Onko kukaan kokeillut miltä tuntisi olla "eläin" ja mitä eläimen kokemusmaailmaan sisältyy.
Jonkinlaisen koetilanteen voi järjestää helposti.
Tapahtuma aika on syytä olla mielummin kesällä ja
Paikaksi valitaan vähän isompi metsäalue.
Riisutaan kaikki vaatteet ja sitten"viuhahdetaan" metsään. Siellä kävellessä on pyrittävä lopettamaan "ajattelu" ja keskityttävä pelkästään lähiympäristön havannointiin,kuulon, näön, ja hajuaistin avulla.
Ajattelu on vaikeata lopettaa kokonaan, voit kuvitella mielessäsi tilan, jossa et tietäisi "mitään" mistään ihmisen tekemästä, eli sinulla olisi vain tämä välitön tilan aistimus ympäristöstäsi.
Et tuntisi itseäsi siinä tilanteessa kovin"älykkääksi,"olisit neuvoton koska et tunnu sopivan siihen informaatiokenttään, et usko selviäväsi siellä, ja haluaisit kotiisi,eikä olisikaan niin hauskaa olla "tyhmä" eläin.
Älykkydelle ei ole universaalia määritelmää,kuten ei ajallakaan ole. Meistä vain tuntuu että olemme "älykkäitä" jos pärjäämme tuntemassamme informaatiokentässä.
Alykkyys on siis samaa kuin informaatiokenttä, sen tunnistaminen ja siinä selviytymistä, olemme itse lisänneet tuota informaatiokentää huomattavasti,verrattuna alastomaan ihmiseen metsäpalstalla, joten meille älykkyys on sitä lisä informaatiota mitä olemme tuottaneet tai hankkineet ympäristöstämme.
Emme voi sanoa että olemme älykkäämpiä kuin esim, muurahaiset, koska muurahaiset selviävät täydellisesti omassa informaatiokentässään.
Muurahaisilla on kaupunkeja ja teitä, ne viljelee, pitää kotieläimiä,ja niillä on armeija ja kemialliset aseet,jane, siis paljon informaatiota, koska emme voi tuntea muurahaisen informaatiokenttää muurahaisen kannalta, niin vain muurahainen voi tietää kuinka älykäs se on.
Muurahaiset on muuten saanut Nobelin palkinnon , tai tää AIV Virtanen matki muurahaisia jotka käytti muurahaishappoaan karjansa heinän säilöntään.
Tunnetummat kuvat ihmisistä alastomina metsässä on yksi mies ja yksi nainen omenapuun alla ja taisi siinä olla käärmekin omenoineen, eikö siinä alkanut tämä "lisä" informaation kehittäminen, nämä alastomat "ihmiset"esiisämme eivät olelleet yhtään meitä tyhmempiä, elivät ja olivat vain toisenlaisessa informaatiokentässä.
Jos Saharan kamelimies vaihtaisi hetkessä paikkaa pilvenpiirtäjän tietokoneohjelmoijan kanssa, niin kumpiko olisi viisaampi uusissa olosuhteissa,
veikkaan että puntit olisi aika tasan.
Ja ne susilapset oliko ne susien kanssa, vähän niin kuin koira meille, vai oliko ne sittenkin oikeita susia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Susilapsi
Jonkinlaisen koetilanteen voi järjestää helposti.
Tapahtuma aika on syytä olla mielummin kesällä ja
Paikaksi valitaan vähän isompi metsäalue.
Riisutaan kaikki vaatteet ja sitten"viuhahdetaan" metsään. Siellä kävellessä on pyrittävä lopettamaan "ajattelu" ja keskityttävä pelkästään lähiympäristön havannointiin,kuulon, näön, ja hajuaistin avulla.
Ajattelu on vaikeata lopettaa kokonaan, voit kuvitella mielessäsi tilan, jossa et tietäisi "mitään" mistään ihmisen tekemästä, eli sinulla olisi vain tämä välitön tilan aistimus ympäristöstäsi.
Et tuntisi itseäsi siinä tilanteessa kovin"älykkääksi,"olisit neuvoton koska et tunnu sopivan siihen informaatiokenttään, et usko selviäväsi siellä, ja haluaisit kotiisi,eikä olisikaan niin hauskaa olla "tyhmä" eläin.
Älykkydelle ei ole universaalia määritelmää,kuten ei ajallakaan ole. Meistä vain tuntuu että olemme "älykkäitä" jos pärjäämme tuntemassamme informaatiokentässä.
Alykkyys on siis samaa kuin informaatiokenttä, sen tunnistaminen ja siinä selviytymistä, olemme itse lisänneet tuota informaatiokentää huomattavasti,verrattuna alastomaan ihmiseen metsäpalstalla, joten meille älykkyys on sitä lisä informaatiota mitä olemme tuottaneet tai hankkineet ympäristöstämme.
