Vedenpaisumuspopula vetoaa usein siihen, että mammutit kuolivat äkillisesti, leinikkejä suussa. Eräs teoria koskee kylmiä suihkuvirtauksia, jotka iskevät äkillisesti yläilmoista ja jäädyttävät kaiken. Todennäköisemmän teorian tapasin juuri: kun sää jääkauden jälkeen lämpeni, ikirouta suli. Mammuttien ikiaikaiset vaellusreitit muuttuivat äkkiä ja petollisesti palsasoiksi, ja mammutit astuivat yhtäkkiä harhaan - hups! - ja upposivat suonsilmään. Leinikkejä suussa ja kummastunut ilme pienissä silmissään.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yhtä hyvältä teorialta kuin ilmavirta,hieman
paremmaltakin oikeastaan.
saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan
mammuttien osalta,vieläköhän ne takaisin
tänne vaeltamaan saadaan..
"Mammuttien ikiaikaiset vaellusreitit muuttuivat äkkiä ja petollisesti palsasoiksi, ja mammutit astuivat yhtäkkiä harhaan - hups! - ja upposivat suonsilmään. "
Ei tuon keksimiseen ole tarvinnut kuin seurata nykyisiä luonnontapahtumia. Tuota hautautumista näkee Afrikassa jatkuvasti. Valtavat gnu-antilooppilaumat ylittävät vaellusreiteillään jokia, jotka ovat liejuisia ja joen reunustat mutaa, hiekkaa sekä savea. Valtavat määrät eläimiä saavat silloin tällöin joentörmät sortumaan ja osa elukoista hautautuu mutaan. Muta on hyvä suoja aikaa vastaan.
Toinen mitä näkee joskus luontofilmeissä on tilanne jossa joku isompi ruohonsyöjä elukka on jäänyt kuivuvan juomalätäkön mudan vangiksi. Pian ilmestyy nälkäisiä petoja, jotka varovasti koettavat päästä apajille mässyttämään lihaa, mutta takerutuvat liejuun ja hukkuvat siihen. Seuraava sadekausi tuo lisää liejua päälle ja siellä meillä on säilötty leijona antiloopin lihaa hampaissaan.
Tuo leinikki suussa. Lehmätkin jättävät leinikit syömättä. Ainakin meillä maalla ennen, ainakin ne henkiin jääneet lehmät. Ne ovat kait vähän myrkyllisiä.
Ihan uskotavan kuuloinen tarina muuten. Joku sitten saa keksiä, millaisissa olosuhteissa mammutti juuttuu vetelään lällyskään ja pakastuu aika pian niin, että niitten liha on vieläkin pilaantumatonta. TV:ssäkin kerrattain oikein maistoivat sen lihaa. En muista, irvistelivätkö he sitä otettuaan.
Vetelä lälliskä ja hirmupakkanen yhtäaikaa on teoriassa mahdoton, muttei käytännössä, kun sitä muinaislihaa on vielä saatavana?
"Joku sitten saa keksiä, millaisissa olosuhteissa mammutti juuttuu vetelään lällyskään ja pakastuu aika pian niin, että niitten liha on vieläkin pilaantumatonta."
Syksyllä ja alkutalvesta jääkentät ovat heikompia ja "raks", sinne jäi mammutti. Nopeasti jäähtyvä ja jäätyvä ruho säilyy ja talven mentyä suohon vajonnut mammutti on pysyvästi säilötty.
Jälleen voidaan viitata luontodokkariin. Aikaisemmin tänä vuonna tuli ohjelma Euroopan alppien jääjärvistä. Kettu oli ylittänyt jäistä järveä, mutta pullahtanut jäiden läpi. Kevät puolella nämä sukeltavat kuvaajat kuvasivat pakastettua kettua alapuolelta ja näytti, kuin se kettu olisi voinut koska vain alkaa sätkiä. Muutamia muita luonnontapahtumia samalle alueelle ja kettu olisi saattanut jäädä pysyvästi upeasti säilötyksi elukaksi.
En ymmärrä mikä näiden mammuttien kohdalla herättää hämmästystä. Ajatelkaa nyt Siperian arojen suuruutta ja eläinlaumojen mahtavuutta. On aika todennäköistä, että jokunen mammutti on hienosti säilynyt. Se mitä nyt löydetään on vain pieni osa silloin eläneistä eläimistä.
Ja edelleen maapallolla siellä täällä eläimistä kokee tällaisia kuolemia, jossa niiden ruho säilyy hyväkuntoisena.
Entäpä jäämies-Ötsi? Hukkuko se maailmanlaajuisessa tulvassa ja Jumala salaman nopeasti jäädytti alppien rinteet.
Vähän perehtymistä luonnontapahtumiin ja terve järki riittää ymmärtämään tapahtumia. Ei tarvitse edes olla asiantuntija rekonstruoidakseen menneitä luonnonilmiöitä.
Onko Atorox isonokkainen mies vai kettu?
Kumpikin sopisi. Isolla nokalla on hyvä haistaa mehevä juttu ja ovela kettu voisi myös olla hyvä symboli.
Onko se pitkäänkin koristanut pöytääsi?
on robotti. Sen loi Outsider. Minun Atoroxini on 80-luvulta, ja koska nimeni on sattumoisin muuttunut sen jälkeen, voin panna novelliin linkinkin:
http://www.tsfs.fi/atorox/Napoleon.shtml
Muistutan, että silloin oli Suomen scifi vielä lapsenkengissään, myöhemmin on opittu kirjoittamaan paljon paremmin...
on vähän liian yksinkertainen selitys!