Hei? Löytyykö rovaniemeltä ketään, kellä on ongelmia syömisen kanssa? olisi mukavaa tutustua ihmisiin, joilla on samanlaisia ongelmia kuin minulla...
muita syömishäiriöisiä?
tyttö-84
221335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä varmasti löytyy! Minulla on bulimia.
Voi, kun joltain löytyis voimaa alkaa touhuta Rovaniemellekin syömishäiriöisten ryhmää. Tulisin kyllä mukaan toimintaan, mutta itse en jaksa tässä vaiheessa alkaa touhuta ryhmää.
Ois tosiaan ihana, jos sellainen ryhmä jostain löytyisi... olisi kyllä mukavaa sinunkin kokemuksia kuulla ja vaihtaa ajatuksia. Tuntuu, että muille on niin turhauttavaa puhua, kun ei kuitenkaan oikeasti ymmärrä. Jos haluat niin voisimme vaihtaa sähköpostiosoitteita tai jotain?
Hei! Aika hassua mutta tulin juuri tälle palstalle kirjoittaakseni tietääkö kukaan syömishäiriöisten tukiryhmää rovaniemellä? Olisi aivan mahtavaa jos sellainen löytyisi. Lähtisin mukaan aivan heti.
Muutin tänne opiskelemaan viime syksynä enkä ole löytänyt mistään apua ongelmiini, vaikka yrittämisestä se ei ole ollut kiinni. Minullakin on bulimia ja anoreksiaa sekä vaikka mitä muuta löytyy taustalta.
Nyt tytöt tehdään tälle asialle jotain että saadaan itsemme kuntoon. Jonkin näköinen tukiryhmä olisi tosiaan mahtava juttu... Saataisiinkohan me jotain aikaan...?
Kirjoitellaan!
Ikävissäni mun on aina vain syötävä jotain. Nyt ob painoni jo 83,6 kg ja pituutta 152 cm. Mitä teen tälle syomishäiriölleni? Oi kertikaa joilla on kokemuksia?
Jonkinlainen tuki/keskusteluryhmä olisi kyllä aivan mahtava juttu! Ei tätä kukaan yksin jaksa ja aina heikkona hetkenä olisi hienoa, kun olisi joku johon turvautua, sellainen joka oikeasti ymmärtää, eikä sano vaan, että otahan nyt itseäsi niskasta kiinni! Sitähän voisi aloitella vaikka yhteisellä illanistujaistuokiolla ja perehtyä sitten asiaan paremmin ja houkutella kaikki apua kaipaavat mukaan!
-tyttö 84-
On surullisella tavalla helpottavaa saada tietää ettei ole ainoa joka tästä kärsii. Tyttö 84 puhuu asiaa tuossa edellä! Oletteko te muut muuten opiskelijoita? Itse opiskelen ensimmäistä vuotta Ramkissa. Muutin tänne syksyllä toiselta paikkakunnalta opiskelemaan ja olen ollut käytännössä puoli vuotta ypöyksin tämän ongelmani kanssa. Tukiryhmän tärkeydestä kertoo jotain se, että se että sain kirjoittaa jo tämän verran helpottaa pikkuriikkisen. En enää tunne itseäni niin yksinäiseksi kummajaiseksi...
Asiasta puhuminen helpottaa jo kummasti oloa... itse opiskelen kolmatta vuotta lapin yliopistossa ja välillä ongelmat syömisen kanssa vievät kaiken innostuksen myös opiskeluun. Välillä on päiviä, jolloin haluaa vain olla kotona ja ahmia ja niin kyllä te tiedätte... heikkoina hetkinä olisi hyvä olla jonkinlainen tukiverkko, johon voi tukeutua... ystävät ja läheiset yrittää toki auttaa, mut ku ei ne oikeesti ymmärrä...
Mulla on ensi viikolla aika omalle hoitajalle, jonka kanssa käyn juttelemassa.
Ajattelin näyttää sille näitä kirjoituksia. Olen aikaisemminkin kysellyt häneltä tällaisesta ryhmästä.
Vai miten on? Haluaisitteko, että ollaan keskenämme? Vai oisko parempi, että ois joku alan ammattilainen vetämässä?
Minusta olisi aivan mahtava homma jos saataisiin vaikka joku terveydenhoitaja vetämään tukiryhmää! Se olisi oikeasti ihan unelmien täyttymys...kirjoittelen nytkin tätä kyyneleet silmissä kun on ollut taas vaikea päivä. Mutta tosiaan jos näytät hoitajallesi nämä viestit ja katsotaan mitä hän sanoo sitten.
Tässä laitan kaikille kiinnostuneille linkkiä esim.
http://www.syomishairioistentuki.fi/
Sieltä löytyisi keskustelusivuja ym.
Sitten olisi Anonyymit Ongelmasyöjät
En saa laitettua linkkiä. Löytyy Googlesta.
Niin, minä en ole mikään teini enää. Että ihan aikuinen syömissairas oon.
Oishan se ihan erilaista tavata kasvostustenkin toisiamme, vaikka tosiaan helpottaa tää nettikin vähän.
