Sisarus melkein samanikäinen kuin oma lapsi?

Kirjoituksestasi..Ehkä johtuu lukihäiriöstäni tai muuten vaan epäselvä.Olen kohta 20 vee ja siskollani 18 vuotias tyttö,eli meillä on vain 2 vuotta ikäeroa..hyvät kaverit ollaan...En tiedä liittyikö aiheeseen,mutta kuitenkin...

mutta pidemmän miettimisen jälkeen taisin ymmärtää. Alkuperäinen kirjoittaja taisi tarkoittaa sitä että hänen äidilleensä tuli nyt uudelleen halu saada lapsia, saada toinen lapsi.
Tämä samaan aikaan kun alkuperäinen kirjoittaja, äitinsä ainokainen muutti pois kotoa ja olisi mahdollisesti myös hankkimassa omaa lasta.
ja mietti siis sitä että onko aika omituista jos hänen lapsensa ja pikkusiskonsa olisivat samanikäisiä.

en nyt sitten oikein ymmärtänyt mikä siinä olisi niin omituista itse ole tosiaan 30 ja pikkuveljeni 6 v minulla itselläni on 10,6ja 1,7kk lapset. eli pikkuveljeni on samanikäinen kun keskimmäinen lapseni .He ovat vielä parhaat kaverukset keskenään melkein kuin kaksoset.odotimme äitini kanssa yhtäaikaa ja ei se niin omitusita ollut minusta .Vielä muutama vuosikymmensitten 40-50 luvulla syntyneillä on usein yli 20 vuotta nuorempia/vanhempia sisaria .Äitini tuli vahingossa raskaaksi ja oli todella peloissaan alkuraskauden aikana hän oli 42 saadessaan pikkuveljeni.Eihän tuossa hommassa muuten mitään omituista ole kuin se harmi että lapsen ollessa teini-ikäinen on omat vanhemmat sitten aika iäkkäitä joista saattaa seurata omia ongelmia.Mutta mitä niiträ suremaan ja onhan niitä ongelmia nuoremmillakin vanhemmilla .Ei vanhemmus katso ikää , keskiverto synnyttäjän ikä on jo noussut aika lähelle tuota 40 joten ei se mikään isoasia ole .ole onnellinen äitisi puolesta ja toivo että saat itsellesi sisaruksen sillä koskaan ei ole liikaa ihmisellä ystäviä ja sukulaisia ( paitsi anoppeja;))

mun kaverilla on siskon-ja veljenlapsia samanikäisiä, eikä ole haitannut. Ovat vaan naureskellen vieneet enojaan ja tätejään tansseihin mukanaan. Suurta hilpeyttä on herättänyt.

tapauksia, mutta niissä kuitenkin taitaa olla useita sisaruksia, joista vanhimmalla on jo saman ikäinen tai jopa vanhempi lapsi kuin oma sisarus. Eli täti tai eno on nuorempi. Oma kohtaista kokemusta tälläisestä ei ole. Eikös näin ollut myös mm. Jani Sievisen kohdalla. Sillähän on veli-puolia, jotka ovat nuorempia kuin hänen vanhin lapsensa.

Havaintojeni mukaan aikuisena samanikäiset ovat kavereita eivätkä osaa pitää "outona" sitä että toinen on toisen täti/setä/eno mutta siinä olet kyllä oikeassa että jos oma lapsi on lähes samanikäinen kuin oma sisarus niin helposti kohtelee sisarustaan samalla tavalla kuin omaa lastaan kun sisarus taas toivoisi oikeaa "sisarussuhdetta" eikä äitimäistä paapomista. Sisaruksellahan on omat vanhempansa paapomassa ja sisaruksen kanssa hän haluaisi tulla kohdelluksi "isona". Sekään ei ole varmaa että ovatko isovanhemmat valmiita olemaan isovanhempia vai haluavatko olla lapsen "kavereita" ennemminkin ja korostavat omaa "nuorekkuuttaan".

Taitaa olla nykyään aika yleistä,että ruvetaan noita iltatähtiä tekemään,kun vanhemmat lapset lähtee kotoa.Oma äitini meni myös tekemään viellä lapsen,kun muutin kotoa pois,jotenka minulla ja tällä sisarpuolella on ikäeroa noin 20v.
Itse en suhdettamme kovin sisarus suhteena osaa pitää,koska emme kauheasti ole olleet tekemisissä,tai asunneet saman katon alla.Lisäksi itselläni on myös pienet lapset,jotenka äitini ei ole kauheasti jaksanut mummoilla,tai auttaa minua omien lapsieni kanssa.

