrapunalaseria (josta puhutaan artikkelissa) käyttäen kymmenien valovuosien päähän ja kootaan siellä nanoteknologian avulla uudestaan. Siis käytännössä vain hänen mielensä, aivojensa nettilista, ja ehkä myös DNA-rakenne, siirretään. Mutta jonkinlainen miehittämätön vastaanotin-kokooja on fyysisestikin siirrettävä ensin (ellei vierailla kulttuureilla ole sellaista valmiina..).
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Analyysin lopputulos on siis satojen vuosien kuluttua toteutettava..."
En viitsi etsiä virheitä suunnitelmasta, koska sen toimivuus on epäolennaista. Nykyajassa ei ole mitään mitä pitäisi tehdä eri tavoilla riippuen siitä onko suunnitelma realistinen vai ei. Eli jos suunnitelma on realistinen, teemme kaiken mahdollisen ja kaikki mahdolliset valinnat samalla tavalla kuin siinä tapauksessa jos se ei ole realistinen. Ei ole käytännön valintatilannetta, jossa eri realistisuusarviot johtaisivat eri valintoihin.
Tässä mielessä se idea on jonkinlaisen "horisontin" takana. Jos en ole ensimmäisenä kuvaamassa tällaista horisonttia, niin sille horisontille voi olla jonkinlainen nimikin keksittynä?
Meillä ihmisillä on muutenkin ihan tarpeeksi paljon tärkeää ja kiinnostavaa pohdittavaa sellaisissa asioissa jotka ovat horisontin sisällä ja joihin pitää valmistautua, varautua tai pyrkiä. Esimerkiksi voi ottaa vaikka ilmastonmuutoksen, fuusiovoiman tai superälyt. Jos aiheen pitää olla avaruuteen liittyvä, niin Marsin siirtokunta on yksi. Nyt on oikea aika edistää superälyjä, Marsin siirtokuntaa ja fuusiovoimaa. Mutta se tähtialushomma on pelkkää scifiä.
"matkustaa joskus "tähtiin" bitteinä"
Tuon _realistisuus_ sen sijaan ei ole epäolennaista, koska yksi asia josta sen realistisuus riippuu, on tietoisuuden luonne. Tietoisuuden luonteella on kahta hyvin erilaista merkitystä: medikaalista ja laskentateknologiaan liittyvää.
Olisi parasta välttää sellaisia villejä spekulaatioita kaiken maailman tähtiristeilijöistä. Se on turhaa ajanhukkaa ja yritän päästä sellaisen "synnistä". Jos ilmaantuisi uutta nyt täysin tuntematonta fysiikkaa, jonka avulla tähdelle voisi mennä yhtä helposti kuin Marsiin, niin joutuisin perumaan puheeni. Sellainen uusi fysiikka tulisi eteen uskomattoman onnekkaan sattuman, ei nerouden, kautta (ei edes supertekoälyn nerouden kautta), joten ei kannata edes yrittää ajatella sitä. Mitään sellaista ei ole näköpiirissä, joten parasta unohtaa koko juttu.
Mutta tuosta horisontin käsitteestä vielä. Onko horisontti vain henkilökohtainen? Jos ei, niin kuinka pitkälle se ulottuu.
Jos horisontti on vain henkilökohtainen, niin keski-ikäinen, huonoja elämäntapoja harrastaneen päättäjän horisontti ei ulotu kauas; ei ole paljon elinvuosia jäljellä eli hän vähät välittää mistään ilmastonmuutoksesta. Seuraavat 20v hän uskoo kyllä selviävänsä ja sen jälkeen ei ole väliäkään. Eli ei vaikuta päätöksentekoon.
Jos horisontti ei ole henkilökohtainen niin välitetäänkö esim lapsenlapsenlapsista, mutta sen jälkeen ei ole väliä?
Tietysti 15v-40v kuluessa uhkaava (tai lupaava) singulariteetti muodostaa "tapahtumahorisontin" mutta on mahdollisuuksia, että entäpä jos esim. "computer science" ratkaisumalliin tulee isoja, ylipääsemättömiä ongelmia ja "neuro science" ratkaisu antaa odottaa itseään esim 50v.