Voimia kaikille ja rohkeutta!
Syömihäiriöliiton SYLIn sivuilla on keskustelufoorumi, jossa on oikeasti fiksua porukkaa keskustelemassa ongelmistaan!
Ite oon syömishäiriön paremmalla puolella (toivottavasti), mutta SYLIn keskustelupalsta on kyllä ollu melko terapeuttinen kun on huomannut muilla olevan samanlaisia ajatuksia.
Mainitsemani foorumi tosissaan edistää parantumista kuin esim jos ootte joskus käyny suomi24-palstan Anoreksia osastolla joka on pelkkää teini-roskaa ja pro-ana juttua...
Mutta jos saatte rovaniemelle jonkun tukiryhmän pystyyn niin mäkin voisin olla kiinnostunut. Oon 23v. opiskelijatyttö, anoreksin kanssa useamman vuoden elänyt. Nyt oon normaalipainossa, mutta kyllä se peikko edelleen takaraivossa asuu ja aika-ajoin kummittelee...
Niin siis foorumi josta edellisessä viestissä puhuin on tuo sama jonka linkin nonamen laulu oli laittanutkin jo. Itellä osote on kirjanmerkeissä niin enhän sitä tunnistanut :)
Hei!
Olipas kömmä;)
Läppä.
Oliko sulla tietoa siitä AO-osoitteesta?
Yritetään!
Ollaan fiksuja täälläkin.
Nainen vai mies?
Heippa, oon -83 vuosimallia oleva tyttönen ja syömisen kanssa ongelmia mulla ollut muutaman vuoden.. Eli ihan aikuisiällä olen syömishäiriöihin sairastunut..
Muutin viime syksynä töiden perässä Rovaniemelle ja siitä alkoi alati kiihtyvä buliminen kausi.. Kenellekkään en voi asiasta kertoa ja muutenkin minulla ei oikein ole edes kavereita muutenkaan.. Asiaa ei helpota se, että pitkäaikainen parisuhteeni muuttui kaksi vuotta sitten etäsuhteeksi (poikaystäväni pääsi opiskelemaan unelma-ammattiinsa ja joutui sen takia muuttamaan.. Nykyisellään välimatkaa hieman yli 400km) ja ikävä masentaa aina välillä varsinkin kun ei ole töiden jälkeen mitään tekemistä (paitsi ahmiminen ja oksentaminen) tai ketään kenen luona kävisi.. Ei ketään joka lähtisi kanssani kahville tai vaikkapa keskellä viikkoa käymään yhdellä siiderillä.. Shoppailemaan tai vaikkapa lenkille.. Poikaystäväni ei tästä mitään tiedä ja luuleekin että minulla on täällä kaikki hyvin..
Syömishäiriöisten palstoilla monet sairaista tuntuvat olevan kymmenenkin vuotta nuorempia yleensä yläasteikäisiä tyttösiä, joilta en usko saavani tarvitsemani kaltaista tukea ihan jo sen takia, että henkinen kehitys ja varmasti syömishäiriön motiivitkin ovat niin erillaiset..
Olo on siis toisinaan todella yksinäinen ja toisinaan tuntuu todella siltä, ettei maailmassa ole olemassa ainoatakaan ihmistä, joka voisi minua ymmärtää..
S-posti osoitteita olisi kiva saada etenkin suurin piirtein oman ikäisiltä tyypeiltä.. :)
Kyyneleet silmissä luin tekstiäsi - kuulosti niin minulta reippaat 10 vuotta sitten, tosin minulla ei ollut enää tuossa vaiheessa sitä kaukosuhdettakaan. Olen kiinnostuneena seurannut tätä ketjua, ja vinkkaisinkin jotakin teistä perustamaan suljetun keskusteluyhteisön, jonne liittymiseen tarvitaan hyväksyminen. Olisipa sellainen ollut olemassa aikanaan:)!
Eilen tein sen taas.. Vaikka joka aamu lupaan, etten oksentaisi.. Toissapäivänä tosin en oksentanut, vaikka söin suklaapatukankin jne.. Eli jotain hyvää ehkä kuitenkin..
Ihan tuntuu tyhmältä, kun tässä pitäisi olla fiksu ja aikuinen.. Ei mua ole kukaan ikinä lihavaksi haukkunut..
