Yksi asia on mitä en pysty ymmärtämään. Miten ihmeessä työnteko on niin tärkeää monilla, että vaikka työ olisi täysin perseestä ja työnteko ja sen ajatteleminen ahdistaa henkisesti ja siitä kärsitään fyysisiäkin oireita, ei silti asialle tehdä mitään vaan silti huorataan työnantajalle omaa aikaa että saataisiin lisää jotain fucking rahaa että saataisiin ostaa lisää tavaraa jota ei tarvitse?
Jos omaa itseään arvostaa tarpeeksi ei itseään kiduta tarpeettomalla paskalla.
Jos omaa itseään arvostaa tarpeeksi ei itseään kiduta tarpeettomalla paskalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työ on useimmille välttämättömyys riittävän peruselintason turvaamiseksi, eikä yhteiskunnan varojakaan turhan takia ole hyvä "pummata" Monelle työ voi olla myös tärkeä sisältö elämään.
....mutta kaikkien työ ei tuo sisältöä elämään, jotkut työt voivat olla epäterveellisiä, palkka voi olla huono suhtessa työn raskauteen/kuluttavuuteen. Vapaa-ajallakin voi todella tehdä monia asioita, joita työ usein rajoittaa:)
Muutakin elämää pitää olla kuin työ, eikä mitätahansa kannata tehdä huonoilla työehdoilla.
ei jaksa sitä työn ylistys virttä, kyllä elämän sisältö löytyy ihan muualta.
kyllä se on aina itsensä myymistä ja ne joita sanotaan huoriks saa sentään paremman korvauksen.
vittu se on aina sunnuntaikin pilalla kun tietää että huomenna se paska jatkuu taas.
Kyllähän se tosi on, että työnteko ja siihen liittyviä asioita yliarvostetaan. Ihmisethän juoksevat kuin lieka kaulassa läpi elämänsä työn orjuuttamana. Oikeastaan monille opetetaan jo äidinmaidossa, että alusta asti elämä pitää suunnitella sitä näkökohtaa ajatellen, että saavutat lopulta sen työpaikan ja mieluummin sellaisen, jota muut arvostavat. Omille, ehkä hyvinkin "erikoisille" ajatuksille koulutuksesta,työstä ja työnteosta ei kauheasti anneta tilaa missään. Jos uskallat tällaisia työntekoa kyseenalaistavia ajatuksia tuoda julki, sinut nujerretaan välittömästi ja korkeintaan saat titteliksi taivaanrannanmaalari, työnvieroksuja jne.
Ihmisille tosiaan pakkosyötetään ja heitä aivopestään ajatuksilla, että ainoastaan 20 vuoden koulutusputkella ja sitä seuraavalla elinikäisellä opiskelulla löydät onnen, upean työpaikan ja hienon tittelin, jolloin voit kokea olevasi jotenkin parempi kuin muut. Lisäksi kaikkialla annetaan ymmärtää, että palkka ja etenkin sen suuruus on tie autuuteen ja onneen.
Jos uskallat mennä tunnustamaan jollekin, että saat alle 1000 € käteen kuussa, niin huolimatta siitä, mitä teet, olet luuseri ihmisten mielissä, sinuun ei kannata tutustua, ajatuksia kuunnella eikä muutenkaan mitenkään noteerata.
Mistäpä sitten johtuukaan, että vasta työuransa alussa olevat nuoret ihmiset ovat jo niin ahdistuneita ja monin tavoin masentuneita. Työpaikoilla törmää nuoriin ihmisiin, jotka ovat "kireitä kuin viulunkielet" eikö elämän kestävä koulutus-työputki oikein maistukaan?
Eihän sille mitään voi, jos ihmiset haluavat juosta vain rahan perässä ja sellaisten ulkoisten seikkojen perässä, jotka eivät ole ollenkaan tarpeellisia, kuten kaksi upouutta autoa pihassa, väh. 2 ulkomaanmatkaa vuodessa, kalliit harrastukset, monen sadan neliön omakotitalot hienoine sisustuksineen ja tietysti kesähuvila veden äärellä. Jos asettaa tuollaisia tavoitteita ja ne on pakko saada ja mieluummin heti, niin aivan varmasti saa juosta tukka putkella hautaan asti.
Pitkistä koulutuksista huolimatta (joiden luulisi lisäävän itsenäistä ajattelua pääkopan sisällä) ihmiset ovat niin tyhmiä, että he eivät osaa ajatella omilla aivoillaan ollenkaan, miten he itse haluaisivat tätä elämäänsä elää, vaan tyytyvät visioihin, joita ulkoapäin annetaan.
Minä en ainakaan halua kokea 65-vuotiaana sitä, etten ehdi edes nuolaista, kun jo tipahtaa. Toisin sanoen olisi aika ikävää todeta, että kaadun hautaan juuri silloin, kun luulen pääseväni nauttimaan niistä rahanarvoisista asioista, joihin olen uhrannut koko elämäni.
Olen huomannut työpaikkani ilmapiirissä sen josta kerroit. Työstä kun ei tahdo saada euroaikaan tarpeeksi tuohta, se ei riitä mihinkään. Itse tienaan omasta mielestäni hyvin, mutta perheellisellä ei jää säästöön. Uudehko (mutta perus sellainen ) omakotitalo ja 10-vuotiaan auton laina tekee sen, että esim. haluamani noin 500 €/kuussa säästäminen tulevaisuutta varten ei nyt vain käy. Työ vie myös niin paljon vapaa-aikaa, työmatkoineenja ruokiksineen noin 12h/pv
Haaveita:
Moottoripyörä ja vene olisi kiva hankkia, ja veneellä pitäisi päästä omalle saarimökille..
Talvella moottorikelkat itselle ja muijalle.. ja nelitahtinen tietenkin.
Tallissa volvo V70 työmatkoja varten ja vaimolle kauppakassiksi automaatti- Murano.
Hohhoijaa...
Tai:
-Kaikki lainani maksan pois niin pian kuin mahdollista. Se kestää noin 5 v jos haluan.
-Teen laskelman kuinka paljon menee kuussa.
- Lopetan nykyisessä työpaikassani työt ja olen lopettaessani alle 50v.
- Tekisin sitä mitä olisi kivaa. Olen haaveillut kullankaivajan hommista lapissa.
Mitä sinä tekisit?
Minä olen suunnitellut samanmoista. Lainat on kohta maksettu ja uutta ei oteta. On punainen tupa ja pottumaa, lakkaan elättämästä herroja, otan lopputilin ja teen mitä itse haluan.
Että musta tulisi jo mummo ja saisin leikkii lastenlasten kanssa ja jäisin pois paskasta sosiaalialan huonosti palkatusta ja huonosti arvostetusta työstä alkaisin hoitaa niitä lapsenlapsia kun vanhemmat ovat työssä ja ottaisin koiran kanin ja kissan. Mieheni kanssa kesäisin soutaisimme johonkin saareen ja nakuilisimme siellä ja pukeutuisimme vasta jos joku eksyy paikalle ja osan kesää ajelisimme hippipakulla ja kalastelisimme ja söisimme marjoja ruisleipää ja joisimme maitoa . Vielä kun saisi jostain sen pakun ja soutuveneen. Vaatteet alkaakin jo lahota päältä, en muista milloin olen ostanut itselleni jotain uutta.