Leppäjärvessä se kulki riiustamassa tämä Palo Uuno Vuontisjärvestä. Porolla ja hihtamallahan sitä siihe aikaa kulettiin, enne sotia. Leppäjärveläiset olit sen verran mustasukkasia omista tyttäristää, että kiusasit jollaki tavalla Uunoa. Sehän oli tietenki yötä siinä Hiliman kotona, ei sillo kylien väliä lähetty yön selkään kulkemaan. Aamulla sitte kahvipöyässä Uuno alako muistelemaa ette minkälaisen unen hän oli just nähny. Ja toiset jokka tiesit ette Uuno oli mahtava tarinan iskijä istuvat kuuntelemaan. Ja Uuno kerto että oli ollu niinko taivhaassa, korkialla pilivien päällä. Sano ette talot olit ko tulitikkulaatikot ja ihimiset ko muurahaiset, niin pienet. Sielä soitit harppuja ihanat enkelit ja Pietariki käveli rinta pystyssä. Sitte Uunolla oli tullu kauhia paskahoppu. Ja hän kyssyy pyhältä Pietarilta ette missähän täälä olis hyysikkä. Niin Pietari vastaa että eheei täälä semmosia ole, anna mennä siitä piliven reunalta alas. Ja Uuno siihen etteihän sinne saata paskoa ku sielä on ihimisiä!
Uuno piti kuulema pitkän tauvvon ja jatko sitte.
Nii se Pietari sano, ette ei se haittaa, anna mennä vaan. Ei net ole ku leppäjärveläisiä!
Uuno piti kuulema pitkän tauvvon ja jatko sitte.
Nii se Pietari sano, ette ei se haittaa, anna mennä vaan. Ei net ole ku leppäjärveläisiä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hauska juttu mutta kyllä se meni näin alunperin, että net olit palojärveläiset syömässä sielä alhaalla.
Kylläpäs olit huvittava lorujen laskija...mieti sitä missä asut....taisipas olla se juuri sinun kyläsi kyseessä.....
Teksti selkeää, kieliopillisesti oikein, tyyli tuttua. Ei tällaista osaa kirjoittaa kuin eräs vuontisjärveläinen. Sen verran fiksu se vuontisjärveläinen on, että heti kohta hoksaa, kuka tämänkin viestin kirjoitti. Kirjoittelehan lisää, niin on edes jotain luettavaa tälläkin sivustolla.
Uuno itte kerto mulle kerran seuraavanlaisen jutun. Soli Hetan opettaja Kortelaisen Yrjö kerran tullu jänisjahtiin Vuontisjoelle siihen hänen pelloille. No niin soli jänes löytyny ja Yrjö savvuruutipaukuilla ampu niin, että jänes oli yskiny ja juossu rinkiä. Viimein soli jänes tukehtumassa ja asettunu yskimhään, niin soli Kortelainen ottanu karttakepin repusta ja hakanu sen jäneksen kuolihaaksi. Nii se sai opettajaki paistin.
Kyllä se taitaa muualta tämän jutun kirjottaja löytyä ko emmie oikhein usko, että Vuontisjärven väki laittaa hoota väärhän paikhan. Mutta aina son silti soma kuulla ko vuontisjärviläisiä viksuiksi haukuthan. Hauska juttuhan soli, palojärviläisten päälle se vain taisi sieltä pilven päältä... kaakata. :)
ko, se Pietari sano, ette "paskana vain - ei nole ko palojärviläisiä.."
Mie olen lapsuuessa kuullu aika soman tarinan, ko Karimatti meni hakemhan sonninmullikkaa Hetasta Vuontisjärvhen.
Soli kesä ko Matti lähti hakemhan Hetasta sonnia. Se sito sonnile rihman kaulhan ja aiko lähteä kohti Vuontisjärveä.
Matti ei saanu sonnia milhän liikhele. Sonni juro rihman päähän eikä lähteny mihinkhän. No, Matti ei ollukhan mikhän tyhmä mies. Se koitti yhtä konstia, jonka arveli toimivan. Niin Matti otti taskusta pikiöljypullon ja voiteli sonnin munat pikiöljylä. Siittäpä sonni riemastu ja lähti menemhän semmosta lähtöä, ette Matti ei meinanu matkassa pysyä. Puolijuoksua Matti meni sonnin perässä kohti Vuontisjärveä. Välilä Matile meinas jo väsymys tulla, mutta taaskhan Matti ei ollu neuvoton; otti pikiöljypullon taskusta ja voiteli omat munakki pikiöljylä. Jopa vauhti kiihty Matilaki ja se pysy hyvin sonnin vauhissa.
Matti tuli sonnin kans Vuontisjärvhen kotikartanolle. Jätti sonninmullikan vaimole ja samala sano, ette "ota sie tuo mullikka, mie häävyn vielä vähä kävellä".
Matti kävi vielä aikasen mukan ennenkö munien kirvely lakkas ja se saatto tulla takasin kotia.
Tuo oli ihan hyvä;)