neuvoja kiitos:
olen ostamassa perus-pyörää. Etupäässä asfaltti-ajoon, lyhyille- ja keskipitkille matkoille (mihinkään Ranskan ympäriajoon en ihan heti ole menossa ;). Testaillut olen sen verran, että olen päätymässä 28 tuuman rengaskokoon, mutta onko jotakin merkittävää eroa/väliä sillä, onko pyörä 3- vai 7-vaihteinen? (mielestäni ei tarvitse olla 100 vaihdetta, koululaisena pyöräni olivat aina 3-vaihteisia.)
Katsomassani pyörässä näytti olevan alumiinirunko, onko kestävää tavaraa/sopiiko isommankin immeisen ajeltavaksi?
ja vielä lopuksi, onko jotain erityistä varoitusta/ohjetta, joita kaltaiseni aloittelijat eivät koskaan osaa ottaa huomioon/ajatella pyörää ostaessaan?
Kiitos paljon!!! :)
olen ostamassa perus-pyörää. Etupäässä asfaltti-ajoon, lyhyille- ja keskipitkille matkoille (mihinkään Ranskan ympäriajoon en ihan heti ole menossa ;). Testaillut olen sen verran, että olen päätymässä 28 tuuman rengaskokoon, mutta onko jotakin merkittävää eroa/väliä sillä, onko pyörä 3- vai 7-vaihteinen? (mielestäni ei tarvitse olla 100 vaihdetta, koululaisena pyöräni olivat aina 3-vaihteisia.)
Katsomassani pyörässä näytti olevan alumiinirunko, onko kestävää tavaraa/sopiiko isommankin immeisen ajeltavaksi?
ja vielä lopuksi, onko jotain erityistä varoitusta/ohjetta, joita kaltaiseni aloittelijat eivät koskaan osaa ottaa huomioon/ajatella pyörää ostaessaan?
Kiitos paljon!!! :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
nähdä 100 vaihteinen fillari :-)
Aika paljonkin on eroa 3 ja 7 vaihteisilla, kannattaa käydä koeajaan molemmat, niin huomaat. Monesti käy niin, että mukavan etenemisen kannalta 2 vaihde on liian kevyt, mutta 3 taas turhan raskas, siis 3 vaihteisessa. 7 vaihteisessa on enempi valinnanvaraa, siinä suurin ero. Molemmissa suurimmat vaihteet ovat kutakuinkin yhtä raskaat.
Paras neuvo minkä voin antaa, pyörä ostetaan pyöräkaupasta ja maito ostetaan maitokaupasta.
7-vaihteisessa vaihteiden välit ovat tiuhemmat, joten löytyy paremmin tilanteeseen sopiva. 7-vaihteinen on tarkempi huollon suhteen, huolto kannattaa tehdä vuoden-parin välein.
Jos olet oikein iso, kannattaa kiinnittää huomiota vanteiden laatuun. Erityisesti 28-tuumaisen kyseessä ollen. Kannattaa harkita myös 26-tuumaista. Itselläni, n. 90 kg, eivät tavalliset peltivanteet kauan suorana kestä ja pinnoja väsyy poikki yhtenään. Eli alumiiniprofiilivanne ja holkitetuilla pinnanrei'illä.
Rungon suhteen materiaalilla ei niin väliä. Alumiinirunko on usein jäykempi ("kovempi") ja teräsrunko löysempi. Teräsrunko on huolettomampi jättää parkkiin, sillä oikein hieno alurunko voi olla aika ohutseinämäistä ja voi jopa lommoutua. Kannattaa koputella rungon seinämiä, jos kuulostaa "alumiinifoliolta", niin ei ole arkipyöräksi paras valinta
että tavalliset alumiiniset mummopyörät olisivat tehty ohuesta tavarasta. Ovat sitä kaikkien halvinta ja kovinta alua mitä pyöriin käytetään. 3500 euron hipokilpapyörässä voi olla ohutta tavaraa, johon lommon saa syntynään !
kiitos kommenteista!
testasin molemmat rengaskoot, ja jotenkin se 28 tuntui enemmän pyörältä ;) 26 oli mun makuuni jotenkin vähän pieni (varmaan oli 26:nen joku kouluaikainen pyörä...)
osaatko neuvoa vielä, mikä/millainen on "ontelovanne"? (siinä potentiaalisessa pyöräehdokkaassa on "Rigida ontelovanteet")
kiitos vielä!
:)
Ontelovanteessa on jäykempi profiili. Siinä on yksi tai useampi ontelo lisäämässä jäykkyyttä. Erilaisia versioita on vaikka kuinka paljon ja vertailu siten vaikeaa, mutta ovat ne kuitenkin paremmat kuin "ei-ontelovanteet". Vahvempi ja kalliimpi vanne on usein profiililtaan korkeampi, hieman puolisuunnikasmainen (ontelon vuoksi on profiilia korotettu). Heikompi ja halvempi on profiililtaan suorakaidemainen. Vanteiden kanssa kannattaa olla tarkkana ja mieluiten tutkia vannevalmistajan sivuilta lisätietoja. Huonojen vanteiden vaihto parempiin on ikävän kallis homma jälkeenpäin.