Emme voi sanoa että olemme älykkäämpiä kuin esim, muurahaiset, koska muurahaiset selviävät täydellisesti omassa informaatiokentässään.
Muurahaisilla on kaupunkeja ja teitä, ne viljelee, pitää kotieläimiä,ja niillä on armeija ja kemialliset aseet,jane, siis paljon informaatiota, koska emme voi tuntea muurahaisen informaatiokenttää muurahaisen kannalta, niin vain muurahainen voi tietää kuinka älykäs se on.
Muurahaiset on muuten saanut Nobelin palkinnon , tai tää AIV Virtanen matki muurahaisia jotka käytti muurahaishappoaan karjansa heinän säilöntään.
Tunnetummat kuvat ihmisistä alastomina metsässä on yksi mies ja yksi nainen omenapuun alla ja taisi siinä olla käärmekin omenoineen, eikö siinä alkanut tämä "lisä" informaation kehittäminen, nämä alastomat "ihmiset"esiisämme eivät olelleet yhtään meitä tyhmempiä, elivät ja olivat vain toisenlaisessa informaatiokentässä.
Jos Saharan kamelimies vaihtaisi hetkessä paikkaa pilvenpiirtäjän tietokoneohjelmoijan kanssa, niin kumpiko olisi viisaampi uusissa olosuhteissa,
veikkaan että puntit olisi aika tasan.
Ja ne susilapset oliko ne susien kanssa, vähän niin kuin koira meille, vai oliko ne sittenkin oikeita susia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Susilapsi
Vastaukset 4
Vanhimmat
minkälaisia ajatuksia voi tuollaisen puhumattoman lapsen päässä liikkua vai ajatteleeko ollenkaan,
tulee mieleen ihmisen minuuden salaisuus.
Sitä voi miettiä, ainakin se minuuden salaisuus liityy niihin uusiutumattomiin aivosoluihin, ja niihin tallentuneisiin tietoihin, siellä on "ajatukset", mutta arvaan ettei ihminen ole nuo ajatukset ja tunteet, koska nekin syntyy ja kuolee joka hetki, ehkä pitää kaivaa syvemmältä.
Mikä hiton todiste puhekyvyn puute on minuuskäsityksen puutteesta? (Voisin myös ihmetellä, onko puhekyky joku todiste siitä, että ihminen ymmärtää minuutensa - veikkaan, että sitä asiaa ei ole kovin moni lopultakaan käsittänyt.)
Kun on elänyt yli 10 vuotta läheistä ystävyyttä koiran kanssa, näkee kyllä sen sortin viitteitä tuon karvaisen herran sielunelämästä, että minusta olisi pikemminkin outoa, jos koirani ei käsittäisi omaa minuuttaan ja olemassaoloaan siinä kuin minäkin tai jollakin omalla ihmiselle tuntemattomalla tavallaan.
Monella muullakin nisäkkäällä on kuitenkin aika monimutkainen hermorakenne. Se, että ne eivät osaa puhua ihmiskieltä, ei ole mikään todiste siitä, etteivät ne ajattelisi ja käsittäisi asioita. - Kyllähän esimerkiksi sudetkin kommunikoivat keskenään hyvin monipuolisesti, tavoittivatkin toisensa jopa jo ennen meidän kännykkäaikaamme metsässä 8 km päässä toisistaan.
Minä olin susilapsi. Elin elämäni ensimmäiset 14 vuotta susilauman parissa. Myöhemmin käynyt ilmi että kuuluin Siperiassa eläneeseen (terveisiä vaan sinne) HouuwlX susilaumaan. Alfanaaras Hilkka imetti ja kasvatti minut yhdessä alfa-uroksensa Penan kanssa, aina kuolemaansa saakka 1912 (luonnollinen kuolema) ja 1916(väkivaltainen) (rauha heille). En muista enää tuosta ajasta paljoakaan. 109 vuoden ikä alkaa jo vaikuttaa negatiivisesti kauko- ja lähimuistiin. Mutta kauniita ja rakkaita välähdyksiä sieltä täältä; Emoni silmät ja lämmin kieli (ensimmäinen muistikuva). Jäisen karhun? raadon lihan järsiminen suuren nälän talvena 1900? (turkki irtosi helposti, lähistöllä ollut kova musta ja osittain ontto savulta haiseva esine ei ollut syötäväksi kelpaavaa, karhun? takajaloissa olleet harmaat käyrän putkimaiset pehmeät kapistukset myös irtosivat helposti ja maistuivat lampaan villalle. Juokseminen kesällä metsässä päämäärättömästi hajujen perässä. Punainen kärpässieni. Karjuva karhu? heilutti keppiä joka pamahti. 1908 valtava kirkas valo kulki yläpuolellamme ja kuului valtava jylinä, metsää kaatui
suurelta alueelta. Laumastamme hävisi 18 sutta. Emon ja varinkin Ukon kuolema ( se sama keppiä heiluttava karhu?)
auuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
senpituinense