Mulla oli teininä tapana että pidin esim. jonkun bändin keulahahmon kuvaa aina mukana, nukuin sen knassa ja melkein taisin uskoa että se oikeasti oli siinä. Olin mustasukkainen jos heillä oli vaimo, lapsia ym.. kuvittelin kaikenlaisia tilanteita heidän kanssaan. Tosielämässä olin aina jossain roolissa, itseäni en halunnut paljastaa, mikä se sitten onkaan.
Tavanomaiset ihmissuhteet eivät koskaan sujuneet ilman että olisin riipustautunut henkilöön.
Sen muistan, että etsin rakkautta keinolla millä hyvänsä, aina ja jokapaikassa. Aina toivoin että joku mies olisi tullut ja vienyt mennessään. ketään ei koskaan tai pahemmin tullut.
Toisinaan kohtelin heikompia miehiä todella kurjasti, petin ja juonittelin, iskin heidän ystäviään ja tunsin suurta voitonriemua.
Nykyään pärjään itseni kanssa melko hyvin, pidän itsestäni aika lailla ja tiedän olevani arvokas. En enää suostu mihin vain miellyttääkseni.
Pikkuhiljaa olen tullut varmemmaksi. Minulla on hyvä mies, lapset sekä oma koti. Hyvät harrastukset ym.. Menneisyys kuitenkin vaivaa minua, en ole vasta kuin alle 30v.
Miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin? Mistä tuli pakonomainen tarve riippua jossain henkilössä? Näitä mietin ja välillä häpeilen nuoruuttani. Miehelleni en ole kaikkea kertonut. Olen tehnyt aika kurjia juttuja. Vaikea selittää, mutta koskaan en ole halunnut muuta kuin tulla hyväksytyksi ja saada rakkautta. Syytä suureen huomionkipeyteen en tiedä vieläkään ja se harmittaa.
Tavanomaiset ihmissuhteet eivät koskaan sujuneet ilman että olisin riipustautunut henkilöön.
Sen muistan, että etsin rakkautta keinolla millä hyvänsä, aina ja jokapaikassa. Aina toivoin että joku mies olisi tullut ja vienyt mennessään. ketään ei koskaan tai pahemmin tullut.
Toisinaan kohtelin heikompia miehiä todella kurjasti, petin ja juonittelin, iskin heidän ystäviään ja tunsin suurta voitonriemua.
Nykyään pärjään itseni kanssa melko hyvin, pidän itsestäni aika lailla ja tiedän olevani arvokas. En enää suostu mihin vain miellyttääkseni.
Pikkuhiljaa olen tullut varmemmaksi. Minulla on hyvä mies, lapset sekä oma koti. Hyvät harrastukset ym.. Menneisyys kuitenkin vaivaa minua, en ole vasta kuin alle 30v.
Miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin? Mistä tuli pakonomainen tarve riippua jossain henkilössä? Näitä mietin ja välillä häpeilen nuoruuttani. Miehelleni en ole kaikkea kertonut. Olen tehnyt aika kurjia juttuja. Vaikea selittää, mutta koskaan en ole halunnut muuta kuin tulla hyväksytyksi ja saada rakkautta. Syytä suureen huomionkipeyteen en tiedä vieläkään ja se harmittaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ominaista oli myös se, että valehtelin aika paljon, aika turhista asioista, mutta silti suuri osa elämääni oli pelkkää valhetta. En tiedä huomasiko kukaan.
Jälkeenpäin siitäkin on ollut vaikea päästä eroon, olen vaan itselleäni patistanut, että aina kun olen valheen päästänyt niin olen korjannut sen sanomalla, sori, siis tarkoitin että.... Ja näin olen pikkuhiljaa oppinut olemaan valehtelematta...
Jos nuo menneisyyden kokemukset vaivaavat sinua, sinun kannattaisi hakeutua sellaiseen terapiaan, joka auttaa sinua saamaan yhteyden alitajuisiin muistoihisi, koska niissä on vastaukset kysymyksiisi. Vaikka nuo kokemukset nyt myöhemmin sinua vaivaavat, sinun on samalla tärkeätä ymmärtää, että ne olivat nuoremman itsesi ainoita tai parhaita keinoja saada jotain hyvää, mm. tuota hyväksyntää, joita sinulla silloin oli käytössä.
Hypnoterapia, NLP-psykoterapia ja EMDR ovat lyhytterapioita, jotka auttavat ymmärtämään omaa itseä ja korjaamaan sellaisia menneisyyden kokemuksia, jotka varjostavat elämää tavalla tai toisella.
Tärkeintä on, että pystyt antamaan itsellesi anteeksi tapahtuneet. Se tuleekin hyvin helpoksi, kun mieleesi on palautunut kokemukset, joista kielteiset käyttäytymismallisi olivat seurausta ja saat ymmärrystä siitä, mitä nuorempi itsesi olisi tarvinnut, jotta hän olisi voinut toimia paremmalla tavalla.
Oliko isäsi etäinen tai muuten saavuttamattomissa?
erittäin passiivinen, rakkautta löytyi, mutta virheet minussa kai huomasi (ainankin ääneen sanoi) aina ensin. Äiti oli se joka toden teolla vältteli seuraani, siitä varmaan tää roikkuminen.
No minulle kuullostat aika tavalliselta teiniltä, toi idolirakkauskinhan on ihan ns. normien mukaista.
Ripustautuminen samoin. Epävarma kun on itsestään ja suhteet pitää jostain ihme syystä aloittaa niin julmetun aikaisin aivan raakileena, on hyvin normaalia ripustautua toiseen pelosta ettei kelpaa, riitä, toinen lähtee, löytää paremman jne..
Hankkiudu terapiaan jos asiat vaivaavat sinua.