Aika lailla noin se on, mutta ohennetut rungot ovat kyllä yleistyneet halvemmissakin. 500 euron hintaluokassa voi jo tulla vastaan tuplaohennettuja. Silloin ollaan seinämävahvuudessa alle 1 mm putken keskialueella. Eihän siihenkään lommoa ihan helpolla tule, mutta tavallisessa käyttöpyörässä ohennetusta rungosta ei ihmeemmin iloa ole.
On toki! Nyt on vaan paha sanoa (koska et ilmeisesti ole pyöräillyt viimeaikoina) mikä on vauhtisi maantiellä? Vinkiksi annan, että oli vauhti mikä vaan niin hommaa lukkopolkimet ja kengät. Polkeminen muuttuu pyörittämiseksi ja paljon kevyemmäksi....Ota huomioon, että saatat tykä'styä pyöräilyyn- siksi kannattaa hommata kunnon vehkeet heti!
...kaupungissa on lukkopolkimet hankalat,kun ainakin minä ajan sääntöjen mukaan ja joudun siis pysähtymään valoissa ja välillä muutenkin.
Yhteen aikaan minulla olikin kaksipuoliset polkimet,joten saatoin ajaa niin lukkokengillä,kuin vaikka sandaaleillakin.
Tauon jälkeen aloitin pyöräilyn uudestaan reilut kolme vuota sitten. Muutamia huomioita omasta kokemuksesta. Aikaisemmin pyöräilin erilaisilla retkipyörillä, enkä omistanut koskaan kilpapyörää.
Itse päädyin maantiepyörään, koska ajelen lähes pelkästään asfaltilla ja loput on kovapintaista hiekkatietä. Jossain näin listan, joka meni suurinpiirtein näin:
- maantielle maantiepyörä
- maastoon maastopyörä
- kauppamatkalle mummopyörä ja
- jos et tiedä mitä pyörällä teet, niin osta hybridi.
Markkinoilla on ihan hyviä kompromisseja joihinkin käyttöihin, kuten mm Nishikin isorenkaiset maastopyörät, jotka ovat kuulemma siedettäviä ajettavia asfaltillakin ja sopivat 26":sta paremmin isolle miehelle helppoon maastoon.
Minusta pitää olla joku erityinen syy ostaa napavaihteellinen pyörä. Ne hukkaavat suuren osan voimasta pelkästään vaihteiston pyörittämiseen. Jos ei tarvitse käyttökelpoista vaihteistoa, niin sitten mielummin kokonaan vaihteeton pyörä.
Vaihteistoissa on todella isoja eroja käyttömukavuudessa. A-sarjan Shimanot ja kaikki halvat napavaihteet kannattaa jättää kauppaan. Itse päädyin halvimpaan Campagnoloon ja olin tyytyväinen. Se riittää sunnuntapyöräilijälle, muuta vaihtui kuitenkin pykälää parempaan, kun joku varasti tuon ensimmäisen maantiepyöräni.
Lukkopolkimet ja kengät ovat hyvä hankinta. Niitä on periaatteessa kahta eri mallia eli maatiepyöriin ja sitten muihin. Merkkejä on useampia ja ne eivät tietystikkään ole keksenään yhteensopivia. Kun ostaa pyörää, niin ota tarjous koko paketista:
- pyörä
- polkimet
- kengät
- valot
- lukko ja riimu
- juomapullot telineineen
- mahdolliset tavaratelineet
Hyvä satula on melko kapea, mutta vaatii käytännössä pehmustettujen housujen käyttöä. Joten vaikka ei haluaisikaan tekstiiliurheilla, niin housut kannttaa hankkia samalla kun pyöräkin. Itse ajelin ensimmäisen kesän yli kymmenen vuotta vanhoilla säämiskähousuilla ja ero oli hämmästyttävä, kun ostin uudet geelipehmustetut.
Fillarilehden vuoden kahdessa ensimmäisessä numerossa on aina markkinakatsaus ja vähän neuvoja pyörää hankkivalle. Ammattitaitoisesta pyöräliikkeen myyjästä on myös paljon apua.
peruspyörästä, niin mielestäni 3 vaihdetta riittää. Usein kuitenkin, jos vaihteita on enemmänkin, niin tulee kuvaamissasi ajo-oloissa käytetyksi 3 - 4 välitystä. Pidä kiinni 28 tuuman rengaskoosta. Vanteisiin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta ne ontelovanteetkaan eivät kestä kovia kolhuja ja niitä ei hevin saa oikaistuksi, jos vaurioituvat vaikka kolarissa tai vahingonteon seurauksena. Se runkokoko on tärkeimpiä juttuja. Osia saa kyllä kohtuullisesti vaihdetuksikin.
ykkönen ylämäkiin, kakkonen tasamaalle ja kolmonen antaamaan lisävauhtia alamäkiin.