Hei.
Mitä mieltä te olette tilanteestani..Olen pienen elämäni ollut aika usein ehkä hieman masentunut, on ollut unettomuuta jms. Olen yleensä useimmiten aika avoimesti kertonut sen myös läheisilleni..koska mielestäni kaikkien(läheisimpien)ihmissuhteiden pitää perustua 100% luottamukselle..
Jo jonkun aikaa minua on alkanut kiusaamaan/mietityttämään eräs asia. Useimmiten silloin kun voin huonosti, saan kyllä tietynlaista "empatiaa" mikä siis tottakai on hieno asia..joskus minulla on vain tunne että tietyt ihmiset hyväksyvät minut vain "sääliteltävänä" (masentuneena,väsyneenä tms) Mutta silloin heti kun voin paremmin ja kun parempaan huomiseen aina pyrin..sitten en en enää löydäkään kuuntelijaa keskustelijaa,kommentoijaa jakamaan elämääni.
Tänään esimerkiksi päivä alkoi ihan hyvin, olen omasta mielestäni nousemassa hyvää vauhtia sekavasta/epätietoisesta elämäntilanteesta. Aurinko tuntuu tervetulleemmalta kuin moneen vuoteen.. Tulee vain jotenkin hämillinen olo kun mielelläni jakaisin myös hyvät uutiseni etenkin perheenjäsenten kanssa-kukaan ei näköjään ole niitä kiinnostunut kuulemaan..tulee tunne kuin he jopa toivoisivat minun pysyvän jotenkin "surkeana" että saisivat itse olla vahvempia..? Voisiko tulkintani olla oikea. En keksi oikein muutakaan syytä välinpitämättömään käytökseen jonka tarkoitus on kai se että "pysyisin kuopassani" mitä todellakaan en aio..Ei silti voi kieltää etteikö se laskisi hieman mielialaa/elämän hallinnan tunnetta kun tuntuu että vain huonot uutiset ollaan valmiita jakamaan.
Mitä mieltä te olette tilanteestani..Olen pienen elämäni ollut aika usein ehkä hieman masentunut, on ollut unettomuuta jms. Olen yleensä useimmiten aika avoimesti kertonut sen myös läheisilleni..koska mielestäni kaikkien(läheisimpien)ihmissuhteiden pitää perustua 100% luottamukselle..
Jo jonkun aikaa minua on alkanut kiusaamaan/mietityttämään eräs asia. Useimmiten silloin kun voin huonosti, saan kyllä tietynlaista "empatiaa" mikä siis tottakai on hieno asia..joskus minulla on vain tunne että tietyt ihmiset hyväksyvät minut vain "sääliteltävänä" (masentuneena,väsyneenä tms) Mutta silloin heti kun voin paremmin ja kun parempaan huomiseen aina pyrin..sitten en en enää löydäkään kuuntelijaa keskustelijaa,kommentoijaa jakamaan elämääni.
Tänään esimerkiksi päivä alkoi ihan hyvin, olen omasta mielestäni nousemassa hyvää vauhtia sekavasta/epätietoisesta elämäntilanteesta. Aurinko tuntuu tervetulleemmalta kuin moneen vuoteen.. Tulee vain jotenkin hämillinen olo kun mielelläni jakaisin myös hyvät uutiseni etenkin perheenjäsenten kanssa-kukaan ei näköjään ole niitä kiinnostunut kuulemaan..tulee tunne kuin he jopa toivoisivat minun pysyvän jotenkin "surkeana" että saisivat itse olla vahvempia..? Voisiko tulkintani olla oikea. En keksi oikein muutakaan syytä välinpitämättömään käytökseen jonka tarkoitus on kai se että "pysyisin kuopassani" mitä todellakaan en aio..Ei silti voi kieltää etteikö se laskisi hieman mielialaa/elämän hallinnan tunnetta kun tuntuu että vain huonot uutiset ollaan valmiita jakamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on vähän samantapaisia ajatuksia ollut. Nuo ovat kuitenkin vain pelkkiä kuvitelmia joista ei tarvitse välittää. Ahdistuneena ja masentuneena alkaa helposti kuvittelemaan ties mitä asioita.
myöskin mielessä samantapaisia ajatuksia ja olen huomannut äidistäni seuraavaa. Jos oikein hehkutan jotain asiaa pitkästä aikaa iloissani, hän ei jotenkin kestä sitä, vaan suhtautuu nuivasti ja ihan kuin olisi kateellinen olotilastani. Palauttaa maan pinnalle nuivuudellaan. Enkö saakaan iloita elämässäni?...
Taidat nyt valittaa sitä, että sinuun ei suhtauduta epätavallisesti silloin kun itse olet normaalissa mielentilassa.
Toivottavasti nämä valoisat hetket pitenevät, kunnes niistä on tullut sinullekin normaali olotila. Sitten sinun ei tarvitse ihmetellä miksi et saa toisilta erityiskohtelua koko ajan.
Pakko vastata jotain vähän positiivisempaa sinulle ;) Miksei voisi olla niinkin kuin sanot. Jos joku kuuntelee huoliasi, tuntuisi luonnolliselta, että olisi myös iloinen kun sinulla asiat paremmin. Jos olet paljon ollut masentunut ja paljon puhunut siitä, voi olla, että ympärillesi on kertynyt ihmisiä, jotka jollain tasolla tarvitsevat sellaista. Pidä silmät auki ja etsi ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa ilosi :) Kaikkea hyvää!
Tällainen vanha kirjoitus tuli mieleeni:
Oscar Wilde: "Kuka tahansa voi ottaa osaa ystävänsä vastoinkäymiseen, mutta on oltava tosiaan yleväluonteinen voidakseen otta osaa hänen menestykseensä."
Henkisesti kehittyneet eivät tunne kateutta, vaan voivat oikealla tavalla eläytyä lähimmäistensä menestykseen. Elämän jaloimpia ilonlähteitä on kyky iloita toisen onnesta kuin omastaan ja olla hyvillään hänen menestyksestään. Se auttaa voittamaan omat vastoinkäymiset ja raivaa tietä omalle menestymiselle.
Lähde: Sanat matkaoppaana I, WSOY 1978.
----
Tavallinen kaduntallaaja ei aina ole kovin kehittynyt, niin että voisi jakaa ilosi. Älä silti anna sellaisen masentaa! Ole niin iloinen kuin voit, nauti ilostasi täysin sydämin. Saat siitä voimia jatkoon. Anna anteeksi lähimmäisillesi, elleivät he oikein osaa suhtautua parempiin hetkiisi.
Kyllä se siitä! {{{{HUGS}}}}