vaikea ja raskas tapaus tietenkin...
isästä ei tietoa eikä nimeä kuulema kerro..
synnytys n. 6 viikon kuluttua.. raskaus todettu viikko sitten...koulu kesken...
vaimon mielestä pitäisi antaa kaikki tuki tytölle minkä voi...vaimolle 1 lapsenlapsi...
en vain saa sympatiaa tapaukseen... oma äitini
sanoi omassa nuoruudessani näitä syntyviä lapsia
rumasti ÄPÄR...si..
ei kai tätä mies osaa arvostaa eikä ymmärtää..??
saa kommentoida...
isästä ei tietoa eikä nimeä kuulema kerro..
synnytys n. 6 viikon kuluttua.. raskaus todettu viikko sitten...koulu kesken...
vaimon mielestä pitäisi antaa kaikki tuki tytölle minkä voi...vaimolle 1 lapsenlapsi...
en vain saa sympatiaa tapaukseen... oma äitini
sanoi omassa nuoruudessani näitä syntyviä lapsia
rumasti ÄPÄR...si..
ei kai tätä mies osaa arvostaa eikä ymmärtää..??
saa kommentoida...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Shokki se on varmasti kaikkein eniten sille tytölle eikä hänen osansa tulemaan helppo jos isäkin on livohkassa.
Älä ainakaan heittäydy välinpitämättömäksi. 17-vuotias ei oo enää niin lapsi etteikö voisi tuosta selvitä mutta on kuitenkin niin nuori että kaipaa tukea ja turvaa vanhemmilta.
Mitä saavutat jos alat kylmäksi? Entä jos sopeudut asiaan? (joudut sen tekemään kuitenkin jollain tavalla). Ajattele asia niin että sulla on nyt mahdollisuus olla tytölle tärkeä tuki (sekä uusiovaimosi kautta että suoraankin) ja olet sitä varmasti ihan vaikka vain suhtautumalla aikuisesti. Pieni teko sun näkökulmasta merkitsee varmasti paljon tytölle.
Älä suotta ala syyllistää ja haukkua. Eletään nykyaikaa, unohda se miten sinun lapsuudessasi "vahinkolapsia" kutsuttiin. Maailma muuttuu ja suvaitsevaisuus on erittäin tärkeää. ei tämä elämä helppoa ole kellekään mutta vauva on varmasti enempi iso ilo kuin murheen kryyni! loppupeleissä. Se mullistaa elämän, mutta sitä elämä on.
Pointsit hänen äidilleen jos aikoo olla ehdoton tuki ja turva! Se luo ehjiä ihmisiä.
minkä ikinä voi antaa! Itse olin 17- vuotias kun aloin odottaa ensimmäistäni. Mies oli kuitenkin kuvioissa mukana, toisin kuin teillä. Nykyään viisi lasta - kaikki samalle miehelle, mutta yh.
Vanhempani tukivat, tukevat edelleen, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen heille.
Älä hylkää häntä, muistan itse kuinka peloissani olin tuolloin. Hän tarvitsee ihan samanlailla sinua kuin äitiään.
Kaipa sinua tuo tilanne harmittaa, ymmärrän hyvin että olo voi tuntua avuttomalta. Vahingot ja ongelmat eivät tule kello kädessä, vaan aina nurkan takaa, yllättäen. Ei tiedä miten suhtautuisi, ja ehkä sinua kuitenkin eniten sapettaa tilanne kun et ole voinut ennakolta hallita/estää tilannetta.
Äpärä tai ei, niin syntyvä lapsi ei ole tilanteeseen syypää. Hänen nuori ja kokematon äitinsä tarvitsee kaiken tuen, mitä voi saada. Ehkäpä vaimosikin joutuu siinä äidin rooliin, uudestaan. Moraalisaarnat eivät auta enää tässä vaiheessa. Vauvan isän nimi paljastuu ajan myötä. Siinä vaiheessa sieltä puoleltakin tullee isovanhemmuutta avuksi.
Ehkä sun kannattaisi purkaa kiukkusi jollekin luotettavalle miespuoliselle kaverillesi? Käsittelemättömät tunteet ovat sellaisia pirulaisia, että tulevat sitten myöhemmin kummittelemaan.
Onni onnettomuudessa, että kukaan ei ole kuollut tai vakavasti loukkaantunut..? Ihmiselämään kuuluu näitä p-mäisiä tilanteita.
uskaltanut aiemmin kertoa raskaudestaan. Ehkäpä hän on pelännyt sinua?
Tue tyttöraasua vaimosi kanssa kaikin tavoin, että hän pääsee vauvoineen elämän alkuun.
Sattuuhan näitä, paremmissakin perheissä. Miten suhtaudut tyttöön, vaikuttaa suuresti myös suhteessasi omaan puolisoosi.
Vaikka et ymmärrettävästi ilolla tervehdi asiaa, on siinä vain tehtävä paras mahdollinen. Uskon että vielä tulet pitämään pikkuisesta!
Äpärälapsista: Mitenkähän monet syntyvistä lapsista esimerkiksi 60-luvulla olivat aviossa siitettyjä? Monesti naimisiin menessä morsiolla jo maha vähän pömpötti ja pakkoavioliittoja solmittiin.
Ja miten paljon tehtiin ennenkin salassa abortteja, mutta niistä ei kukaan huudellut kylillä, olihan se aikoinaan laitontakin!
Minä olen ollut ns.vahinkolapsi.Äitini itse on kertonut,että olisi halunnut,että olisin mennyt kesken.Hänen vanhempansa ajoivat hänet kotoa tuon tapauksen jälkeen.Ei kai me hyvänen aika sentään käyttäydytä samalla tavalla.Kun äitini tämän kertoi,ajattelin,että vaikka olisi mikä tilanne minulla,lapsi on tervetullut.Antakaa apua,sitä se nuori kaipaa.
Tulevalle äidille asia varmasti raskas,tarvitsee kaiken tuen,hienoa että tuleva mummo ainakin on mukana asiassa,ole sinäkin...kaikki asiat selviää ajallaan..Voimia teille.
mukana. Et kai halua tuon asian olevan erottavana asiana teidän kahden välillä? Olethan kuitenkin mennyt naimisiin, vaikka lapsia oli jo valmiina vaimollasi. Eli kai tiesit varautua, että lapset ovat vanhempien lapsia, kunnes kuolema korjaa, tai välit katkeaa.
Eli kun asialle ei mitään voi, turha rämpiä vastavirtaan. Ota vaan airot mukaan elämääsi ja kauho myötävirtaan mukana! Ja tue vaimoa kuten tyttöä, älä tee sitä virhettä, että äidille kritisoit omaan tytärtään, varsinkin jos hän itse on tukemassa....