Mikä pop-kulttuurissa ärsyttää?

Miksi meitä ärsyttää nykyään jokin taideteollisuuden tuote ja haluamme kuunnella vain tiettyjä tyylejä?

Jos näin on, se johtuu siitä että uusliberalismin aikakaudella, EU-jäsenyydestä lähtien porvarit ovat saaneet päättää enemmän siitä mitä tuotetaan. On tullut arvoksi se, että porvarit päättävät yksin.

Tämä heijastuu kuluttajista siten, etteivät he koe pop-tuotteiden edustavan oikeaa elämää, sitä mitä jokaisen elämässä on keskeistä. Pop-kulttuuri oli 80-luvulla hyvin vilkasta ja rikasta ja se yhdisti myös erilaisia ihmisiä. Nykyään porvarit ovat tunkeneet valtansa taiteilijoiden työhön, ja saaneet taiteilijat tekemään taidetta voitontekemismielessä eikä rehellisestä tulkintanäkökulmasta käsin. Ja kuluttajissa tämä näkyy taiteen luotaantyöntävyytenä.

Sama porvarihegemonia näkyy kaikkialla, työpaikkakiusaamisen yleistymisenä, moraalin heikkenemisenä ja ilkeyksiin perustuvissa TV-kilpailuissa. Porvarit saivat yksinvallan työstä ja teollisuudesta 1995 lähtien, joka muutti yhteiskunnat arvot; ne alkoivat muotoutumaan uudelleen suuntana porvareiden yksinvalta. Ilkeys oli kapinaa entistä vastaan, ja sitä edustavien asenteiden haastamista, ja se on viime vuosina paikoittain myös muuntunut itsestäänselväksi käskytyskulttuuriksi, jossa porvarit käyttäytyvät toisia kohtaan selvästi ylimielisesti. Porvarit ovat pikkuhiljaa tiedostamassa sen, että heillä on oikeus määrätä, oli se ilkeästi tai ei, ja he ovat vaihtamassa ilkeyden vähemmän energiaa vievään määräämiseen, johon "omistamaton luokka" alistuu pitäen porvarien oikeutena.