Ei siinä kait muuta ongelmaa ole,kuin se,että jos äitisi tekee oman lapsen.Niin hän tuskin jaksaa kauheasti panostaa olemaan mummo sinun lapsillesi.Itseäni ainakin tämä asia on vaivannut pidemmän aikaa,että lapseni ovat tavallaan ilman mummoa.

Minä odotin toiseksi nuorimmaistani samaan aikaan tyttäreni kanssa ja pojanpoika on kahta nuorimmaistani vanhempi.

Yhtä aikaa odotus oli molemmista mukavaa. Kukapa niitä vauvajuttuja niin paljon jaksaa kuunnella kuin toinen raskaana oleva?

En myöskään ole kokenut ongelmaksi sitä että lapsenlapsilla on ikäisiään enoja ja tätejä. Synnärillä kuopuksen syntyessä kätilö tuumi, että nykyään syntyy paljonkin pienokaisia jotka ovat jo syntyessään enoja, setiä tai tätejä.

Meidän perheessä tämä on ollut "kaikki voittaa"-tilanne. Esimerkiksi lapsenhoitoringit ovat syntyneet aivan luonnostaan kun on monilla läheisillä samanikäisiä pikkuisia.
Toisaalta kovin konservatiiviselle ihmiselle voi olla toki ongelmakin jos kaikki ei ole kuin "muilla" tai ihmiset eivät elä kuin "muutkin ikäisensä".

Onnea sinulle mahdollisen uuden sisaruksen johdosta ja onnea äidillesi odotukseen.

hmh.. Eihän tossa oo mitään omituista.. Mä oon 20vuotta ja mun äiti on 39vuotta.. Äidillä on 17vuotias veli.. ei silleen =)

koko hedelmällisen ikänsä. Jos saat käsiisi sukututkimuspapereita, niin huomaat että lähes joka nainen on synnyttänyt vielä 43-47 vuotiaaana = normaalia.

voivat ihan rauhassa heittää häränpyllyä minun puolestani. Mieheni on nelikymppinen, minä kolmekymppinen, miehellä on parikymppinen poika jolla on pieni vauva. Itse toivomme että ehkä sitten seuraavasta hoidosta tärppäisi, ja lapsemme olisi sitten setä tai täti jo syntyessään.

Miehen isä puolestaan oli jo lähes kuusikymppinen hänet saadessaan, ja miehen vanhemmat sisarukset parikymmentä vuotta häntä vanhempia...

Lähipiirissä on pari perhettä, joissa lapsilla ikäeroa on yli kaksikymmentäkin vuotta, toisilla vanhemmat ovat kaikilla samat, osa on erilaisia uusperhevirityksiä.

Minusta se on vain rikkaus, vaikka vaikeaahan se on välillä määritellä, mihin "sukupolveen" kukin oikeastaan kuuluu. Mutta miksi pitäisikään niin tarkoin määritellä kaikkea? Ja ihan totta tuo, minkä joku jo mainitsikin, että lastenhoidot ja leikkikaverin löytämiset onnistuvat kivasti, kun suvussa on paljon samanikäisiä lapsia. Ja onhan sinulla äitisi kanssa nyt todella paljon yhteistä puhuttavaa, kun olette molemmat samassa elämäntilanteessa.

Minäkin olen hiukan yli 40 nuori nainen. Voisin hyvin kuvitella saavani vielä lapsen, ikäni puolesta. Miksi pitäisi alkaa kuvitella olevansa jotenkin 'vanha' vain siksi, että vanhimmat lapsensa ovat muuttaneet pois kotoa? Ikä on asennekysymys. Sinä kuulostat vanhemmalta kuin äitisi, enkä tarkoita tätä kohteliaisuutena sinulle. Ota äitisi ihmisenä, joka hän on. Se, että hän on sinun äitisi, tai ehkä vielä toisen kerran pikkuvauvan äiti, on vain yksi hänen rooleistaan ihmisenä. Miksi yrität sovittaa häntä johonkin muottiin? Jokaisella on oma tiensä. Hienoa, jos äitisi valitsee tiensä ajattelematta, mikä olisi sovinnaisinta ja herättäisi vähiten ihmettelyä. Ehkä hän nyt elämänkokemuksensa myötä osaisi kasvattaa nuoremmaisestaan avarakatseisemman ihmisen kuin ensimmäisestään.