Motiivina mulla lienee syömishäiriööni se, että jo viitisen vuotta on vanhempani kohdelleet meitä neljää lasta aika epätasa-arvoisesti, vaikka kaikki alamme siis aikuisia ollakkin.. Asiaa on vaikea selittää, mutta vanhempani tukevat sisaruksiani henkisesti, rahallisesti ja kaikin muinkin tavoin.. Heillä kun on ongelmia esim. aikuisella pikkuveljelläni on rikostausta ja taloudellisia ongelmia, toinen pian aikuinen pikkuveljeni on kehitysvammainen ja isosiskollani on nuorena tyyppinä kaksi pientä lasta, koulut kesken jne.. Minä sen sijaan olen kouluni käynyt, töihin päässyt ja jo vuodet olkapäänä vanhemmilleni toiminut.. Josta he aina muistavatkin sanoa, että on se hyvä että minä kyllä pärjään.. Vanhempani ovat työttöminä "lainanneet" sisaruksilleni rahaa useimpia tonneja (milloin suoranaisesti maksamalla esim. vahingonkorvauksia pikkuveljeni rikosten takia ja ostamalla siskoni lapsille vaipat jne. viikoittain, kun hänellä ei tähän varaa ole, eikä oma miehensä näitä työssäkäynnistä huolimatta maksa..).. Sen sijaan kun minulle tulee yllättävä meno (esimerkiksi yllättävä sähkölasku) niin minä putoan tyhjän päälle.. Ainoa joka voi minua auttaa ja apuaan minulle tarjoaa on poikaystäväni äiti! Mainitessani esim. laskuta omille vanhemmilleni eivät he sano asiaan mitään..
Jotenkin kai se on lähtenyt siis liikkeelle siitä, etten tunne vanhempieni panostavan minuun yhtä paljon ja koko tämän homman koossa pitäminen on ollut niin haastavaa, että syöminen ja oksentaminen on keino hallita vaikeita tunteitani.. Ja samalla tunnen häpeää; mulla on koulutus, koulutusta vastaava hyväpalkkaiseksikin miellettävä mukava työ ja ihana -joskin etänä toimiva- parisuhde.. Silti oireillen syömisellä kuin pahainen teini..
Että tällaista..
En ole silti itsetuhoinen tai muutakaan.. Jaksan edelleen uskoa parempaan huomiseen tämän oksentelunkin kannalta, mutta ei tämä kyllä mukavaa ole olla henkisesti näin hukassa..
Hei, itse olen myös sairastanut syömishäiriötä näin aikuisiällä... Heikoimpia hetkiä ovat minullakin ne hetket, kun ei ole muutakaan tekemistä.. poikakaverini on paljon muualla töissä ja hänen harrastustensa takia olen myös paljon kotona yksin... tiedän, että voisin toki alkaa harrastaa jotain ja tehdä elämälläni jotain, mutta tuntuu, että sairauteni on mennyt siihen pisteeseen, että mikään ei meinaa kiinnostaa... saisit kyllä minun sähköpostiosoitteeni, jos haluat.. olisi mukava vaihtaa ajatuksia..
Minäkin tosiaan tiedän sen, että voisinhan harrastaa jotain, mutta ei vain oikeasti riitä kiinnostus tai voimat.. Ja jotenkin kun on tänne muuton jälkeen tottunut jo siihen, ettei ole oikeastaan ketään, jonka kanssa voisi jotain tehdä niin ei jaksa enää edes yrittää.. Kaiholla muistelen opiskeluaikoja, jolloin kavereita riitti ja harvassa oli illat, kun ei tullut käytyä jonkun tykönä kahvilla tai joku ei tullut luokseni kahville..
Sähköpostiosoite olisi enemmän kuin tervetullut, sillä sellainen tyyppi, joka tosiaan tietäisi miltä musta tuntuu ja jolle voisin olla rehellinen ilman että tulisin kuulemaan moraalisaarnaa siitä, miten mun vaan pitää olla oksentamatta olisi enemmän kuin tarpeen.. Ja todellinen plussa on myös se, että ollaan samaa ikäluokkaa, joten henkinen kehitys lienee ohittanut jo teini-iän.. :) Omaa sähköpostiosoitettani en haluaisi tänne yleiseen jakoon laittaa, koska se on ihan tällainen etunimi.sukunimi-tyylinen ratkaisu..:)
Eilen oli taas päivä, etten oksentanut.. Mutta perjantai ja viikonloput on tosiaan haastavimmasta päästä aina..
Hei,
sähköpostiosoitteeni on [email protected]. Olisi tosiaan kiva kirjoitella ja vaihtaa kuulumisia ja samalla tukea toisiamme taistelussa tätä ongelmaa vastaan...
Ensimmäinen rohkea, joka uskalsi laittaa sähköpostiosoitteensa.
Minä kävin rekisteröitymässä ja kokeilen, että miten tää toimii.
Hei!
Meillä oli juttua omahoitajan kanssa tukiryhmän perustamisesta Rovaniemelle. Ja nimenomaan aikuisille syömishäiriöisille. Teini-ikäisille apua on jo saatavilla. Mielestäni kuitenkin kaikenikäiset syömishäiriöiset mahtuvat samaan porukkaan näin pienessä kaupungissa. Varsinkin, jos haluaa saada apua ja parantua.
Ensi viikolla saan lisää tietoa.
Harmittaa, kun joku nyt veti tuon demarin nimen tähän juttuun. Minäkään en usko, että uusi kansanedustaja alkaa panostaa näihin asioihin ja kuntatasolla, kun ei ole sitä aikaisemminkaan tehnyt. Luulen, että tämä lähtee toimimaan vapaaehtoistyönä, jos on lähteäkseen. Siksi ikävä, että joku yksittäinen nimi nostetaan esille.