Silloin voi käydä niin, että avaruushissi valmistuu ensin, ulkoavaruuteen luodaan siirtokuntia, jotka ovat itsenäisiä ja (väliaikaisesti) turvassa maassa mahdollisesti tapahtuvilta täystuhoilta, ehkä jopa negatiiviseltä, hallitsemattomalta singulariteetiltä. Näille siirtokunnille voi tulla hyvinkin tärkeäksi päästä vielä kauemmaksi pakoon maan pinnalla riehuvalta nanorobottiepidemialta tai muulta vastaavalta.
Siis pohdittaessa lähitulevaisuuden mahdollisuuksia, on mielestäni luotava niiden pohjalla oleva kokonaiskäsitys harkiten. On iso ero siinä, pidetäänkö (kuten monet tahot nykysin edelleen) "realistisesti" tähtienvälistä matkustamista täysin ihmiskunnan ulottumattomissa ikuisesti pysyvänä utopiana, fiktiona, vai pidetäänkö se ehkä hieman kaukaisena, mutta silti teoreettisena optiona.
Tuossa aikaisemmin puhuttiin pienistä askelista ja tekemisestä, joka on tärkeämpää kuin unelmointi. Ehkä näin, mutta pienilläkin askeleilla pitäisi olla suunta, intuitio siitä, mitä on horisontin takana.
ps.
Ja sitten minä elättelen henkilökohtaista unelmaa ensin (1) vanhenemisen hidastamisesta, sitten sen jälkeen ehkä (2) (myös väliaikaisratkaisuna) jonkilaisesta Aubrey de Greyn ideoiden mukaisesta nuorennushoidosta, ja (3) "lopullisena ratkaisuna" uploadausta, persoonallisuuteni binääristä varmuustaltiointia. Tältä pohjalta horisonttini on melko kaukana (ottaen huomioon isot epävarmuudet ja monet mahdollisuudet).
Mutta hyväksyn myös esimerkiksi sen mahdollisuuden, että jo ensi avovesikaudella menehdyn hypotermiaan kaaduttuani kajakilla jossakin ulkosaaristossa ja epäonnistuttuani itsereskutuksen kanssa. Rumemminkin voi täältä lähteä. Esim. liikenteessä en haluaisi kuolla.
Mitä ihmeen säilytettävää tai tärkeää vanhenevan ihmisen mielessä -aivotoiminnossa- luonnon kannalta olisi ?
Luuletko horisonttien takaa löytyvän jotain enemmän kuin kajakkiretkellä ?
"Mitä ihmeen säilytettävää tai tärkeää vanhenevan ihmisen mielessä -aivotoiminnossa- luonnon kannalta olisi ? "
Mitä arvoja ihmiselämällä ylipäätään on? Onko imiselämässä arvokasta biologinen keho vai mieli, joka kehossa asuu? Onko "nuori mieli" jollakin tavalla arvokkaampi kuin "vanheneva mieli"?
Minulle ihminen on ennenkaikkea ihmisen mieli. Oma mieleni on minulle arvokas, samoin lähimmäisteni mieli. Ne tunnesiteet, jotka minulla on lähimmäisiini, heidän mieleensä, ovat minusta tärkeitä asioita. Jos niiden arvo mitätöidään, mitä jää jäljelle?
Luonnon kannalta? Miksi juuri "luonnon" kannalta? Mikä on tässä yhteydessä "luonto"?
"Luuletko horisonttien takaa löytyvän jotain enemmän kuin kajakkiretkellä ?"
Ihmisessä on oleellista loputon uteliaisuus, tiedonhalu. Merenrannikon ja sisävesistöjen virkistyksellinen tutkiminen kajakilla edustaa samaa inhimillistä perusolemusta kuin haave tähtien maailmojen tutkimisisesta ja henkilökohtaisesta kokemisesta.
Taide on kaiken informaation säilyttämisen kannalta paras vaihtoehto: Lähetetään avaruuteen aluksi vaikka kirjallisuutta, elokuvia ja Kheopsin pyramidi.