Olen 45v.mies ja päässyt pahaan ylikuntoon talven aikana.Salilla ja lenkillä.Miten pitäisi harjoitella että normaali olotila palaisi?Täyslepo tuntuisi kauhealta vaihtoehdolta.
Ylikunnosta eroon,miten?
nasukasa
3921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lepo. en tiedä kuinka pahaan jamaan olet itsesi saanut, mutta itselläni "tuomiona" oli puoli vuotta täydellistä lepoa, sen jälkeen omaa oloa kuulostellen kevyttä liikuntaa muutama kerta viikossa. täydellinen toipuminen kesti 1,5 vuotta.
kuuntele kehosi viestejä, liiku sen mukaan jos pystyt. liikunnan tulee olla hyvin kevyttä, esim. kävelyä, venyttelyä, ilman mitään tavoitteita. syö hyvin, vaikka ruokahalu olisikin huono. elimistö tarvitsee nyt energiaa toipumiseen. vältä kaikkea ylimääräistä stressiä. nyt sinun pitää opetella kuuntelemaan kehoasi, milloin se on väsynyt ja kaipaa lepoa. muuten ei harjoittelu tule onnistumaan jatkossakaan. ymmärrän että pakkolepo voi alussa tuntua kauhealta, mutta pikkuhiljaa alkaa huomata että elämässä on muutakin kuin urheilu. kannattaa tosiaan parannella se ylikunto pois, sillä mitä pahemmaksi se pääsee, sitä kauemmin vie toipuminen. tiedän tapauksia, jotka ovat joutuneet sairaalaan tiputukseen ylikunnon vuoksi. sitä et varmaan halua. netistä löytyy paljon lisätietoa hakusanalla overtraining syndrome.
Kuinka misu-- sait itsesi noinkin pahaan jamaan? Voisitko kertoa senaikaisistä treeneistäsi kuntotasoosi nähden?
Itse olen tähän asti uskonut, ett'ä ylikuntoon on hyvin vaikeaa päästä, itsekin olen treenaillut melko suuria määriä kuntooni nähden, mutta ilman minkäänlaisia oireita.
Kuinka oikeasti voi saada itsensä niin pahaan jamaan ellei harrasta kilpatason urheilua?
silloinen valmentajani teetti minulla liian raskasta treeniä-liikaa tehoja, harjoituksia viikossa noin 10 johon lisäsin vielä omia treenejäni. viikossa taisin treenata noin 15 tuntia. olin tunnollinen treenaaja eikä valmentaja toppuutellut minua ollenkaan eikä liioin kertonut ylitreenaamisen vaaroista eikä levon tärkeydestä. olin siinä uskossa että mitä enemmän treenaa, sitä paremmaksi kehittyy. kyllähän tulokset aluksi paranivat huimasti-sitten tuli täydellinen romahdus varoittamatta ja yhtäkkiä. yhdessä kisassa en vain jaksanut juosta. jalat kirjaimellisesti pettivät alta.
uskon että myös ravinnossani oli puutteita. en syönyt tarpeeksi enkä oikeaoppisesti.